Itsenäisyyspäivän ohjelma alkoi juhlajumalanpalveluksen (onko tämä juhla-Jumala eri tyyppi kuin arki-Jumala) seuraamisella televisiosta. Piispa Wrobelin suomen kielen lausuminen paranee vuosi vuodelta.
Seuraavaksi vuorossa oli patrioottinen promenadi. Se kulkee katedraalin kupeelta vapaussodan muistomerkiltä Vartiovuorelle jääkärimuistomerkille, sieltä Itsenäsyyden kivelle jokirantaan ja kenraali Ehrnroothin muistomerkille lääninhallituksen eteen ja siitä sitten vielä Mikaelinkirkkoa vastapäätä Mannerheimin muistomerkille.
Päivällisen aloitimme vaalalaisella leipäjuustolla ja raippaluotolaisella lakkahillolla, pääruuaksi nautimme lihakeittoa, sitten valikoiman jalasjärveläisiä juustoja ja ihan lopuksi Kultasuklaan Suomen lippu- ja Savoy-maljakkko-kohvehteja. Juomina nautimme bordeauxlaista punaviiniä, tyrnäväläistä vodkaa ja ilomantsilaista lakkalikööriä.
Kuudeksi menimme seuraamaan korttelimme kulmalle ylioppilaiden soihtukulkuetta sankarihaudoille. Sitten ehti vielä katsoa sotilasparaatin loput televisiosta kynttilöiden sytyttämisen jälkeen.
Sitten vielä hetki linnanjuhlia katkarapuleipien kera.
Itsenäisyyspäivä on minulle hetki pohtia kiitollisena edellisten sukupolvien niin rauhan kuin sodankin ponnistuksia ja mitä itse voisin tehdä, jotta voisin luovuttaa isänmaan onnellisena nousevalle sukupolvelle.
