Huiskun takaa

Oon vuosikaudet Dolce & Gabbanaa rakastanu ja heidän aina niin ajattoman tyylikästä mallistoaan. Siks niin päähän ottaakin näiden kaiken maailman säkättäjien syytökset ja boikottipuheet...

Jopa J sanoi mulle et miten kehtaan päälläni pitää D&G:tä ja tukea heidän bisnestään. Hänelle vastasin että kehtaan ja tuun jatkossaki kehtaamaan. Luulen et suurin osa maailman ihmisistä vaan haluu elämäänsä elää eikä politiikkaa jauhaa päivästä toiseen :/ Sais pitää päällänsä vaan kaikkee minkä on tehny ja suunnitellu joku hyvä ihminen tai kattoo leffaa jossa on oikee sanoma. Kuitenkin mua kiinnostaa eniten se miltä vaate näyttää päällä tai miten laadukas joku tuote on. En usko et ainut oon joka näin ajattelee.

Sen jälkeen ku eräs toinen sanoi samaa ku J päätin tilata netistä uutta D&G kamaa. Tuun seuraavat viikot ylpeenä pitämään päälläni Dolce & Gabbanaa! Haluun näyttää et mä teen itse omat päätökseni enkä lauman mukana juokse tuomitsees ihmisiä joita en ees tunne. Kaiken maailman kelarahoilla eläville vihervasureille se varmaan hirvee kauhistus on ettei koko ajan nyrkit pystyssä pilkkaamas oo niitä jotka ei samalla tavalla ajattele. Mun mielestä D&G:llä oikeus on omaan linjaansa ja omiin mielipiteisiinsä. Se taas ei mitenkään liity siihen mitä mieltä mä heidän tuotteistaan oon.

Kun kohta vaalit tulossa olis niin kantsii miettii onko esim. toi se maailma mitä me halutaan. Halutaanko me kieltää kaikki ja saivarrella ku joku ei meidän mielen mukaan elä. Vai olisko ehkä sittenkin parempi vähän relata ja keskittyy nauttiin elämästä ku vielä voidaan. Mä ainakin äänestää aion niitä jotka verotusta haluu keventää. Kohta kukaan töitä ei tee eikä yrittää haluu ku se ei kannata vaan kaikki rahansa kelasta nostaa...

Ihan kauhistuin kun huomasin etten blogia oo kuukauteen päivittäny :/ Jospa ny keväällä yrittäisin päästä takaisin vanhaan rytmiin et vaik kerran viikossa saisin kuulumisiani kerrottuu. Jotenkin vaan huomaa et Ranneliike sivustona aikamoisen hiljentyny on kun blogeja ja viestejä keskusteluunki tuntuu tulevan koko ajan vähemmi ja vähemmi....

Tuntuu myös että on ollu tavallista vähemmän kerrottavaa ja kirjoitettavaa ku suurin osa energiasta töihin on menny :/ En sit tiiä onko se yks vanhenemisen merkki ettei samalla tavalla joka päivä jaksa töiden jälkeen ulos lähtee tai kavereita tavata vaan tuntuu et työ vie kaikki voimat mitä on :(((

Talven aikana oon välini saanu exäni J:n kanssa aikamoisen paljon parempaan suuntaan. Hän käyny useamman kerran kylässä on ja ollaan iltaa vietetty yhdessä telkkua katsellen ja herkutellen ;))) Oon hänet saanu ymmärtään etten enää mistään seurustelusta hänen kanssaan unelmoi vaan mulle ihan ookoo on että ystävinä pysytään. Vaikka täytyy myöntää ettei mun tunteet täysin kuolleet vielä oo vaan hän tulee mulle aina tärkee ihminen oleen... Nyt kun hän ongelmiensa yli tuntuis päässeen niin hän myös osannu on suhtautuu muhun enemmän ymmärtäväisesti ja tajuu selkeesti että mä oon mikä mä oon hyvine ja huonoine puolineen....

Musta vaan jotenkin tuntuu et hän vaistoaa meidän välillä olevan kipinän joka ei mihinkään kokonaan kadonnu oo. Oon monta kertaa ottanu hänen käteensä omaan käteeni ku filmiä ollaan katsottu ja tuntenu semmosen entisen vanhan tunteen joka meillä oli. Kyllähän mä tiedän et tilanne on jo ihan toinen ja elämä on vieny eteenpäin mut silti vaistoan etten hänelle täysin yhdentekevä oo. Mut samalla tunnen ettei mun asia oo puhua näistä jutuista hänelle vaan se on sitten yksin hänen oma asiansa kertoo mulle jos hänen mielestään jotain kerrottavaa olis.

Sitä paitsi hän mulle kertonu on muutaman kerran tapailleensa yhtä kundia mut se vasta alkutekijöissään on. En sitä koskaan hänen seurassaan ees nähny oo. Sanoin et jos siitä jotain näyttäis tulevan niin he on molemmat tervetulleita mulle kylään tai voitais mennä ulos yhdessä syömäänki. Musta voi montaa mieltä olla mut uskoisin aika hyvä ihmistuntija olevani et mielellään oman mielipiteeni tästä uudesta tuttavuudesta kertoisin. J katto mua vähän epäilevästi ikäänku peläten että mä jotain juonisin mut oikeesti yritin vaan avuks olla :)