Huiskun takaa

Kaveriltani kuulla sain et eräs meidän yhteinen tuttu, yks hoitsu oli eronnu poikaystävästään. Juttujen mukaan hänen exä olis toppi ollu ja kuvien mukaan ihan hyvännäköinenki. Mä en muistanu tätä exää ikinä tavanneeni ja heidän suhde olis kuulemma ollu lyhyt ja myrskyisä :/ Niinpä mun kaveri sit ihanasti järkkäs mulle ja tälle tyypille treffit. Ja niin sit eilen iltapäivän lopulla istuttiin smoothien ääressä ja juteltiin...

Huomasin heti et hänen kuvansa ei ihan ajan tasalla oo olleet. Hänestä kuitenkin jo alkaa nähdä ettei enää ihan nuoria olla. Niinku aika monella kolmekymppisellä ihon väri alkaa jo olla aika epätasainen ilman huolellista meikkausta. Suupieliin alkaa ilmestyy inhottavii juonteita jotka sit vuosi vuodelta syvenee :/ Ehkäpä olis hänenki jo aika miettiä pistoksia niin ettei ne juonteetkaan ihan silmille vielä hyppis...

Hän sitten alussa varovaisesti kysäis mimmosen ensivaikutelman oon hänestä saanu. Sanoin että hän on ihan hyvällä maulla pukeutunu ja nähny vaivaa meidän tapaamiseen mut et hänen kuvansa kyl taisivat olla aikamoisen photoshopattuja. Että joitakin asioita hän on selkeesti yrittäny häivyttää. Ja myös kuvien perusteella oletin hänen olevan vähän lihaksikkaampi ja maskuliinisempi...

Mun treffiseura tosi hiljaiseksi meni ja smoothietaan ryysti sanomatta ensin mitään. Sit hän vähän vaivaantuneesti sanoi et kyllähän hän niitä aina photoshoppailee kuten kaikki muutkin. Hän sanoi myös että mä itsekin näytin kuvissa vielä paljon laihemmalta niin että oon selvästi kuulemma vähän kans käsitelly kuvia. En sanonu mitään siihen vaan puheenaihetta yritin vaihtaa...

Juteltiin meidän yhteisistä kavereista ja hänen päättyneestä suhteestaan. Hän alkoi haukkumaan exäänsä pettäjäks ja horoks sekä väitti kans ettei saanut tältä sängyssä koskaan kunnollista käsittelyä. Siinä vaiheessa mä tajusin että saanu olin väärää informaatiota mun kaverilta ja että hän ei ainakaan mikään puhdas toppi ollutkaan. Kaiken lisäks hänellä oli hieman liikaa neitimäisiä eleitä mun makuun...

Join smoothien loppuun ja sanoin etten voinut jäädä kovin kauaks aikaa. Sanoin luvanneeni vielä mennä tapaamaan siskoa myöhemmin illalla. Oikeesti halusin vaan päästä kiusallisesta tilanteesta pois kun huomasin ettei meillä oo tarpeeks yhteistä jotta tutustumista kantsis jatkaa...

Viime aikoina kaverit kyl tuottanu on niin isoja pettymyksii etten tiedä kehen enää luottais. Exää onneks on helppo vältellä ku ei se biletä eikä liiku samoissa porukoissa kuin mä mut tästä yhdestä pervosta tiesin et se tulis kuitenkin ennemmin tai myöhemmi vastaan...

Näin sen sisällä baarissa kaverinsa kanssa ja vähin äänin ovella yritin kääntyy ympäri mut hän kadulle juoksi mun perään ja puhuu halus:/ Me vuosia tunnettu ollaan ja melkein joka viikko nähty mut nyt hänen äänensä muuttunu oli kylmäks ja etäiseks. Hän heti alkoi mua syyttään ja väitti että mä levitelly olisin juoruja hänestä selän takana...

