Masa ottaa vastaan onnitteluja. Tädillänne on pitkästä aikaa ihan oikeaa työtä. Kuka sanoikaan että Masa on yhteiskunnan elätti jolla ei ole oikeutta elää? Muistaakseni tuttavani Janne jolle myös terkkuja uuteen työpaikkaansa :) Masa on nyt teidän kanssanne tasaveroinen.
Siinä kävi sitten niin että kesälämpöjen palattua Masa onnistui taas tänäkin kesänä yhdistämään pitkäaikaisen harrastuksensa rannalla makaamisen johonkin hyödylliseen ja muita palvelevaan. Eihän Masan työstä tietenkään makseta palkkaa, mutta vapaaehtoispohjaltahan ne parhaat teot syntyvät...ja tätinne uskoo vakaasti että Suomen kaltaisessa tarkkoihin sääntöihin ja lukemattomiin lakipykäliin uskovassa yhteiskunnassa uimahousujen säännönmukaisuus on vakava asia.
Masa joutuu valitettavan usein kiinnittämään huomiota säädyllisyyden perusasioihin. Uimahousuiksi Espoon rannoille ei suositella mitään ylisuuria bermudoita tai muita polveen tai jopa sen alapuolelle ulottuvia uimashortseja. Tyylipuhtaan uimahousun kuuluu olla melko pieni, ihonmyötäinen ja mielellään vaalean sävyinen. Väärän mallisen uimahousun valinta voi johtaa henkilökohtaiseen puhutteluun ja pahimmassa tapauksessa jopa kyseisen vaatekappaleen poisottamiseen. Myös liiallinen kireys vaatekappaleen sisäpuolella johtaa lähempään tutkimiseen. Kuolio on hengenvaarallinen sairaus. Joudun virkani puolesta valitettavasti toteamaan että nykyinen housumuoti pahenee vuosi vuodelta. Koska huomautettavaa on valtavasti ja työtä näin ollen paljon, Masa joutuu keskittymään ainoastaan nätteihin poikiin. Pahoittelen asiaa ja toivotan työn iloa niille jotka hoitavat karvaiset miehet ja isorintaiset naiset.
Kesäisin kaupunkirannoilla voi tutustua myös vieraisiin kulttuureihin. Ehkä kaikkein eksoottisin näistä on ryhmä nimeltä Maalaiset. En ole ihan varma mistä he tulevat mutta he ovat yleensä valtavan kalpeita ja
rakastavat lippiksiä. Heidän kulttuurinsa on varmaan mielenkiintoinen ja yritän ymmärtää heitäkin mutta yrittävätkö he tehdä samaa Masaa kohtaan? Erään maalaisperheen tyttö katsoi Masaa ja sanoi äidilleen:
"Toi mies on kumman näköinen". Aivan. Olen itse harvinaisen samaa mieltä. Mutta jotta tuo vieras kulttuuri ymmärtäisi kaupunkilaisia vähän paremmin, haluaisin kerran päivässä pitää heille sight-seeing kierroksen. Tässä näette erään kaupungeille ominaisen ilmiön - laihan pervon. Kymmenen metrin päässä näette vammaisen. Hän ei voi omille vaikeuksilleen ja pakkoliikkeilleen mitään. Toisella puolellanne näette karvaisen bosnialaisen, joka yrittää iskeä lihavia naisia. Toivotan kaikille Maalaisille hyvää lomaa ja turvallista matkaa takaisin samannäköisten ja samanhenkisten ihmisten pariin. Ja jos autoon mahtuu niin he voisivat antaa myös City-junteille ilmaisen paluukyydin maaseudulle. Tiedättehän nämä maalta Helsingin seudulle muuttaneet ylimieliset bodatut supersankarit trendikkäissä aurinkolaseissaan jotka luulevat olevansa melkein jenkkejä muutettuaan Pihtiputaalta Keravalle? Juuri he.
Omalla lähirannallani hoilataan rantaterassilta käsin karaokea joka ikinen sunnuntai täydellä volyymillä alkuiltapäivästä alkaen. Ymmärrän hyvin keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten elämäntuskan, mutta ehkä en ihan sitä että keskellä kauneinta kesää halutaan lauleskella talveksi pois muuttavista joutsenista ja yksinäisen miehen kaipuusta metsiin. Positiivisuus missä pelaa edes yhden minuutin ajan? Ottakaa mallia Masa-tädistänne joka on maailman positiivisin ihminen. Tai ehkä paremminkin voisitte ottaa oppia tuosta eräästä balkanin suunnan herrasmiehestä, joka kiertelee rohkeasti juttelemassa paikallisille naisille flirttaillen näille häpeilemättömästi. Hän varmasti saa pesää tälläkin hetkellä samaan aikaan kun suomalaista syntyperää olevat Reiskat ja Tapsat juovat kaljaa ja hoilaavat karaokea säälien itseään kun eivät löydä naista.
Mutta kieltämättä Masalla on pieni oma lehmäkin ojassa. Samaan aikaan kun rantagigolomme metsästää uutta naista, Masa ihailee vesi kielellä hänen jumalaisen kaunista poikaansa. Isukin läsnä ollessa tuota ei oikein voi tehdä, koska jostain syystä hento ja karvattomaksi sheivattu kroppani, vaaleanpunainen homoreppuni, pieni uimahousujen tarkastamiseen soveltuva muistivihkoni ja lipovat huuleni eivät herätä hänessä luottamusta vaan epäluuloisia katseita. Teitä ihmisiä on sitten mahdoton miellyttää.
