Vihan opetuslapset

Sanotaan että viha on yksi ihmisen perustunteista ja siksi hyvin luonnollinen. Silti aikamoinen osa vihasta näyttää jatkuvasti olevan kollektiivisessa muodossa eli ihmiset vihaavat asioiden ja tekojen sijaan ihmisryhmiä joiden he uskovat olevan vastuussa itseään ahdistavista asioista. Oma elämä voisi siis sujua hyvin jos vain me saataisiin tämä kaiken pilaava roskasakki X pois maisemista.

Väittäisin että kollektiivinen viha ei ole vähentynyt samaa vauhtia sivistystason ja elintason nousun kanssa. Meilläkin vihaan taipuvaiset käyttivät siekailematta hyväkseen sitä että lamasta syntyneen tyytymättömyyden varjolla voi heittäytyä marttyyriksi ja vaatia päitä vadille. Luulenkin että suomalaisten vihaliikkeiden johtajat odottivat kärsivällisesti vuosikaudet oikeaa hetkeä ja tekosyytä saada toimintansa vauhtiin. Heille lama tipahti syliin kuin taivaan lahjana.

Omasta mielestäni kaikkein pelottavinta on se ettei osa ihmisistä tunnu ihan oikeasti käsittävän mitä tarkoittaa että jokaisella on ihmisarvo ja oikeus olla olemassa vaan että tuo arvo ikäänkuin pitäisi ansaita elämällä oikeaoppisten haluamalla tavalla. Vasta silloin voi joskus edes tavoitella mahdollisuutta nousta jonain kaukaisena päivänä samalle tasolle tarkkaan valitun pääjoukon kanssa. Sillä muistammehan kaikki että jopa Mestari varhaisissa kirjoituksissaan kertoi halveksivansa ihmisarvoa, tuota suvaitsevaikkojen katalaa salajuonta.

Ryhmäviha elää paksusti koska jopa näennäisesti maltillisesta enemmistöstä löytyy paljon niitä jotka siitä välillisesti hyötyvät. Voi aivan hyvin kysyä miksi ympäri Eurooppaa äärioikeiston vihapuheille ollaan annettu näkyvyyttä noinkin paljon. Osaselitys löytyy katselemalla koko maanosan poliittista karttaa. Tällä vuosituhannella ollaan nähty ympäri Eurooppaa maltillisen oikeiston vyöry. Lähes jokainen eurooppalainen maa on ainakin tällä hetkellä oikeistovetoinen ja aika usein asioista päätettäessä ja luottamuksista äänestettäessä maltillinen oikeisto on ottanut tukea oikeistopopulisteista. Se ei tarkoita että populistien ideologioita olisi hyväksytty vaan sitä että näistä on ollut poliittista hyötyä.

Hyvä esimerkki löytyy Ranskasta. Sarkozyn hallinto on suorastaan flirttaillut äärioikeistolaisen FN:n kanssa ja monet ranskalaiset ovatkin mieltäneet puolueen keulakuvan Marine Le Penin sopivaksi ehdokkaaksi seuraaviin presidentinvaaleihin. Niinpä loppukeväällä Le Pen olikin jo gallupien kärjessä. Italiassa Berlusconin puolue on ollut läheinen liittolainen avoimesti rasistisen Lega Nordin kanssa. Suomessakin itse Mestari olisi hyvin kelvannut ministeriksi asti aika monille puolueille.

Olisi kuitenkin liiallista yksinkertaistamista laittaa kaikki ryhmävihaaminen yhdenlaisten yhdestä suunnasta tulevien ihmisten piikkiin. Koko ajatus siitä että yleisen hyvän eteen täytyy aina uhrata viattomia tuntuu elävän vuosisadasta toiseen. Tältä pohjalta ollaan sodittu ja tapettu koko ihmiskunnan historian ajan ja epäilemättä niin tullaan tekemään sen loppuhetkiin asti. Läntinen sotilasliittokin meidän omine liittolaisineen hyväksyy nyökytellen väistämättömät siviiliuhrit operaatioissaan. Terroristien kyliä pommitetaan maan tasalle eikä kukaan hirveästi harmittele sitä että joukossa menee myös lapsia ja vanhuksia.

Joku Hesarin kolumnisteista kirjoitti muutama vuosi sitten mieleeni jääneen jutun siitä kuinka hänen tuntemansa Amnestyn feissari haluaisi ihmisoikeudet kaikille lukuunottamatta pedofiilejä jotka kyseinen ihminen olisi valmis tappamaan. On helppo huomata että melkoinen osa ihan tasapainoisen oloisista tavallisista ihmisistä ajattelee samalla tavoin. Tässäkin tapauksessa siis ajatus siitä että saadaan muutama tuleva Jammu-setä hyvissä ajoin pois päiviltä voisi perustella kokonaisen sekalaisen ihmisjoukon tuhoamisen sen suurempia kyselemättä.

