Myös Helsinki Pride edellyttää mukaan tulevilta puolueilta eheytyshoitojen kiellon kannattamista (juttukommentit)

Helsinki Pride on lyhynäköisesti politisoitunut ja asettunut poliittisesti vastustamaan joitain puolueita kieltämällä näiden osallistumisen. Nyt se sitten saa maistaa omaa lääkettään, kun vastavuoroisesti perussuomalaiset ministeriöt eivät osallistu touhuun.

PSV, ilmeisesti viittaat tähän uutiseen, jonka mukaan "Leena Meri ja Lulu Ranne katkaisivat ministeriöidensä yhteydet Prideen – ei saa näkyä edes sometileillä" (https://yle.fi/a/74-20091153 ).
Olen kuitenkin kanssasi vähän eri linjoilla. Minusta on ihan asiallista vaatia puolueilta muutakin kuin vain juhlapuheita pride-kansan tukemisesta. Sehän on vain tietynlaista pinkkipesua; annetaan mielikuva kannatuksesta, mutta käytännössä äänestetään oloja parantavia lakiehdotuksia vastaan. Minusta tällaisille puolueille ei ole mitään tarvetta antaa mahdollisuutta kiillottaa imagoaan, jos ne kuitenkin kääntävät selkänsä, kun todellista tukea tarvittaisiin. Eduskunnassa olevat puolueet ovat kuitenkin tahoja, jotka oikeasti voisivat tehdä muutoksia lainsäädännön kautta. Politikoinnin ulottamista laajemmin esim. sponsoreihin pitää kuitenkin harkita tarkasti ja sulkea pois vain räikeät tapaukset.

Minusta tällä kertaa kyse ei ole politisoitumisesta - ainakaan sanan syvimmässä merkityksessä, vaan vireillä olevasta hlbti-vähemmistöihin liittyvästä konkreettisesta yhteiskunnallisesta hankkeesta: onko puolue sitoutunut vai ei ns. eheytyshoitojen kieltämisen edistämiseen.

Vuosi sitten tehdyissä rajauksissa saattoi nähdä politisoitumisen, koska kyse oli jo läpi menneestä (trans)lakiuudistuksesta. Rajauksella "rankaistiin" äänestyskäyttäytymisestä ja ryhmäkurin puutteesta ainakin näennäisesti - samalla kun uusi hallituskoalitio ei selvästi miellyttänyt.

Translakiäänestyksessä yksittäinen kansanedustaja saattoi perustellusti olla sitä mieltä, että lakiesitys olisi vaatinut vielä korjausta ja synkronointia muun lainsäädännön kanssa, ennen kuin sen voi hyväksyä.

Minusta taas kyse on aivan samasta politisoitumisesta edelleen. Käytännössä sanotaan, että täytyy ajatella kaikesta täsmälleen samaa mieltä kuin mitä tällä hetkellä Pride-porukan valtavirrassa ajatellaan, ilman että voisi esimerkiksi vain osasta asioista löytyä yhteisymmärrys tai että asioista voitaisiin keskustella.

Minusta ns. eheytyshoitojen rajoittamisen tukeminen menee samaan laariin kuin vähemmistöjen syrjintäkiellon tukeminen, samoin kuin seksuaalisen suuntautuneisuuden juridisen yhdenvertaisuuden edistäminen tai sukupuolisen moninaisuuden juridinen tunnustaminen.

Tuntuisi oudolta, että toivotettaisiin tervetulleeksi osallistumaan, jos tuki vähemmistöjen yhdenvertaiselle asemalle on jotenkin kategorisesti rajattu.

Toki perusteettoman suomalaiset -puolue, krisut yms voivat olla poliittista mieltään, joka liehittelee Putinin ortodoksi -mieliä ja tuo mieliin äärikristittyjen natsien Mengelen lobotomiakokeilut seksuaalivähemmistöihmisten muuttamisista.
Mutta moisille ambitioille ei toki ole mitään tervetuloa Prideen.
Ollaanhan me suomalaisia kuitenkin, perustuslaillisesti lähi-itäperäisistä luonnottomista uskomuksista vapaassa maassamme.

...ja mitä taas tulee tähän parin ministeriön osallistumattomuuteen ja "mykkäkouluun" (pride vaietaan ministeriöiden some-kanavilla), niin se on vähän sellaista pikkusieluisuutta, joka valtionhallinnon tasolla harjoitettuna lähinnä maalaa hyvinkin tarkan kuvan kyseisiä ministeriöitä vetävien ministerien tekemisen ja ymmärryksen tasosta.

