• Massa

Muuttumisleikki

Kevät on uusiutumisen aikaa. Siksi Masakin uusii ajattelutapansa. Pois jäävät turhat valittelut ja maailman tarkastelu ulkopuolisen näkökulmasta. Asiat järjestyvät kyllä kunhan vain niin haluaa! Meistä itsestämme on kiinni miten käytämme aikamme! Tartu hetkeen ja laita elämäsi järjestykseen! Ja sitä rataa. Haluatteko lisää noita? Voin googlettaa vielä vähän.

Oikeasti blogini kaipaisi pientä uudistumista. Itseäni häiritsee se että tapani kirjoittaa tuntuu pysyvän viikosta toiseen samanlaisena. Lisäksi useimmista muista blogeista poiketen Masa aika harvoin puhuu omasta itsestään. Siis siitä pienestä masentuneesta rusinasta, joka suoltaa viikoittain tekstiä nettiin. You know? Mutta kun sen elämässä tapahtuu aika vähän sellaista mistä voisi kirjoittaa hyviä blogeja. 14:05 Keitinpä kahvia ja söinpä leipää.

Mutta ainahan voi yrittää muuttua. Sen on myös huomannut hieman ränsistymään päässyt Espoontori, joka on alkanut soittamaan asiakkailleen vuorotellen Celine Dionia ja LeAnn Rimesia luodakseen espoolaisen keskiluokkaisen ilmapiirin. Penkeillä istuvat Mara ja Jore eivät ole ihan vielä tarttuneet syöttiin. Muutama viikko sitten Idolsin voittanut Ari sen sijaan stailasi itselleen imagovoiton. Varhaisteinit tykkäävät hahmoista joita voi äänestää kännykällä ja jotka puhuvat metallista. Valitettavasti olen liian kyyninen uskomaan että Ari on oikeasti olemassa. Ei vaikka kuinka heiluttelisi etusormea ja pikkurilliä. Onnittelut erittäin taitavasta mediatempusta ovat silti paikallaan.

Masa olisi aika lailla stailaajan painajainen. Voisin ilmoittaa itseni telkun muuttumisleikkiin jo siksi että voisin seurata vahingoniloisena uusien vaatteiden etsintää. Löytäisikö Göran tai Ahmed ne lasten-, naisten- vai miestenosastolta? Masan tuntevat tietävät tämän jämähtäneen pukeutumisessaan 90-luvulle lasten housuineen ja naisten paitoineen. Odotan jännityksellä ensimmäistä glamrock-henkistä retrospektaakkelia joka pysyy jalasssa tai päässä. Tai odotan kyllä vielä enemmän ensimmäistä mitä tahansa vaatetta joka pysyy jossain hetken aikaa. Lopulta nelosen muotiguru iskee Masan päälle värikkään nallepaidan kun ei muuta löydy.

Ulkoisessa uudistumisessa ja itsensä päivittämisessä on yksi paha vika. Liian moni tuntuu luulevan että aina samantyyppisissä vaatteissa kulkeva tyyppi on yksinkertaisesti tyhmä tai vähintäänkin omistaa poikkeuksellisen huonon maun. Me pienet ja isot tytöt olemme tietysti itsestäänselviä poikkeuksia, mutta noin muutenkin kaikki kiva näyttää parhaimmalta juuri keskipituisen keskimääräisen viikingin päällä. Mitäpä sitä turhia miettiä jokaikisen friikin vaateongelmia. Eihän niillä luusereilla ole varaa käydä edes kaupassa. Ja ne ovat muutenkin niin kiukkuisia ja vanhoja etteivät saa itseltään pillua muutenkaan. Kangas menee hukkaan.

Väitetään ettei nykyään löydä edes töitä ellei pukeutumisellaan osoita hyvää makua. Eli suomeksi sanottuna Massa tulee olemaan Suuren TavisMassan mielestä aina yhtä jälkeenjäänyt. Kuljen ensikin viikolla samaa mäkeä ylöspäin kohti kotiani ja huomaan että naapurin pojalla vihreäksi värjätyt farkut paljastavat entistä suuremman palasen alaselkää. Masennun, haen paperinkeräyslaatikosta Anttilan kuvastoja ja ryhdyn viiltelemään itseäni. Tyhmältä näyttävät ihmiset kun tekevät Suuren TavisMassan mielestä pelkästään tyhmiä ja epätoivoisia tekoja.

Mutta kuten Ari osoitti, stailaukseen tarvitaan myös henkinen puoli. Kun päivität itsesi versioon 1.00.2.01 niin mietit samalla haluatko samaistua elämäänsä pahasti kyrpiintyneisiin perhepäivähoitajiin vai bilehenkisiin datanomeihin. Harrastukset, mielipiteet ja uskomukset tulevat asennuspaketissa mukana. Ne jotka eivät keksi mitään erityistä menevät kahville Waynesille ja siiderille Iguanaan. Luulen että olit jommassa kummassa viime viikolla mutta sisustus ja ihmiset olivat niin huomaamattomia että saatoit hukkua seinätapettiin.

Ajatuksena taitaisi olla että samaan viiteryhmään kuuluvat porukat pyörisivät lähinnä keskenään. Jos vielä olet tarpeeksi fiksu kertoaksesi muille pukeutumisellasi mitä päässäsi liikkuu niin voit päästä perjantaisin tuijottamaan kalpeana lonkerotuoppia samanhenkiseen pöytään. Katkeroitunut Ilmari jää kotiin korjaamaan lintupönttönsä saranoita kun ei kukaan ymmärrä eikä välitä. Onneksi vaimo ehti ottaa haulikon panokset parempaan talteen. Pihalla palloa pelaava Ossi taas ei löydä kaveria peliin muttei voi pyytää Ilmaria maalivahdiksi, koska Ilmari on mies ja karvainen. Ei vaikka Ilmari voitti S/M kultaa HJK:n B-junnuissa vuonna -53. Espoossa taas Masa kirjoittelee hyödyttömiä blogejaan joiden sisällöstä kukaan ei ymmärrä mitään. Syy on Masan laihuudessa. Se miltä näytät kertoo jo aika paljon!

2 kommenttia

audinkopoika

18.4.2007 18:58

Oikein kirjoituksesi pisti ajattelemaan, mitä me tosiaan olemme. Olemmeko jonkun luomia olentoja, jotka raa-asti kilpailevat keskenään suuremmasta hyväksynnästä?
Ihminen on tosiaan aika raadollinen, sekä kulutushysteriaan helposti sortuva,

Toiseksi olen iloinen, että olet päättänyt kääntää lehteä, siirtyä positiivisesti ajattelevien joukkoon;) Tervetuloa vaan...vaikka minulla usko onkin kovasti joskus koetuksella.
Itseidoniakin on joskus ihan kivaa :D

millikan

19.4.2007 11:18

Minusta ihmiset kirjoittavat itsestään silloinkin kun kirjoittavat jostain muusta (tai ainakin itse teen niin).

Jos Espoontorin imagoon kuuluu Celine Dion ja LeAnn Rimes, hyvä tietää että minä en kuulu sinne :)