Omasta ja monien muidenkin mielestä Suomessa annetaan koko ajan siististi muotoilluille vihapuheille kohtuuttomasti mediatilaa ilmeisesti toivoen että viha laimenee kun sen kantaja saa asian karjuttua ääneen. Lopulta vihateksteistä tulee yhtä tavallinen ja arkipäiväinen asia kuin sääennusteesta eikä moni enää osaa mieltää että kysymys on ja tulee aina olemaan vihaamisesta. Se että näistä tuotoksista on Mestarin kokemuksista viisastuneina opittu siivoamaan liian makaaberit yksityiskohdat ei muuta itse asiaa yhtään mihinkään suuntaan. Kyse on silti täysin samasta sonnasta sanaleikeistä huolimatta.

Suomalaisissa vihateksteissä erityisen silmiinpistävää on se että lähes jokainen argumentti on kopioitu sellaisenaan Mestarin tai jonkun toisen gurun kirjoituksista. Mitään lähdekritiikkiä ei tietenkään koskaan tarvita koska mokuttajien salaliitto on kuitenkin väärentänyt kaikki faktat. Ulospäin näyttää siltä että kaikkein aktiivisin vihajoukko toimii eräänlaisen armeijan tavoin. Jokaisella on sama hassu koodikielensä mokuttajineen, ituhippeineen ja hyysäreineen. On kuin kyse olisi jonkinlaisesta uudesta uskonnollisesta herätysliikkeestä.

Olen myös joutunut itse miettimään pitäisikö minun vihata ihmisiä jotka laittavat kaiken aikansa ja energiansa vihaamiseen. Se olisi todella helppoa ja täytyy myöntää myös houkuttelevaa. Viha kun aina ja ikuisesti synnyttää vastapainoksi uutta vihaa. Uskon kuitenkin että osa "ihmiskriitikoista" kuten he varmaan itseään haluaisivat kutsuttavan tulee vielä joskus heräämään ja avaamaan silmänsä. Tämän säälittävän porukan vihaamisen sijaan otan oikeudekseni tuntea vihaa heidän johtajiaan kohtaan.

Mitäpä pitäisi siis ajatella ihmisistä jotka ovat käyttäneet vihan lietsontaa oman uraputkensa rakentamiseen? On pelottavaa ajatella että nykyisessä eduskunnassa on aika monta kansanedustajaa joiden ainoa osaaminen liittyy vihapuheiden levittämiseen. Heillä ei käytännössä ole mitään resursseja hoitaa heitä äänestäiden ihmisten asioita vaikka kuinka haluaisivat. Tuon joukon yläpuolella hymistelevät tyytyväisenä Mestari ja hänen opetuslapsensa.

Eräs väittelykaverini halusi jokin aika sitten rauhoittaa mieltäni kun esitin omia arvelujani joidenkin tähän porukkaan kuuluvien henkisestä tasapainosta. Minun oli kuulemma turha kantaa huolta ainakaan Mestarin puolesta koska puhuja oli seurannut Suurta Johtajaa ilmeisen läheltä ja sanoi tämän rakentavan vain ja ainoastaan omaa uraansa. Ideologiat ja kaikki muu ylimääräinen olivat väitteen mukaan tälle sankarille sivuseikkoja. Kun vaalit olisivat ohi niin koko tilanne rauhoittuisi kun Mestari ei joka hetki pomppisi kertomaan uusista enneunistaan.

Jostain syystä mieleni ei tullut kovinkaan paljon kevyemmäksi. Vihan käyttäminen oman uran rakentamiseen olisi touhua joka menisi aika lähelle sosiopaatin määritelmää. Se että olisi nupistaan sekaisin olisi jo vähän enemmän lieventävä asianhaara. Vaikka kuinka pitäisi ymmärtää tyhmimmän ja asenteellisimman väestönosan muka niin kovaa elämää niin multa ainakaan ei irtoa yhtään lämmintä ja hyvää ajatusta niitä kohtaan jotka koko touhua pyörittävät. He kun ovat kaikesta päätellen täysin tietoisia siitä mitä ovat tekemässä ja millaiset seuraukset heidän toiminnallaan on muille ihmisille.

Muutaman tunnin kuluttua Norjan tapahtumista nettikeskustelut täyttyvät uudelleen. Verityöt olivatkin oikeastaan pahojen mokuttajien syytä. He kun ovat saaneet maailman sellaiseen pisteeseen että herkemmät menevät sekaisin. Perään vielä muutama rivi Muhammedin lapsivaimoista ja kristillisen moraalin ylivertaisuudesta. Armeija on muutamassa hetkessä onnistunut taas kokoamaan rivinsä ja valmiina uuteen taisteluun.