Tänään tapahtui jotain, joka näytti jatkuvan valveillaolon tarpeen.
Kyse oli vitsistä - tässä tapauksessa ilmeisesti rivon vitsin kertomisesta. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin yhtä tuttuani kertomaan vitsin itseni kerrottua yhden. Hänellä ei juuri nyt näyttänyt olevan varastossa yhtään, joten hän pyysi yhtä ystävistään kertomaan - kuten hän itse sen sanoi "pienen rivon vitsin". Vastustin tätä.
Silti vitsin kertominen lähti käyntiin. Tilanne sai kuitenkin odottamattoman käänteen kolmannen henkilön puututtua kertomiseen. Hän sanoi meidän kaikkien "olevan jatkuvasti Jumalan kasvojen edessä ja siten tarkkailtavana joka hetki". Hänen mukaansa jokaisella teollamme on väliä ja on olemassa helvetti. Sen jälkeen hän jatkoi helvetti-teemalla.
Hänen sanoissaan oli paljon totta, mutta koin uhkailun hedelmättömäksi lähestymistavaksi. Jokaiselle myös mitataan hänen oman mittapuunsa mukaan. Nyt myös hänen sanansa saattoivat muuttaa hauskan vitsin rivoksi (en vitsiä onnistunut kuulemaan) - niinkuin mm. tällaiseen vapauteen ja tarkoituksenmukaisuuteen viittaamalla Paavali (I Kor.) erinomaisesti muotoiltuna sanoo.
Tuon kolmannen henkilön sanoista kuvastui suuri laki-henkisyys eikä suinkaan armo. Oli oikeastaan järkyttävää kuunnella puhetta helvetistä taivaan sijasta. Lopulta puutuin keskusteluun helvetistä sanomalla tämän ja toivottamalla siunausta. En saanut vastausta.
(Edellä oleva ei ole puolustus millekään loukkaavalle puheelle myöskään.)
