Huiskun takaa

Pyysin kampaamossa töissä olevaa kaveriani mun hiuksille kevyen käsittelyn antamaan jotta loppuviikon biletyksissä kehtaa näyttäytyä ja tulla nähtäväks ;) Nyt ei kukaan saa jäädä kotiin vaan iloisesti ja ylpeenä näyttämään muille sitä omaa tyyliä ja parhaita puolia...

Mun kampaajaystävä otti mut töiden jälkeen viimeiseks asiakkaaks ja siinä samalla viime aikojen kuulumisia vaihdettiin...Meillä aina ollu on tapana jakaa kaikki ilot ja surut eikä mitään jättää kertomatta. Niinpä mä sit menin ja kerroin siitä illasta ku P mut kutsui luokseen vaikka hänen olohuoneessaan alaston mies oli esittelemässä itseään. Enhän mä tommosta asiaa oo voinu pitää sisälläni kun se kerran mua vieläkin vaivaa...

Huomasin heti miten kovasti mun ystävä järkyttyi kuultuaan mitä oli tapahtunu. Hän halas mua lujasti ja sanoi pahoillaan olevansa että oon joutunu kokemaan tommosta kohteluu. Sitähän joku mun blogin kommentoija hyväksikäytöks jopa sanoi. Hän kans sanoi ihmetelleensä jo monta vuotta minkä takia mä ylipäätään P:n seurassa niin pitkään viihtyny olen vaikka hän niin pinnallinen ja teennäinen on kaikessa mitä tekee...Ja että paljon parempii ystäviä ansaitsen ku tommosen epäluotettavan kaappipervon...

Värin kuivuessa mietittiin siinä miten paljon nykyään on kaiken maailman sairaita tapauksii ja miten niitä ihan liikaa siedetään. Erään meidän yhteisen tutun ex-poikaystävä oli kuulemma halunnu ryhtyy virtsaamaan sen päälle....Ei oo sitten ihme että tämmösten suhteet ei kestä montaa viikkoa kauempaa. Kun ei mitä tahansa kuitenkaan voi tehdä niin musta meillä muilla mitään velvollisuutta ei oo sietää semmosta käytöstä joka vaan ei enää oo tervejärkisen touhua...

Mun ystävä siinä sit kertoi kuulleensa myös juttuja eräästä meidän toisesta yhteisestä tutusta. Hän pyys mua olemaan levittelemättä hirveesti ku ei ollu varmuutta siitä koska ja kenen kanssa olis tapahtunu. Mutta olis ollu sidontaa ja käsirautoja ja ties vaikka mitä. Mut se nyt ei yllätyksenä tullu kummallekaan koska hän oli aina nahkasta ja moottoripyöristä tosi kiinnostunu ollu....

Mut niinku mun kampaajaystävä niin hyvin sanoi, ei saa antaa tän maailman sairaiden ihmisten pilata liikaa mieltä kun ne ei maailmasta lopu niin kauan kun niiden touhuja kukaan ei uskalla arvostella. Nyt on aika meidän muiden laittaa parasta päälle ja iloisella mielellä mennä viikonlopun tapahtumiin mukaan. Sillä tavalla me voidaan näyttää kaikille et me fiksua ja tyylikästä porukkaa ollaan ja noi sairaat yksilöt on vaan pisara valtameressä...

Mun komee naapuri uudelleen kiitteli hänen flunssan aikoihin saamastaan kanakeitosta ja kysäis haluisinko mä tulla hänelle viettään leffa-iltaa....No arvaatte varmaan että mä peruin kaikki muut suunnitelmat ja hänen ovelleen ilmestyin cupcakesien, jäden ja kuoharipullon kanssa ;) Hän olis mulle luvan antanu valita leffankin mut en oikein tunnistanu hänen hyllystään löytyviä...

Hän ranskalaisen komedian meille valitsi ja kehui sen aika laadukkaan olevan. Mä kuitenkin pitkästyin aika nopeesti kun en leffan kuivaa huumoria oikein tajunnu enkä eurooppalaisista leffoista pidä muutenkaan... Hän jo puolessa välissä ymmärs et mulle vois parempi olla sulkee kokonaan ja ettiä jotain muuta katsomista. Hän sit laittoi tv:n auki josta meille jonku uuden reality-sarjan valitsin...

