Viikatteen kolinaa

Joku kertoi tossa ohimennen että teillä lapsukaiset elämä on aivan liian helppoa ettekä osaa arvostaa sen parhaimpia hetkiä. Siispä Masa-tätinne joutuu palauttamaan teidät takaisin maan pinnalle. Ihan omaksi parhaaksenne. Sillä toisin kuin teille on uskoteltu, kaiken kauneuden, mielihyvän ja nuoruuden ulkopuolella on jotain pahaa joka laajenee päivä päivältä. Ja se etsii teidät käsiinne tässä kohta. Heti kun se on tehnyt selvää Masasta.

Kuolema on tällä viikolla yrittänyt flirttailla meikäläiselle moneen otteeseen. Voin suorastaan tuntea sieraimissani mullan hajun ja viikatteen kolinan. Jälkimmäisen lähinnä korvissani. Yleensä jopa yhtä aikaa. Joskus kuitenkin erikseen.

Ensi viikolla jälleen kerran Masa täyttää jotakin muuta kuin lottokuponkeja. Minä päivänä se tapahtuu jääköön mysteeriksi. Jo yksin sen takia etten löydä kaikille mustille ruusuille maljakoita olohuoneen pöydältä. Tai kaapista. Tai jos ollaan rehellisiä niin eihän pöytä tai kaappi ole minun vaan vanhempieni. Masa kun ei oikeasti omista mitään. Jälleen uusi paljastus.

Masan luonnollinen laskettu aika lähestyy. Ystäväni kissa saa kohta pentuja ja tämä kääntäen mahdollistaa myös katkerien homosetien/tätien poistumisen toisesta aukosta. Kun joku tulee niin toinen menee. Yleensä kukaan ei tule kahteen kertaan. Siksi moni pitkittää nautintoa niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Masa ei ole ajattelut tehdä sitä. Eikä myöskään Jeesus.

Taisin kertoa teille tässä joku aika sitten miten Jeesus tuli ja puhui Masalle lapsena. Kun yleensä henkiolennot kertovat tehtävistä ja kutsumuksista niin Masalle viesti oli vähän erilainen. Jeesus tuli ihan muina miehinä sänkyni viereen ja kertoili numeroita ja vuosia koska heittäisin henkeni. Olin silloin luultavasti alle kymmenvuotias ja omassa sängyssäni odottamassa unen tuloa. Kuulemma Englannissa lapsen uhkailemisesta saisi vähintään sata vuotta vankeutta. Jo siitä että tulee kutsumatta samaan huoneeseen toiset sata.

Tuo hetki toden ja unen rajamailla kuitenkin vaikutti elämääni. Aloin pikku hiljaa uskomaan että aikani täällä tulee todellakin olemaan lyhyt. Koska fyysisesti olin vielä hennompi ja aika ajoin sairaampi kuin muut, tuo kaikki tuntui pikku päässäni varsin loogiselta. Neljän ällän jälkeen en ikinä vaivautunut opiskelemaan. Millään ei tuntunut olevan mitään merkitystä, osittain myös siksi etten uskonut tarvitsevani hyvää koulutusta. Manalassa kun sillä ei vielä grillata kovin montaa saunamakkaraa.

Lähestyvästä kuolemastani kertoi äskettäin hyvä paranormaali ystäväni. Hän oli taas kerran saanut näyn jossa tipahdan maahan ja kuolen. Sitten hän näki mut haudassa. Viime syksynä samainen rakas ystäväni näki enteessään meitsin heittävän henkensä kun joku vanha ryöstäjäukko puolivahingossa otti ja tappoi. Jossain vaiheessa se näki Masan olevan onnellinen. Se on sitten käynyt todella nopeasti. Ei makeaa mahan täydeltä. Kaverini sanoi Jeesuksen olleen oikeassa.

Elämän rajallisuudesta muistutti myös tapaamiseni kahden vanhan irkkitutun kanssa tuossa viikon puolivälissä. Tai pitäisikö puhua paremminkin ihmismielen rajallisuudesta. Onko oikeasti mitään surullisempaa kuin kolme heikon itsetunnon omaavaa ikääntyvää homppelia, jotka tapaavat saadakseen mielen edes vähän iloisemmaksi. Kun ei sitä koko päivää jaksa sääliä itseään ja toivoa kuulaa kalloonsa. Sillä jos todella meinaa sääliä itseään niin se tulisi tehdä tyylillä ja asiaan kuuluvalla dramatiikalla. Eli meikit kunnolla poskelle hirveän itkuraivarin kera. Siihen ei kenelläkään kolmikosta ollut enää voimia, vaikka jokainen väittää olevansa henkisesti yhtä energinen kuin teini-ikäinen. Ja silti meinaamme olla kiusananne vielä monta viikkoa.

En aio lopettaa tätä blogia tyypilliseen tapaani johonkin sanaleikkiin tai aasinsiltaan. Rikkinäisyys, vanheneminen ja kuoleminen eivät ole hauskoja asioita. Kukaan ei halua fanittaa Cassieta tai Nicolea haudasta käsin. Useimmat ihmiset kaipaavat ja etsivät rakkautta, mutta useimmat ihmiset eivät ole enää kiinnostuneita useimmista ihmisistä. Tarpeeksi vahvalla lääkityksellä jokainen on tietysti yhtä kaunis ja onnellinen. Huomaatte että Masa ei syö lääkkeitä. Joten te rakkaat lukijanne, nauttikaa elämästänne jos vain pystytte. Mikään ei ole ikuista. Ei edes Masan valitukset.