Huiskun takaa

Ei oikein blogin kirjottaminen maistu nyt kun on vähän alakuloinen olo....mut peistaan Madonnan Live to tellin sanat tähän. Se on musta niin ihana biisi vaikka onkin jo parikyt vuotta vanha...

I have a tale to tell
Sometimes it gets so hard to hide it well
I was not ready for the fall
Too blind to see the writing on the wall

Chorus:

A man can tell a thousand lies
Ive learned my lesson well
Hope I live to tell
The secret I have learned, till then
It will burn inside of me

I know where beauty lives
Ive seen it once, I know the warm she gives
The light that you could never see
It shines inside, you cant take that from me

(chorus)

2nd chorus:

The truth is never far behind
You kept it hidden well
If I live to tell
The secret I knew then
Will I ever have the chance again

If I ran away, Id never have the strength
To go very far
How would they hear the beating of my heart
Will it grow cold
The secret that I hide, will I grow old
How will they hear
When will they learn
How will they know

Niin yksinäinen olo tuli et lauantaina yksin lähdin baariin...et mieli vähän piristyis :/ Uudet farkutkin ostin perjantaina et jos vaikka hiukka enemmän huomiota osakseni saisin...

Kävi sitten niin ettei miehet roikkuneetkaan kiinni mussa kuten pari vuotta sitten :((( Sen jälkeen olenkin aina seurassa baariin mennyt jolloin ehdotuksia tule samalla tapaa ei...mut nyt olin taas yksin. Kaipa se sit niin on ettei yli parinkympin vuottakaan sais olla kun jo alkaa kiinnostus hiipumaan...

Otin siinä sit siiderin jos toisenkin ja loppuillasta gintoniceihin siirryin...Jossain vaihees havahduin et oli jo hieman huono olo ja joku eläkeläinen sormiaan piti mun housun etumuksel...hän ilmeisesti oli juottanu mua siin loppuvaihees...ja juopunu se irstas ukko oli ittekki kun vahingossa läikytti viinilasiaan niin että mun uusille farkuille läikähti osa :((( Tais mennä satanen hukkaan kun tuskin noita tahroja saa enää mitenkään pois...

Eli tuli nyt sit testattua :( Musta ei enää kiinnostuneet oo edes oman isän ikäiset (jos elossa se olis) vaan mennään jo hautaustoimiston puolelle kohta. Niinpä kai sitä tässä pitää kaikki komistukset unohtaa ja keskittyy vaan nyyhkyleffoi kotona yksin kattoon...ja suklaata mutustamaan. Ja sit lopulta hoikka vartaloni onkin historiaa ja muodottomaks paisun...

Ehkä hiljalleen kans tajuta alan kuinka luuseri oon ollut ja itseäni turhaan kuukausikaupalla melkein tyrkyttäny bestikselleni...Vaik väärin se ei mun mielestä ole ollut niin onhan se myönnettävä et aika säälittävää on takertua yhteen mieheen loputtomasti. Jos ei mua huoli kuin eläkeläiset niin kaipa voin yksinkin elellä...

Nyt kuunnellu paljon olen Madonnan vanhaa This used to be my playgroundia. Ennen vaan oli asiat paljon paremmin. Musta sen voin myöntää vaikka miten kovasti koskis ja kyynel poskelle vierähtäis...

Maalaispojan sit meidän putiikin edessä näin odottelemassa bestiksen työvuoron päättymistä...uus Calvin Kleinin takki niin tiukasti kiinni napitettuna...

Hän sit kysäs onko bestis tulossa niin hänelle ihan kauniisti oikein hymyilin ja sanoin et tulossa on mut jos hän ei jaksa odottaa niin Roope varmaan mielellään kahville lähtis ;))) Sitten maalaispojan naama meni punaseks ja hän rääkäs mulle "Pidä kuule vaan huoli omista asioistas pelle!" Että oikein nimittelemään ryhtyi...minä taas rauhallisena pysyin ja sanoin et mä kyllä pidän kunhan hän vaan itse päättää kenen asioista hän itse haluaa huolta pitää ;))) ja suu hymyssä silmää iskin ;))) Maalaispoju ryntäs sisään kauppaan raivostuneena bestistä hakemaan...