Siinä me sit jutskattiin niitä näitä ja mä hänen kotinsa sisustusta kehaisin monta kertaa. Sanoin kans et hänellä hyvä maku olis myös pukeutumisen suhteen ja että hän aika komeelta näyttää ku ymmärtäny on panostaa selkeesti laatuun ;) Hän siinä sit yllättyneen näköseks meni eikä sanonu siihen paljoakaan. Mun olis ehkä pitäny jo siitä vaistota jotain....

Kun oltiin kuoharipullo tyhjennetty nii mulla alkoi vähän estot vähenemään :/ Ehdotin et mitäs jos mentäis mun luokse jatkoille et voisin kokata hänelle jotain pientä iltapalaa ja et ties vaikka mitä kivaa keksittäis...Mun naapuri menikin ihan hiljaiseks ja naamastaan kans aika punaseks meni...En ihan heti tajunnu vaan sanoin että se on ihan normii et alussa vähän jännittää...

Hän sitten sanojaan etsiskeli ja vähitellen sanotuks sai että mä oon varmaan jotain väärin ymmärtäny :( Tai sit hän olis itse jotain ihan väärin ymmärtäny mut hän seurustelee naisen kanssa joka ulkomailla opiskelee...Ja että hän oli mut kutsunu iltaa viettään ihan naapurina :/ Mä ihan solmuun menin enkä tienny mitä olis pitäny tehdä tai sanoo....

Sanoin että hänestä kyl ihan naapurina ja ystävänä olin kiinnostunu....mikä nyt ei tietenkään ihan totta ollu. Ja että hän oli varmaan saanu väärän käsityksen ja et pikku hiprakassa olin sanani vähän huonosti valinnu :/ Valittelin et olo tuntui jo vähän migreeniltä et olis varmaan parempi jo kotiin lähtee nukkuun sitä pois....Hän sanoi ymmärtävänsä hyvin ja mä omaan yksinäiseen kotiin lähdin takaisin :/

Eilen illalla valmistautumas olin baarikierrosta varten ku mun hyvä ystävä pyys mua hänen luonaan matkalla poikkeamaan...Niinpä ratikkaan hyppäsin ja kohta hänen oven takana olin. Sisältä kuulu semmonen meteli et tajusin heidän aloittaneen jo pohjien ottamisen hyvissä ajoin...

Mun kaveri avaamaan tuli kuoharilasi kädessään ja ranteesta mut suoraan olohuoneeseen veti. Sanoi näyttävänsä jotain minkä mä ehdottomasti halusin nähdä....Ja mä pahaa-aavistamatta suoraan menin sisään. Heti pöydällä huomasin ties kuinka monta tyhjennettyy mustaa freixenetin pulloo:/

Meidän yhteinen tuttava, yks hoitsu, ei mun tuloon reagoinu mitenkään vaan ihan fiiliksissään jotain kuvas huoneen toisessa nurkassa....Pari askelta lähemmäs astuin ja jotain näin mitä en halunnu olis nähdä ollenkaan :/ Taaempana poninhäntäne karvattomaks ajeltu mies kameralle isokokoista taistelukunnossa olevaa vehjettään esitteli....Hänellä ei muita vaatteita päällä ollu ku valkoset sukat ja tennarit. Nappasin kaveriani kädestä ja selitystä vaadin mitä hän oikein tekemässä oli ja kuka tyyppi oli. Selville sain että hän oli kotiinsa chatista kutsunu jonkun täysin tuntemattoman itseään kameralle ja katselijoille näytteleen...

Multa paloi pinna aika täysin. Kaverille huusin et onko hän täysin päästään menny vialle. Vaadin häntä kertomaan minkälainen pervo kutsuu kotiinsa chatista randomina ihmisiä kameran eteen tekeen asioita jotka on tehtäväks tarkotettu privaatisti kahden kesken! Että nytkö hänen koko luontonsa paljastuu, hänellä siis on mitä erikoisempia fetissejä alkaen tirkistelystä päättyen kenkäfetissiin. Kiljuin että onko hänellä ollu rankkaakin kun on joutunu kaiken tän salaan yhdeltä parhaimmalta kaveriltaan. Marssin raivon vallassa vetämään ikkunaverhot auki jotta naapurit näkis paremmin kun kerran paljastelu ja tirkistely on se juttu...

