Vuosi alkaa olla lopuillaan - parisen viikkoa ja se on ohi. Lopullisesti. Siis vuosi 2014.
Oma vuoteni on sisältänyt melkoista pyöritystä niin työ- kuin yksityiselämässä. Molemmat vaikuttavat toisiinsa, kun olen suruiltani paennut työntekoon, ei yksityiselämässä ole aikaa ja voimia tehdä mitään. Ja kun yksityiselämässä lähtee menemään paremmin, työkin saa uutta puhtia. Entä sitten kun molemmissa törmätään seinään? Onko sen jälkeen enää voimia yrittää mitään - pettymys tulisi kuitenkin vastaan?
Pyydän anteeksi, jos olen purnannut liikaa postauksissani. Viime viikkoina olen miettinyt enemminkin sitä, mikä on estänyt minua olemasta onnellinen ja nauttimaan tavallisista pienistä asioista tuon purnauksen sijaan. Karmani, jos sellaista on, ei ole synkronoitu elämääni - kysymys onkin sitten, kenen elämää elän, jos tämä ei omaltani tunnu? En ainakaan nuorempana tällaista tulevaisuutta halunnut. On toki asioita joihin on voinut itse vaikuttaa, mutta on ollut myös asioita ja tilanteita, joissa on jo "suuremmat voimat" (= toisen ihmisen toiminta/ajatukset/arvot) kysymyksessä.
Kronollogisesti kokeneena tunnen itseni uupuneeksi. Niin työssä kuin omassa elämässäni. Sapattivuoden paikka? Ehkä, mutta jollain tavalla pitäisi myös taloudellinen puoli hoitaa...
