Keskiviikkoisen ilmoituksensa yhteydessä Biden sanoi korjaavansa historiallisen vääryyden. Näin myös hänen mukaansa varmistetaan, että kulttuuri asevoimissa heijastaa kansakunnan arvoja.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Yhdysvaltain sotilaslaissa homoseksuaalien palveluskielto oli voimassa vuoteen 1994. Silloinen presidentti Bill Clinton teki kompromissin niiden tahojen kanssa, jotka halusivat pitää homojen asepalveluksen kokonaan kiellettynä: seksuaalista suuntautuneisuutta ei saanut kysyä, eikä heteroseksuaalisuudesta eroavaa seksuaalisuutta ei saanut tuoda esiin.
Don´t ask, don´t tell (DADT) -käytäntö päättyi vuoden 2011 syyskuussa. Tuolloin presidentti Barack Obama allekirjoitti lain, joka antoi homoille ja lesboille oikeuden palvella puolustusvoimissa suuntautumistaan saalaamatta. USA:n puolustusvoimat perustuvat värväykseen ja palkkaukseen. Yleistä asevelvollisuutta ei ole.
USA Today:n jutussa käytetty sana "pardoning" pistää omaan silmääni pahasti. Suomeksihan sen voi kääntää tosiaan "armahtaminen" (kuten tässä Ranneliikkeen jutussa), tai "anteeksi antaminen". Eli nyt on siis annettu asevoimien palveluksessa olleille homoseksuaaleille anteeksi heidän homoseksuaalisuutensa, tai armahdettu heidät.
Minusta anteeksi antamisen sijaan olisi tullut *pyytää* anteeksi. Nyt tässä meni sekaisin se, kuka on vääryyden tekijä ja kuka sen kokija.
Muistelen, että briteissä taidettiin tehdä samanlainen kömmähdys muutama vuosi sitten? Tarkoitus lieni hyvä molemmissa tapauksissa, toteutus vain ontui.
Armahtaminen on oikea juridinen toimenpide, joka on eri asia kuin anteeksi pyytäminen. Juridisesta toimenpiteestä johtamalla voidaan sitten päästä jopa oikeisiin hyvittämisiinkin.
Minun mielestäni vallan instituutioiden suorittamat anteeksipyynnöt ovat enemmänkin rituaalinomaisia näytelmiä, enkä oikein välitä niistä.
