Kulissin takaa

Yskiminen jatkuu vaan, kohta kolme kuukautta täynnä. Menen iltapäivällä uudelleen lääkäriin.

Jos olen stressaantunut, mitä onneksi tapahtuu harvoin, ensimmäinen merkki siitä on kolottava alaselkä. Nyt sitä kolottaa.

Tilintarkastaja tulee ensi viikolla firmaan. Ei mitään syytä stressata mutta jännittää kuitekin.

Miten hitossa järjestämme lapsen hoidon hänen kesälomansa ajaksi.

Viikonlopuksi on meneminen ammattiliiton seminaariin.

Paljon muutakin pientä. Täytynee alkaa heiluttaa hihoja. Kyllä se siitä. Kohta on kesä.

Edellisessä merkinnässäni huokailin niiden aikojen perään, jolloin asioiden hoitamisessa muoto oli yhtä tärkeää kuin sisältö. Taidamme edelleenkin elää niitä aikoja, ainakin kun seuraa työmarkkinajärjestöjen reaktiota eläkeiän nostamiseen.

Perjantaina kävin työasioissa Porissa.
Lauantaina kävimme perhetuttavillamme syömässä lammasta kolmella eri tavalla valmistettuna. Kotimatkalla kävin sikaribaarissa ja satuin samaan pöytään keskustelemaan elokuvaohjaajattaren kanssa. En tosin jaksanut sitten sunnuntai-iltana hänen ohjaamaansa elokuvaa katsoa televisiosta.
Sunnuntaina ihailin kotimaista draamaa katsomalla Hornankoski-elokuvan korttelikapakassamme.

Lauantain Helsingin Sanomissa kerrottiin edellisessä merkinnässäni mainitsemani Henrika Tandefeltin tulleen palkituksi Ruotsin Akatemian palkinnolla teoksestaan Gustaf III:sta (kirja on tulossa minulle Svenskt militärhistoriskt bibliotekistä ihan näinä päivinä). Samassa lehdessä näkyi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja moittivan Lumedemokratia- kirjaa (josta kirjoitin muutama merkintä sitten) argumenteilla, jotka vahvistivat kirjan viestin.

Luin Henrika Tandefeltin charmantin kirjan Borgå 1809 - ceremoni och fest. Kirja kuvaa Porvoon valtiopäivien seremoniat, istunnot ja juhlat yksityiskohtaisesti, keisarin ja suuriruhtinaan puheet ovat kirjassa alkukielellä, siis ranskaksi. Silloin elettiin aikaa, jolloin muoto oli yhtä tärkeä kuin sisältö.

Eläköön Kejsari,
Suloinen Sangari,
Eläköön hän!
---
Wäärille pelwoxi,
Hywille toiwoxi,
Oikeudell woitoxi,
Wallitkon hän!

Luin Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjan Lumedemokratia: havaintoja "iloisesta" seitsemänkymmenluvusta, kritiikkiä säännellystä valtiojohtoisesta konsensuksesta, puhetta avoimen demokratian ja yrittäjävetoisen palveluyhteiskunnan puolesta. Upeita veneen keikuttajia!

Tyttäremme kummitäti muutti kaukomailta Turkuun. Toinen kummitäti järjesti paluujuhlat: intialainen tomaattikeitto, ankka, suklaamousse, riittävästi kuohuviiniä. Yllättävän kivaa. Kotimatkalla poikkesin korttelimme kievariin sikarille.

Perjantaina en päässyt S:llä alkavaan ravintolaan, vaimo teki ylitöitä kymmeneen ja sen jälkeen painuin nukkumaan. Ilmeisesti "me sisältä lämpimät" eivät tavanneet tälläkään kertaa, joku toinen kerta, toivottavasti.

Harmi, ettei Niinistön veljenpoika asettunut ehdolle vihreiden puheenjohtajakilpaan. Tervemenoa vasemmalle, vihreät!

Hieno uutinen oli se, että maalaisliiton kansanedustajat ovat kiukkuisia Lehtomäelle: onhan aikoihin eletty, että luonnosuojelujohtajaksi nimitettiin luonnosuojelija. Mikä siinä ympäristöministeriössä on, että se tekee ministereistä ympäristöystäviä (vrt. Vapaavuori).

Jag tänkte tja, tja, tja.

Oikeastaanhan on niin, että Ruotsin valtaistuimella kuuluisi istua kuningatar Birgitta, nykyisen kuninkaan sisar Ruotsin ja Hohenzollernin prinsessa.

Kukin naikoon kenet haluaa.
Hallitsija myöntäköön arvonimiä kenelle tahtoo.

Eläköön Ruotsin "kuningashuone"!

Mitään ei tapahdu. Onneksi pääsin edes lounaalle Hermaniin: sitruunalla maustettu kuhaterriini ja ruccolamajoneesi, rosmariinivoissa paistettu vasikanpaisti ja sokeroidut juurekset, vadelmakääretorttu.

Sunnuntaina äänestin kuorosodassa Marionia, jonka ässään rakastuin jo lapsena. Kuorokin oli toiseksi paras.

Eilen en viitsinyt mennä hei-puhumaan ulkopolitiikkaa. Oli näköjään puhuttu ilman minuakin.

Unohdin nielaista antibiootin eilen illalla ja tänäaamuna.

Ja nukuttaakin.

Laskiaispullakin, tietysti mantelimassatäytteellä, unohtui ostaa.

Imuroitu, tuuletettu, roskat viety, tavarat paikoitettu, käyty kaupassa, iltapala valmisteltu, tiskattu, kukat kasteltu, pari paukkua vaimentamaan parisuhteen töyssyjä otettu.

Perheeni naiset ovat jo Harjavallan Nesteellä palautumassa hiihtolomalta.

Eikö tuo ollut jokin muistisääntö fysiikassa kouluaikana, bar ja pascal olivat jonkin yksiköitä. Se nyt ei ollut varsinainen asiani kuitenkaan, varsinkin kun en muista tästä sen enempää.

Varsinainen asiani oli se, että kävin siellä S:llä alkavassa baarissa, jonka nimeä en edelleenkään osaa kirjoittaa. No, siellä oli eräs gentleman, joka olisi voinut olla kollegamme pelse. Varsinkin se nonchalantti ranneliike, jolla raha vaihtoi omistajaansa, oli jotenkin pelsemäinen. Naamakarvat eivät tosin vastanneet hänen edellisen bloggauksen kuvitusta.

Voi, kun elämäni on jännittävää!