Olin kiistämässä kaiken mut hän sanoi että mun kampaajaystävä olis asialla ollu ja myöntäny. Mut et hän ei olis ikinä uskonu et menen kertoon siitä illasta sille kampaajalle kun kuulemma tiedän että se juoruaa kaiken heti eteenpäin. Ja ettei tosi ystävät tekis tommosta toiselle...Hän kiihtyneenä sanoi että mä tein sen tahallaan kun halusin kostaa. Ja kysyi tuliko mulle nyt hyvä mieli ja ansaitsiko hän mun mielestä sen että nyt moni tietää ja selän takana hänelle nauraa...

En oikein tienny mitä olisin sanonu mut totesin vaan et sitä saa mitä tilaa. Hänhän mut varottamatta kotiinsa kutsui sinä iltana. Ja et hänen fetissinsä sen verran ällöttävii on etten halua niistä kuulla enää ikinä. Kerroin et mun pakko oli avautua jollekin koska ne asiat niin inhottavilta tuntu ja kampaaja nyt vaan sattuu oleen mun parhaita ystäviä niinku hän itseki oli ennenku sain tietää näistä jutuista....

Hän mua syyttävästi katto ja sanoi että mä kyllä tiesin miten julmaa porukat on ja jos maine menee niin sitä on aika vaikee enää takas saada...
Meidänkään yhteiset kaverit ku hänen mukaansa ei hyväksy mitään vähänkään poikkeavaa vaan pelkää et oma nimi yhdistetään johonki fetissiin tai muuhun epätavalliseen. Ja et semmosia ihmisiä vältellään niinku mä hyvin kuulemma tiedän...

Sanoin hänelle et tunnen itseni petetyks kun hän ei jo alussa mulle kertonu omista jutuistaan. Kun hän salas noi fettarit monta vuotta niin hän on tavallaan eläny kaksoiselämää mun tietämättä. Ja ettei semmoinen oo luottamusta. Ehkä jos kuullu olisin hänen pervoudestaan heti alussa olisin voinu hyväksyy sen tai sit en. Mut ei tommosta vuosien jälkeen voi yhtäkkiä heittää naaman eteen ja vaatii et tulee hyväksytyks semmosena ku on ku ensin on salannu kaiken. Pyysin häntä jättämään mut rauhaan ja hävittään mun yhteistiedot.

Exältäni puhelinsoiton sain kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Vähän yllättyneeks menin ku meidän viimeinen tapaaminen ei hirveen hyvässä
hengessä loppunu....Ajattelin kuitenki et hän olis varmaan mua kaivannu ja halus tietää missä mennään...

Hän kertoi olevansa nyt paremmassa kunnossa mut meidän viimeisimmän tapaamisen jälkeen oli hän aika heikkoon kuntoon menny ja viettäny jossain vaihees sairaalassaki vähän aikaa...Sanoi kans et meidän välinen suhde hänelle olis ollu tosi vaikee ja kuluttava...

Seuraavaks hän miettineensä sanoi asioita ja laskeneensa sen elämän kustannuksia mitä mä kuulemma viettää halusin. Ja että mä olisin hänelle aika paljon velkaa koska en oo kuulemma maksellu takaisin kaikkia hänen lainaamiaan rahoja. Ja että hän olettaa mun alkavan maksaa niitä nyt nopeemmassa tahdissa ku hänen tilanne ei oo viime aikoina hyvä ollu....

Sanoin että hänelle maksanu olin jo ennen välirikkoo aika monta satasta ja että kolmen kuukauden jälkeen aika myöhäistä on alkaa periin vanhoja velkoja jos ne muka velkoja olis. Sanoin kans et jos jotain jääny maksamatta olis niin mun kotityöt siivouksineen ja ruuan laittoineen varmaan jonkun arvoisii hänelle oli ku hän ei itse niitä vaivautunu tekeen...

