Joitakin viikkoja sitten käperryin katsomaan telkusta ties monennetta Sormusten herra -uusintaa. Tuon upean trilogian ehkä mieleenpainuvin hetki on loppukohtaus jossa Frodo luo viimeisen katseensa rakkaisiin ystäviinsä ennen astumistaan laivaan. Hänen paikkansa ei ollut enää siinä ajassa.
Masa ei ole ikinä tehnyt mitään yhtä yhteisöllistä ja mieliinpainuvaa kuin Frodo mutta vuosikausia olen kulkenut ympyrää oma sormus kaulassani. Tiedän että eräänä päivänä minun kuuluisi varata lennot Mordoriin, edetä ensin autiomaan ja sen jälkeen loputtomien autojonojen synnyttämien pakokaasujen läpi Ylikansallisen kapitalismin, Kristillisten perhearvojen ja Seksuaalihysterioiden pääkonttoriin ja heittää muutamalla eurolla basaarista ostettu sormukseni heidän kylpyhuoneensa vessanpönttöön.
Sormus kaulassani saa minut haluamaan elämää joka ei ole Keskimaata, Keskilänttä ja vähitellen myös Keski-Uusimaata hallitsevien Sauronin joukkojen mieleen. Haluaisin niin kovasti ottaa selvää asioista joista Sormus on minulle öiseen aikaan puhunut. Mutta luultavasti kiero sormus yrittää ainoastaan johdattaa minut paikkoihin joissa saatan itseni vaaroihin ja joudun loppuelämäkseni Sauronin vangiksi. Siksi jokainen askel polkua eteenpäin voi olla ansa ja päätän aina välittömästi palata kaksi askelta taaksepäin.
Totuus on se että paikkani ei ole tässä ajassa senkään vertaa kuin Frodon oli omassaan. Hänen aikanaan ihmisillä oli yhteinen halu taistella Sauronia vastaan kun taas nyt Rautapihan kautta vyöryviä örkkejä tervehditään pelastajina. On aika vaikeaa aidosti uskoa muutokseen silloin kun oma helvetti olisi aika monen muun paratiisi. Ainahan tietysti asioilla on monia puolia ja on pakko myöntää että Mordorissa on talvisin huomattavasti lämpimämpää kuin meillä täällä ja saunakiviäkin varmaan löytyy ihan ilmaiseksi kohtalaisen helposti.
Olen jälleen kerran viime viikkoina surrut sitä etten elänyt aikana jolloin Sauronin valta ei ollut vielä niin suuri. Olisin voinut elää hetken täysipainoisemmin ja luultavasti kuolla nopeasti tuberkuloosiin. Nykyinen liekki on himmeä tuskin havaittava tuikahdus monitorin virransäästäjästä. Kun virta palautuu taas monitoriin niin ruudun täyttää kaunis HD-kuva jossa Sarumanin hypnotisoimat ihmiset tanssien ja laulaen ylistävät Mordorin ihanuutta.
Masa muistaa käyneensä Konnussa kauan sitten silloin kun se oli vielä vihreä elinvoimainen kylä. Sarumanin ison ja paksun sauvan voimalla nimi muutettiin Kontulaksi ja hobitit hävitettiin sukupuuttoon. Entisen kylän keskustan kohdalla palvotaan aamusta myöhään yöhön Sauronia kaatamalla Mordorin tulilientä kurkusta alas. Taikajuoman avulla voi kuulla Sauronin äänen ja tuntea olevansa osa tämän valtakuntaa. Ja valtakunta on oleva ja vallitseva. Kerran Mordorin tulilientä maistanut ei enää koskaan pääse eroon Sauronin vallasta.
Olen miettinyt millaista elämäni olisi ollut entisessä Konnussa. Siellä ainakaan minua ei olisi nähty samalla tavoin kaikkien yhteisenä vihollisena. Nykyaikamme yksi kaikkein leimaavimmista piirteistä on ihmisten jaottelu hyviin ja pahoihin, tuottaviin ja hyödyttömiin. Yksinkertaistettuna ennen uskalsimme vielä hengittää vapaasti joutumatta pelkäämään joka minuutti sitä mitä enemmistön keskenään päättämien koko ajan ankarammaksi muuttuvien sääntöjen unohtamisesta milloinkin seuraa.
Herään usein öisin sormuksen välittämiin uniin joissa vajoan syntiin, haureuteen ja kapinahenkeen. Silloin unessa taivaalle kohoavat Sauronin lähettäminä tuhoa kylvävät rautalinnut ja joudun piileskelemään Pohjolan Valkoisen Kaupungin raunioissa. Sormus saa minut kyseenalaistamaan asioita mutta sen tehtävä ei ole auttaa vaan johdattaa sen kantaja kohti Keskimaan Keskilänttä jotta Sauron pystyisi leikkaamaan sormen irti sormuksineen tehden näin varoittavan esimerkin kaikille niille jotka eivät suostu elämään elämäänsä globaalin sääntökirjan mukaan.
Viime yönä Sormus puhui Masalle Isännästä. Isäntä olisi kokoamassa joukkojaan ja pian niitä lähetettäisiin yhteisen lipun alla eri puolille maapalloa. Sauron on tällä hetkellä erityisen innostunut kasvattamaan laboratorioissa geneettisesti muunneltuja örkkejään ilman että kenenkään tarvitsisi enää ikinä nussia ketään. Sekin aika voitaisiin käyttää kovaan työntekoon, armeijoiden kokoamiseen ja uusien entistä ankarampien sääntöjen laatimiseen. Tottelemattomat nautinnonhaluiset lusmut palaisivat Mordorin tulessa kun tulisilmä kääntyisi lopulta katsomaan kohti tätä pohjasakkaa.
Tiedän myös että moni muukin kuolevainen olisi kiinnostunut Sormuksesta. Vaikka sen kantajan elämästä tulee helposti vainoharhainen niin kuitenkin Sormuksen avulla näkee asioita joista moni ei uskalla Sauronin pelossaan edes kuiskailla. Onneksi Masa hobitin kokoisena pystyy livahtamaan mihin tahansa kivenkoloon kun tahmeat kädet yrittävät repiä itselleen aarrettani. They wants it. They fukkin' needs it. They must bring it back tu tö määster. Tälläkin hetkellä raollaan olevasta ikkunasta kuuluu outoa kopinaa. Toivon että ainoastaan harakka siellä kävelee katolla koska muussa tapauksessa Sauronin valmiusjoukot ovat jo lähestymässä...
Enya - May It Be
3 kommenttia
martin
11.9.2011 19:35
Aivan.
Massa
11.9.2011 20:23
Ei pidä myöskään aliarvioida sormuksen voimaa vaikuttaa positiivisen ajatteluni määrään...
Juksteri
12.9.2011 00:23
Surullisen kauniita kirjoituksesi ja Enyan kappale. Kiitos molemmista.