Olemme kaikki Jumalan luotuja.
Muotomme ovat ne, jotka Luoja antoi meille - ihmisen muoto ja sen erilaisuudet. Meidän erilaisten ihmisten ei tarvitse olla yksin. Lähimmäisenä oleminen rikastuttaa eloamme.
Näin Luoja loi ja piti luomaansa hyvänä. Me ihmiset kuitenkin eri muodoissamme emme oivalla tätä, vaan rikomme autuutemme yrittämällä olla muuta, tehdä toisin, ajatella vierestä. Emme olekaan autuaita, hyviä toisillemme. Ajattelemme myös pahoja.
Tämä koskee kaikkia, koko ihmiskuntaa Luojan luotuina, jokaista ihmistä erilaisuudesta huolimatta.
Samoin on armon laita! Siinä ei ole eroa erilaisuutemme välillä. Jumalan lapsina tulemme yhteen!
Tuleminen yhteen elää rakkaudessa, sen eri Luojamme luomissa muodoissa (muodoista riippumatta).
