Huiskun takaa

Kevät on semmosta aikaa että se hormoonit hyrräämään laittaa ja samalla katsella kannattais jos vois vaikka vähän aktivoituu miesrintamalla...

Mun elämä on niin paljon työntekoo ja muuta harmaata täynnä ollu et päätin vähän tutkailla mimmosta porukkaa chateissa nykyään liikkuis. Aikamoine määrä viestejä mulle jo heti tulikin et ei ainakaan voi kiinnostuksen puutetta valitella ;)))

Jotkut teistä mua pinnallisena pitää mut mulle ihmiset on paketteja. Tietty mulle kelpais mieluiten nuorehko, komee ja treenattu mut hänellä kans oma elämä täytyis kohdallaan olla. Mitään tyhjätaskuu tai viherpiipertäjää mä en aio elämääni ottaa. Jos ei enää nuori ja komee ole niin tilanteen voi aina pelastaa jos pystyy tarjoomaan hyvän ja laadukkaan elämän ;)

Heti kun kameran päälle sain niin sieltä kaikenlaista nakuilijaa ja runkkarii alkoi tehdä tuttavuutta. Haluun kuitenki aina heti et toinen kertoo enemmän omasta elämästään. Useimmat vehkeet on aika samannäkösii joten mut saa parhaiten syttyyn kertomalla miten tasokasta elämää pystyy kumppanilleen tarjoomaan...

Kun kaikki komeet nuoret tuntu olevan joko tyhjätaskuja tai yhden yön jutun perässä mä tutustuin yhteen suomes asuvaan venäläiseen mieheen. Oon nyt hänen kanssaan jutellu joka päivä yli viikon ajan ja hän netin perusteella aika kiinnostavalta tapaukselta vaikuttais :))) Hänellä arvokämpät sekä Hesassa että Pietarissa on ja bisneksii molemmissa maissa. Tarkoitus olis hänet tavata jossain vaihees ens viikkoo...

Hän ei enää nuori ole vaan mua paljon vanhempi. Ja hänki ryhtyi heti camin kautta omaa alapäätään esitteleen mut ymmärs nopeesti et olisin kiinnostunu pysyvämmästä suhteesta. Hän asian nopeesti tajus ja ryhtyi kertoon miten hän on onnistunu varallisuutta ja tasoa hankkiin elämässään. Hän vannotti mua etten häntä hylkäis ennenku hän olis mulle kertonu kasvotusten miten laadukasta suhdetta hän vois ehkä mulle tarjota jos olisin luonnossa saman näköne ku kamerassa...

Rakkaalle äidilleni innoissaan treffeistä kerroin ja hän mulle ihan pyytämättä rahaa siirs mun tilille jotta voisin ostaa jotain tyylikästä päällepantavaa. Mun äiti kun tietää mistä tykkään ja osaa sen aina ottaa huomioon...

Perinteisen kaavan mukaan vappua lähdin kavereitteni kans viettään...skumppaa ja semmosta ihanaa pikkusuolasta purtavaa varattu mukaan oli yllin kyllin vaikka kylmä sää vähän fiilistä alkoki laskemaan :/ Ja joidenki ihmisten käytös myös iltaa aika paljon häiritsi...

Kun skumpat oli melkein jo skoolattu yks mun kavereista suvaitsi saapua paikalle joku maalta tullu kaveri mukanaan :/ Lohipiirakat, fetanyytit ja kuohari oli hyvin kauppansa tehny ja suurin osa hyvällä tuulella oli. Mut kuinka ollakaan mun kaveri paikalle raahaa jonkun kaljatölkkejä aukovan ja pensaaseen kuseskelevan juntin jolla ei näköjään mitään käsitystä hyvistä tavoista ollu. Ku ylös nurtsilta noustiin ja tavarat kerättiin ku palelemaan alettiin niin tää juopunu luuseri tallaa suoraan mun jalalle! Mä kiljasin et varo vähän ja hän ei muuta osannu vastata ku Sori. Mulkasin häntä äkäsesti ja sanoin "Vai et sori, sori...".

Mulla sen verran pehmeet ja sirot kengät jalassa oli et hänen kokoisen miehen tallaaminen jätti niihin selvän jäljen. Selitin muille et ne kengät oli ihan törkeesti maksanu ja toiset yritti puhdistella sitä mut jälkihän siihen jäi :( Mun fiilis alkoi laskemaan aika nopeesti ja toiset yritti keskusteluu pitää yllä. Matkaa jatkettiin kunnes muistettiin et toisen kaverin kassissa vielä yks punkkupullo oli ja se piirakanjämien kans avata päätettiin. Maalaisjätkä oli karhunsa kaikki jo juonu et hänellekin kaadettiin punkkuu vaikkei hän sellasii tuskin osaakaan arvostaa. Jossain vaiheessa sen känny rupes soimaan ja se kaivoi sen taskustaan läikyttäen säheltäessä vähän viinii lasistaan. Osa viinistä läikky maahan mut muutama tippa osu mun takille!

Arvaatte varmaan et mä sain raivarin. Huusin häntä kömpelöks maalaisjuntiks jolla ei mitään asiaa pitäis olla siistien ihmisten piknikkeihin. Hän taas änkytti omaa sorisoriaan mut sanoin et sori ei osta mulle uutta takkia vaan hän sen tekis jos tahra ei pois lähtis. Kaikki ihan hiljaseks meni ja hänet paikalle tuonu kaveri sanoi että mä ylireagoin. Yritin porukalle selittää et vahinko ei oo mikään selitys jos on juonu sen verran ettei pysty itteään normaalisti hallitsemaan enää. Et semmosen ihmisen pitäis vaan poissa pysyy ja ryystää kaljaansa syrjässä muista...

Tunnelma kiristy ja ihmiset kinaan ryhty siitä mitä oli tapahtunu. Mä sanoin ettei enää huvita jatkaa iltaa ja ratikkaan hyppäsin. Kotiin päästyäni kaapista esiin suklaata kaivoin ja hetken aikaa sitä mutustellen pahaa mieltäni pois yritin saada. Vähän ajan kuluttuu aloin tutkiin missä kunnossa mun kengät ja takki oikein olis. Jälki kengässä oli pienentyny mut takin hihan pieni punaviinitahra kyl varmaan jää joten roskiin sekin varmaan joutaa...