Arjen sankareita ja sitä rataa

Olen tässä odotellut että se käärö lopultakin löydetään. Eikös ne kaivaukset ala uudelleen pääsiäisen alla? Olen nimittäin aivan vakuuttunut että jostain tulee esille todiste että pääsiäinen on keksitty Suomessa. Tähän etenkin katolisen maailman suurimpaan juhlapyhään kun liittyy jotain niin perinteisen supisuomalaista ettei kyse voi enää olla sattumasta. Kärsimällä ja ahkeroimalla kun meillä täällä mennään aina kohti jalompia asioita.

Eteläeurooppalainen krusifiksien kanniskelu ja pääsiäisruokien mussuttelu on lopultakin aika kevyttä kamaa kun pimeiden metsien miehet alkavat oikein kunnolla parantamaan maailmaa melankolian ja synkkyyden avulla. Ellen ole ihan väärin ymmärtänyt niin pääsiäisen perusideahan on siinä että silloin ei saa olla hauskaa. Senhän me täällä osaamme, eikö? Kun mietitään miltä väärinymmärretystä Jeesuksesta mahtoi tuntua koko ympäristön hyljeksiessä mekin ymmärrämme itsestämme jotain. En ole ihan varma mitä mutta tässähän on vielä monta päivää ottaa se selville. Älkää antako minun estää teitä miettimästä kaikkia pahoja tekojanne.

Pohjoismainen työmoraali on kuin suoraan pääsiäisen oppikirjasta. Väsyneet työmuurahaiset painavat vuosikausia sitkeästi duunia koska Hyvän Ihmisen kuuluu käydä töissä ja hyödyttää yhteiskuntaa. Kärsimällä 8 tuntia päivässä Tapio saa itselleen rahaa, jolla hän hankkii palan kerrostalosta sopivan matkan päästä työpaikastaan. Jotta hän aamulla pääsisi helposti taas töihin. Yöunen aikana Tapiolta katoaa 20-30 parasta elinvuotta. Aamulla hän huomaa olevansa vanha, ryppyinen ja harvinaisen vittuuntunut. Elämä katosi mutta hän kärsi ja sai arvonantoa. Voisivathan asiat huonomminkin olla. Se joka ei syö ei myöskään ansaitse leipäänsä.

Jukka sen sijaan on kiiluvasilmäinen pervo. Hän elää verhojensa takana ikuisessa yössä. Ainoastaan ruudulla välkkyvät kuvat kauniista nuorista ihmisistä ja chattien värikkäät ruudut tekevät valoa huoneeseen. Jukka haluaisi tehdä asioita. Linjan toisessa päässä istuu miehiä kuulokkeet korvilla jotka on palkattu estämään se että Jukka ei niitä pääse tekemään. Monivuotinen terapia ei auttanut. Muhkea Anna-Kaarina tai karvainen Niilo-Sakari eivät vieläkään kiinnosta niin että se elämänkumppani voisi löytyä. Niinpä Jukka on hyväksynyt sen että hän tulee elämään lopun elämäänsä yksin tietokoneensa kanssa. Hyvänä Ihmisenä hän ymmärtää vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä ja tukahduttaa omat tarpeensa ja tunteensa. Pervojen kun täytyy tehdä pieniä uhrauksia. Tunne-elämän puolelta voi esimerkiksi poistaa jotain ja korvata sen jollain muulla. Jukka on esimerkiksi tosi hyvä pelaamaan pöytätennistä.

Ulla taas on kääntänyt kakkavaippaa jo neljä vuotta. Vanha isä on mennyt katatoniseen tilaan eikä ymmärrä tästä maailmasta enää mitään, mutta kotihoito on lämminhenkisen Ullan mielestä se paras ratkaisu. Mitäpä sitä isää viemään ankeisiin sairaalaoloihin kun kotona voi letkun avulla pumpata kuolio-mätäpaiseen aamuin illoin itsekin. Onhan siinä omat vaikeutensa tietenkin, mieskin jätti kun ei enää kestänyt Ullan ympärivuorokautista päivystystä. Vauvapuhelimen avulla Ulla pystyy heräämään tunnin välein yöllä pumppaamaan limaa ja rupea. Onneksi on nämä modernit apuvälineet. Ennen vanhaan Kuusamossa kun Mannisen ukki huusi tuskissaan monta viikkoa. Joskus Ulla tosin kysyy itseltään voisiko ehkä joku auttaa. Mutta mitäpä sitä valittelemaan. Me suomalaiset kun valitellaan aina koko ajan. Ei se leipä suussa kasva jos ei sitä ruoki.

Pohjoinen melankolia on pääsiäistä karuimmillaan. Autioita kyliä, huhtikuita jolloin pakkanen palaa takaisin kolmeksi viikoksi juuri kun ruoho on alkanut kasvamaan. Eija-Kaarina jonka autistinen täti kuolee hirvikolarissa. Pena joka on etsinyt vaimoa jo kolmekymmentä vuotta. Pieni Tommi-poika joka elää Ahmossalmen kirkonkylässä, jossa ei ole yhtään leikkikaveria. Ainakaan elossa olevaa. Juuri tätä kaikkea joka tulee painajaisina uniin. Että voitte siellä oliivipuiden alla ihan vapaasti kanniskella niitä ristisaattojanne ja kilistellä lasejanne. Tosi pääsiäinen asuu Suomessa eikä missään muualla!