Depuis trois jours des incertitudes! Déstin malheureux!
Que les rayons de la lumière viennent!
Mais je ne peux pas, je ne peux plus. Hélas, c'est fini pour moi!
Et pourtant...
Toi, toi, toi! Le monde entier sera eclairé!
Joyeux, tes yeux aussi souriants... ah!
Je sais: Des idées vaines! Des épines de l'amour!
Toujours,
tourmence!
Mon soulagement, où es-tu?
Tänään sain postin mukana surunvalittelukortin Australiasta. Kortti on ehkäpä hienoiseksi yllätyksekseni - ja ilokseni vahvan uskon värittämä. Sen ajatukset lohduttivat. Sain itse vasta tänään lähetettyä Saksaan äitini tuttavaperheelle ilmoituksen tämän kuolemasta. Kirjeen muotoileminen oli vaikeaa.
Katsoin, olisiko You Tubella 70-luvun ihanasta sarjasta "Kahden kerroksen väkeä" yhtään pätkiä. Olihan siellä - parodiaversio, joka oli tehty jo 70-luvulla sarjankin käyttämissä tiloissa.
Ainakin tuo sarja oli 70-luvun osalta ihanaa; muu osa tuota vuosikymmentä oli lähinnä kauheaa.
+ maman
8.10.2005.
Valtavan majesteetin Kuningas!
Rukoukseni eivät ole arvoisia
mutta Sinä, hyvä, armahda
Herra Jeesus Kristus,
Kunnian kuningas!
vapahda
kaikki uskovat (omnium fidelium),
vapahda!
ja Pyhä Mikael, merkinkantaja,
esitelkööt pyhään valoon
ne, joita me tänään muistelemme.
Ikuinen valo loistakoon heille!
Kunnia korkeuksissa!
AMEN!
Idag fyller kära, älskade maman 71 år!
Skulle fylla.
a) ... ... ... ... Vankilaan vain! Oppiipahan tavoille, hahhhahhaaa! Tuollainen hulttio!
b) On varmaan raskasta ja vaikeaa joutua vankilaan, mietin. Vapautesi on silloin riistetty. Osaisinkohan edes itse kuvitella, millaista se olisi? Jutteleminenkaan ei haitanne ....
Minusta purkautuu hymni. Tuomarit katsovat minua tuimasti. "Yritystä, mutta ei eläytymistä" on yleinen arvio. Joukon hännille tuo asettaa minut.
Olen onnellinen. Laulaminen on mukavaa ja olen osa kuoroyhteisöä. Minua asetetaan takariviin. Kaikki muut ovat olleet minua parempia.
Yhteiskuntamme on siirtymässä uskoon, että asiantuntijoina pidetyt henkilöt voivat ohjata kaikkea yhteiskunnassa järjestettävää. Se on pelottava kehitys, jos se toteutuu yksipuolisesti näin.
Erityinen vaara piilee siinä, että asianosaiset ihmiset eivät enää ole kuultavia - kuten voisi uskoa.
Miksi siis, lapsi, pelossa suret
työtäsi, joka päivä,
onhan rakkaus aina
ainoa kysytty.
Jos joku valittelisi:
Missä ovat tehtävät teokset?
Minähän rakastan, vastaat
Eikö rakkaus tee?
Rakkaudesta elit vangittuna,
rakkaudesta, Herra, annoit itsesi minulle.
Antaa elämänsä,
kuka on kuin Sinä, Herra,
sellaisen rakkauden arvoinen?
Ah, polta sinun Sanasi minuun syvälle
sydämeen sisälle!
Taivaan kaste tulee hiljaalleen putoillen
ja upottaa elämällä kukat ja iloisuus,
rakastettava tuoksu,
peittää niiden asun
ja kaikki silmut avautuvat
juomaan!