"Uutisointi koskien Helsinki Prideä on harhaanjohtavaa. Kokoomuksen puoluekokous on 2020 hyväksynyt aloitteen eheytyshoitojen kieltämisestä, Kokko kirjoittaa viestipalvelu X:ssä."
Ehkä ihan hyvä jos Kokoomus jätetään pois Pridestä ainakin sen perusteella, mitä tänään kuulin. Korulauseet puoluekokouksessa ja käytännön teot eivät taida sittenkään kulkea käsi kädessä Kokoomuksessa. Olin nimittäin katsomassa Orionissa osana Pride-ohjelmaa leffan Blue Jean (katsomisen arvoinen leffa muuten), jonka jälkeen paneelikeskustelussa SDP:n lakivaliokunnassa toimiva kansanedustaja Elisa Gebhard kertoi, että Kokoomus oli äänestänyt valiokunnassa kansalaisaloitetta vastaan.

Julkinen valta voi pakottaa, vapauttaa, suojella tai olla suojelematta ja demokraattisessa oikeusvaltiossa nämä ratkaisut syntyvät yksinomaan poliittisesti ja toteutuvat lakia säätävässä elimessä, meillä siis eduskunnassa.

Se, että PSV yrität kiistää tämän yhteiskunnallisen perusasian tai vaatia sen kieltämistä vetoamalla ”politisoitumiseen”, kertoo jostakin, mikä ei ole hyväksi demokratialle eikä niille ihmisille, jotka julkisen vallan suojelua tarvitsevat.

Pride ja ylipäätään kansalais- ja ihmisoikeudet ovat politiikkaa eikä se muuksi muutu, vaikka moni aikanaan päivänpoliittinen asia on tehty poliittisesti pysyvämmäksi kirjaamalla se perustuslakiin tai kansainvälisiin sopimuksiin, joita on työläämpää muuttaa. Venäjän tai Unkarin tapaukset kuvaavat, että ne asiat voivat sieltä palata takaisin päivänpolitiikkaan ja kadota tai muuntua jopa vastakohdikseen.

Jos Suomessa Fideszin tapainen kansalliskonservatiivinen puolue saisi keskeiset viestimet hallintaansa, sen myötä samanlaisen äänivyöryn kuin Unkarissa ja samanlaisen enemmistöaseman politiikkaan, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet olisivat meilläkin muisto vain, eikä Pride-tapahtumalle annettaisi enää edes lupaa järjestää. Perussuomalaisten ministeriöiden pride-kielto on tämän rinnalla vain mitätön esimaku, mutta kertoo poliittisesta tahtotilasta: seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeuksien näkyvä ajaja ja suojelija on tämän poliittisen vallankäyttäjän vihamies ja vastakkainasettelu lähtee siitä.

Pride alkoi mielenosoituksista Yhdysvaltain lainsäädännön myötä homoja kohtaan osoitettua vainoa vastaan ja onnistui ajan saatossa vaikuttamaan poliitikkoihin niin, että homoseksuaalisuudesta tuli New Yorkissakin laillista. Poliisi lakkasi pidättämästä homoja ja oikeusistuimet eivät heitä enää tuominneet. Rangaistukset eivät kadonneet mielenosoituksilla, vaan vasta politiikan muutoksella, joka johti päätöksentekoon.

Eheytyshoidot ovat henkiseen väkivaltaan rinnastettavaa puoskarointia, kaikuja ajasta, jolloin homoseksuaalisuutta ylipäätään pidettiin sairautena, kun se oli lakannut olemasta rikollista. Lääketiede katsoo tällaiset hoidot haitalliseksi ja jopa vaaralliseksi.

Suomessa on kuitenkin erilaisia yhteisöjä, joissa seksuaalisuudeltaan vähemmistössä olevia nuoria ja hyväksyntää tarvitsevia painostetaan ja ohjataan valitsemaan haitallinen ”hoito”, kun sellaista on laillisesti tarjolla ja sitä saa siksi markkinoidakin.

Julkinen valta toistaiseksi antaa heittää nämä heikossa asemassa olevat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vahingoitettaviksi ja puoskarien lisäksi levittää valheitaan. Siksi on aivan oikein, ettei tällaisen merkittävän haitanteon välikappaleena toimivalle poliittiselle vallankäyttäjälle pidä antaa seksuaalivähemmistöjen suojelijan leimaa ottamalla mukaan liikkeeseen, joka vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa vallan väärinkäyttöä.