J ääntään korotti ja sanoi ainakin viis tonnii haluuvansa multa :/ Ja et oikee summa olis lähellä kymppitonnii mut olevansa reilu :/ Sit hän erittelemään alkoi niitä summii ja kaikkee semmosta mitä hän oli mulle lahjottavansa sanonu. Mä vastaan huusin ettei hän periä voi semmosta mitä hän on sanonu mulle antaneensa. Että semmosia en aio takasin maksaa, lainat sit eri asia olis...

Hänelle sanoin et hänen tapansa oli tarjota että hän voi auttaa kun mulla rahat vähissä oli. Ei hän ikinä sanonu et hän takaisin vaatis yhtenä päivänä. Enkä ees semmosia rahoja hänelle antaa aio ellei oo etukäteen sanonu vaativansa takas :/ J vaan jankkas et luuli mun heti tajuavan että ne avustukset takas maksettais kun muutenki oon kuulemma ollu vastaanottavana osapuolena...

Sanoin hänelle itteni tuntevani tosi loukatuks hänen vaatimuksistaan. Kysyin haluuko hän todellakin pilata ne meidän hyvät muistot niin et meidän suhde vaan pelkistä vaikeuksista jäis mieleen. Ja että hän vieläki kuulostaa ku ei oma itsensä olis kun varmaan lääkitys taas hänellä päällä on....

Elämän kalleudesta hän vielä yritti jankata ja sitä miten me syötiin kallista ruokaa ja elettiin muutenki yli varojemme ku pelkästään mä sitä kuulemma halusin. Sanoin hänelle et nyt hänellä olis sit tilaisuus ilman mua syödä joka päivä saarioisten eineksii ja vaatteensa tarjoustalosta ostaa...Ja etten mä mitään hatusta vedettyjä summii hänelle tuu antamaan. Mut että hän sais vielä parisen sataa eli loput siitä mikä olis yhteisesti velaks sovittu....

Aikamoisen ihana puistojuhla taas aikaan saatiin :))) Marssimassa en ollu mut herkkukorin kanssa omia rakkaita tuttuja tapaamaan tulin ja melkoisesti vaivaa olinki nähny piirakoiden, leivonnaisten ja muiden herkkujen tekemisessä....Ja kyllähän niitä kehuttiinki ;)

Kun muutaman kaverin kanssa siinä Taittingeria skoolattiin niin ohimennen näin exäni kans, hän vaivaantuneesti nyökkäs ja jatkoi juttelemaan jonkun tuttunsa luokse. Tuijottelemaan häntä en jääny vaan omiin kavereihini keskityin jotka mulle häntä enemmän nykyisyyttä edustaa ...Oli paikalle tullu myös mun entinen hyvä ystävä P jonka käytöstä viime viikot ollaan kauhisteltu. Hänenkin kanssaan lyhyesti tervehdittiin eikä hän mun ja mun kavereiden luokse sen enempää tullu. Huomasin muutamien ihmisten supattelevan ja häntä kattovan aika kummeksuvasti joten ajattelin et fiksumpaa olis jättää häntä vähemmälle huomiolle...

Tosi ylpee kavereistani olin kun he pukeutumiseen vaivaa nähny oli kun omaa juhlaa tietenkin juhlistaa täytyy. Katoin kyllä vähän pitkään niitä jotka arkivaatteissa paikalle oli tullu....musta se ei hirveen kunnioittavaa oo muiden juhlaa kohtaan. Ja olihan siellä niitä ihania komeita könsikkäitä melkein alasti boxereissaan jotka tyylikkäitä olis vaikka miten pukeutuis ;)

Luin jostain et kehuttu oikein oli miten tyylikästä ja hyväkäytöksistä porukkaa liikkeellä olis ollu. Ja sehän parasta mainosta meidän porukalle on. Koska meidät otetaan vastaan niinku me itsemme tuodaan esille eli siistit ja näyttävästikin pukeutuneet ihmiset hyväksytään aina ekana....Kun sitä hyväksyntää etsitään ja halutaan niin tyylikäs esiintyminen ja oman itsensä esille tuominen ei yhtään pahitteeks oo....