Luin korttelikapakassamme Annaa. Annassa oli juttu tähtitieteilijä Valtaojan suhteesta naisiin.
Kun palasin kotiini, sanoin vaimolleni tykkääväni hänestä, vaikka hän ei olekaan sellainen kuin kuvittelin esimerkiksi kolmetoistavuotiaana vaimoni olevan.
Vaimoni siitä utelemaan, millaiseksi vaimoni olin kuvitellut. Unelmavaimoni, joka luonnollisesti olisi akateemisesti koulutettu hyvän perheen blondi, omistaisi elämänsä lasteni, minun ja kotini hoitamiselle ja siinä sivussa olisi täydellinen kutsujen emäntä ja aina innokas rakastajatar.
Nyttemmin olen joutunut toteamaan, että naisillakin näkyy olevan sielu ja tahto.
Ehkä on hyvä, että tämän tajuaa edes joskus.
Itsehän tietenkin olen edelleen täydellinen saalis.