Nyt varmaan taas joku sanoo et minun provosointia olis ollu kaikki tuo eiks juu? Mutta hän kyllä tuon raivostumisen hoiti ihan yksinään enkä minä edes loukkauksia sanonut. Kun ei hänellä yhtään sitä huumorintajua edes ole vaan heti maalaiseen tapaan ollaan ilmiriidassa jos ei asiat kulje niinku ollaan suuniteltu...Ihan harmittaa mua muutenkin kun ei meidän kulttuuriin semmonen pikku small talk ja huulen heitto sovi vaan heti ollaan joko vihollisia tai parhaimpia ystäviä....Kun se huumorintaju meillä on sitä että pierastaan ja röyhtästään ja kiroillaan...sit päälle nauretaan ;))) Mut maalaispoika nyt itsestään kyl aika tosikkomaisen kuvan jätti...ja myös itsestään pellen tekee kun niin rajusti mua vihollisenaan pitää...mut eipä voi tietty paljoa vaatia jos ei oo liikaa annettu...Kaipa sit se sivistyksen raja jossain kehä kolmosen takana kulkee....niinku pahat kielet sanoo...

Huomenna oman koneen jo takaisin saan ja voin blogiakin useammin kirjoitella...

Niin viikonloppuna vaivaamaan jäi toi maalaispojan ja Roopen kahvikaveruus et päätin omenapiirakan leipoa ja kyläs käydä. Harmittaa vaan ku kotimaiset happamat omenat on jo ohi, ihan samalta piirakka maistu ei makeammilla ulkomaisilla omenoilla...

Roope yllättyny oli kun piirakan kans ovesta sisään varottamatta tulin. Hän vielä ihan kalsareissaan aamupäivällä oli. Kun sit cafe americanot ja piirakat nautittiin niin kysäisin mitä maalaispojalle kuuluu. Ja sitten Robert arvaskin miks kylään näin yllättäen tulin ;))) Hänen silmissään semmone tuike ja kipinä aina on kun maalaispojan nimi mainitaan...et kysyinkin et hänestäkö se oikein söötti ja kiva todellakin on vai...mihin Roope sit vastas haikeasti nyökäten mut sanoi ettei toisen omaisuutta saada voi. Minä sitä mieltä kuitenkin oon et ei vapaata vangita voi ja että jos ei rakas vierellä pysy niin se suhde ei oo kestäväks ees tarkotettukaan...ja että Roope on paljon samanhenkisempi maalaispojan kanssa ku mitä bestikseni on....

Roope yllättyny oli ja kysyi hämillään luulenko jos et tilanne ois toinen niin heillä jotain yhteistä vois mun mielestä ehkä olla...Ihan varma siitä olen sanoin. En sanonu et syynä on se et toi käärme ettis vaan seuraavan hyvän miehen ja Roope seuraava uhri olis. Mut koko maailmaa en voi pelastaa...et bestis on nyt etusijalla. Sanoin vaan Roopelle et seuraa tilannetta ja et se muuttua voi paljon nopeammin kuin me luullaankaan...Ja mä luulen et ei salaisuudet salassa kauaa kestä ;)))

Sain viel Roopelta tietää et maalaispoika Seinäjoelta alunperin kotoisin on ja ravintolakoulun jossain käyny on. Mut eipä hän ole bestistäni herkuilla pahemmin hellinyt kun minun paistokseni saavat komistukseni silmät niin loistamaan ;))) Mut ehkä Pohjanmaalla se riittää jos on litra piimää pöydässä ja näkkileipää...ja puukolla sit raavitaan jostain ihrasesta lihakimpaleesta pikkasen "särvintä" leivän päälle ;)))