Mun ystävä sanoi ettei pyytäny mua olis paikalle jos olis mun reaktion arvannu. Hän sanoi luullensa mun osaavan arvostaa mieskauneutta ja olevan vähän "avarakatseisempi". Huusin hänelle etten todellakaan niin avara ole että mihinkään näin mauttomaan ja tyylittömään voisin ikinä osallistuu...Jos tämmöset jutut kulkemaan lähtis siitä ketkä tämmöseen sekoiluun osallistunu on niin oma mainehan siinä kärsii. Piirit on pienet ja melkein jokainen kuitenkin toisensa tuntee joten tämmösiin mokiin ei vaan oo varaa. Kysyin muilta onko he miettineet miten helppoo on saada oma maine takasin porukoiden silmissä jos on jo kerran pervoks leimautunu...Ne kun osaa joskus olla aika armottomii.

Rappukäytävässä mun kaverille sanoin ettei soittelis ihan vähään aikaan. Sanoin olevani häneen tosi syvästi pettynyt ja odottelen nyt lähteekö jutut liikkeelle vai ei. Jos selän takana ruvetaan puhumaan pahaa niin meidän ystävyys tais sitten olla tässä. Jos taas hän onnistuu pitään matalampaa profiilia eikä toitota teoistaan koko maailmalle niin me varmaan taas ennen pitkää törmätään niinku aina ennenki...

Viime päivät on aivan ihania olleet. Aurinkoo ja lämpöö on riittäny niin että Hietsuunkin oon jo uskaltautunu muiden komistusten sekaan ;))) Tosi paljon tykkään et meilläkin yks ranta on jossa voi toivoo näkevänsä hyvin treenattuja ja tyylikkäitä ilmestyksiä. Lähiöiden puolella voi sit esitellä omia hyllyviä läskejään ;)

Mun komea naapuri oli saanu aikamoisen kesäflunssan. Hän yritti töistä tullessaan pakoon mennä ettei tartuttais mut mä huomasin tilaisuuden paremmin tutustuu tulleen ja nopeesti väsäsin kuuman kanakeiton ;) Hän yllättyneen iloisena otti keiton vastaan mut varoitteli flunssan tarttumisesta. Mä kuitenkin tulin hänelle hetkeks sisään ja ympärilleni katselin. Hieman pettyneenä huomasin että hänelläkin isoja kirjapinoja on vähän samaan tapaan ku mun exällä joka aina nenä kiinni kirjoissaan oli. Hänen dvd-kirjastonsa pullollaan aika vakavia leffoja oli joista mä en tienny puoliakaan. Kaurismäen ja Almandovarin nimet nyt sentään muistin vaikken niiden elokuvia kai oo ikinä kattonukaan. Oikeesti aina taideleffoja inhonnu oon kun suurin osa niistä on kuolettavan tylsii...

Juteltiin siinä hetkisen niitä näitä kun hän lapioi samalla mun keittoa. Hän huomas mun tutkivan hänen filmejään ja sanoi ystävällisesti et voisin joku kerta tulla katsomaan leffaa kun hän paranis. Ja kysäis minkä oon kattonu viimeks. Sanoin tykkääväni yleensä romanttisista komedioista ja viimeks oon luultavasti kattonu Silver Linings Playbookin. Hän nyökkäs mietteliään näkösenä.

Mun naapuri valitteli ettei oo ehtiny viime aikoina eikä jaksanu aikaa vievän duunin takia hoitaa kotiaan että kaikki on vähän sekaisin. Sanoin ettei tilanne niin hirveän paha oo ja et monella miehellä koti on paljon sekasempi. Hänen keittiössään ei näyttäny juuri mitään välineitä olevan ja sanoin arvaavani että hän vaan valmisruokia söis. Hän naurahti ja sanoi syövänsä vain kerran päivässä ja viikonloppuna ulkona. Ja että hän ei todellakaan olis yhtä hyvä laittaan ruokaa kuin mitä mä olen mun kanakeitosta päätellen ;)))

Lopulta mä päästin hänet lepäilemään flunssaansa pois ja kehotin häntä koputtaan mun ovelle jos tarttis lisää keittoa tai jotain muuta ;) Samalla mun hormonit alkoi niin hyrräämään jo pelkästä ajatuksesta että päätin panostaa oikein kunnolla hänen hurmaamiseen kun näin hyvään alkuun kerran jo pääsin...