Se paras joululahja

Masa oli saanut kirjeen. Yleensä Masalle lähetetyt kirjeet ovat vaatimuksia tai valitusten valitusten hylkäyspäätöksiä. Yhteistä kaikille näille viesteille on allekirjoittajan nimen alla oleva lisäselvennys: Jos jätätte saapumatta paikalle sovittuun aikaan niin saamanne etuisuus katkeaa välittömästi. Tällä kertaa kuitenkin kirje oli aidosti ystävällinen. Jotain valoa siis tähän kaamokseen.

"Teidät on hyväksytty Eläkesäätiö Elunan Eutanasia-projektin osallistujaksi. Tapaamisenne Harald Neuemeister- klinikan tohtori Jürgen Schultzin vastaanotolle Genevessä on merkitty joulukuun 13. päiväksi kello 14.15. Pyydämme ottamaan yhteyttä jos hakemuksenne kuolinavun saamikseksi ei ole enää voimassa. Mikäli ette saavu paikalle merkittynä ajankohtana voidaan osallistumisenne projektiin katsoa rauenneeksi."

Kysymyksessä täytyi olla pila. En tietääkseni ollut koskaan hakenut kuolinapua mutta kieltämättä ajatus sellaisesta tuntui helpottavalta ajatukselta. Mutta mistä ihmeestä Eluna tai mikälie oli saanut nimeni, osoitteeni ja henkilötunnukseni jos kaikki olisi pelkkää pilaa. Vaikka en olisikaan itse hakemusta jättänyt niin jonkun jossain on täytynyt tehdä se. Ja jos minut kerran oli hyväksytty mukaan niin kuka jälkikäteen muka tulisi syyttelemään?

Niinpä varasin viime hetken menopaluulennon Sveitsiin. Selvitettyäni asian Finnairin kanssa nämä lupasivat toimittaa tuhkani uurnassa paluulennon hinnalla takaisin Helsinki-Vantaalle josta vanhukset purkin voisivat käydä hakemassa. Hienoa palvelua näin säästöjenkin aikana. Kirjoitin nopean jäähyväiskirjeen ja jätin sen näkyvästi esille pöydälleni. Pakkasin reppuun muutaman vaatekerran, hammasharjan ja pari vanhaa pehmolelua tuomaan lohtua jos viime hetkillä alkaisi pelottamaan.

Koneessa tunsin suurta kiitollisuutta hyväntekijääni kohtaan. Minulla oli jossain siis uusi tuntematon ystävä. Joku oli ilmiselvästi tajunnut rivien välistä kuinka vittuuntunut ja kyrpiintynyt kaikkeen olin ja päättänyt auttaa miestä mäessä. Tai tässä tapauksessa kai antaa tädille kelkan sen laskemiseen alas. Harmi etten enää ehtisi kiittämään tätä suloista ihmistä. Puristin itseni tavoin parhaat päivänsä nähnyttä leikkikissaani entistä tiukemmin ja katselin kuinka kone laskeutui kauniilta näyttävälle järvialueelle. Harmi ettei hyvinä aikoina tullut koskaan käytyä. Mutta jäihän paljon muutakin vielä tärkeämpää tekemättä.

En raaskinut ottaa lentokentältä edes taksia vaan päätin säästää rahaa käyttämällä julkisia. Lopulta löysin iltapäivällä perille vanhan kerrostalon yläkerroksessa sijaitsevalle klinikalle. Paikka tuntui keinotekoisen kodikkaalta. Vanhanaikaisesti kalustettussa odotushuoneessa soi hiljaa taustalla rauhallinen klassinen musiikki. Näytin kirjeeni sihteerille, joka lupasi ilmoittaa kun tohtori on vapaana. Tunnin ylimääräisen odottelun jälkeen Masalle tultiin ilmoittamaan että tohtorilla olisi nyt aikaa keskustella.

Tohtori Schultz pyysi minua istumaan sohvalle ja kysyi vointiani. Sanoin voivani ihan hyvin ja että jos voitaisiin laittaa zydeemit käyntiin ilman turhia selittelyitä. Kaikki tuntui muutenkin liian hyvältä ollakseen totta. Parrakas mies kysyi uudelleen nimeäni ja henkilötunnustani. Selitin hänelle kuuluvani Eluna-projektiin jonka kanssa heillä olisi yhteistyötä. Tohtori kurtisti kulmiaan. "Could you repeat the name of the project once more?" Harmistuneena tavasin Elunaa uudestaan ja uudestaan. Tohtori Schultz naputteli uudestaan henkilötietojani ja mukana tuomani kirjeen referensssejä. Lopulta Schulz poistui huoneesta lähettämään faksia selvittääkseen asian palaten kymmenen minuutin kuluttua takaisin. "I'm afraid Sir there must be a misunderstanding somewhere. There is no such thing as Eluna Project".

Ärtyneenä selitin että lähetetyn kirjeen perusteella vaadin eutanasiaa nyt ja mieluiten heti. Piikkiä pyllyyn vaan ja mahdollisimman nopeasti. Kaapissahan tavaraa riittää vaikka koko armeijan nukuttamiseen. Tohtori tuijotteli minua epäluuloisesti selittäen että kuolinapu on mahdollista ainostaan harvoille ja valituille ja olisi täysin turha yrittää väärin perustein sitä vaatia. Ja että minun olisi lähdettävä siististi ja kiihkoilematta ulos tai hän soittaisi kytät paikalle. Muutaman kansainvälisen käsimerkin jälkeen poistuin rappukäytävään.

Istuessani lentokentän kahvilassa odottelemassa paluulentoa sain tekstiviestin Suomesta. Lähettäjä oli uskollinen vihamieheni naapurin Antti-Markus eli tuttujen kesken Anti-Masa. "LOL menitkö oikeesti sinne xD Oot aivan vitun säälittävän tyhmä xDDDD LOL tekiskö mieli eutanasmiaa vitu idiootti xD"

Jossain vaiheessa iltapäivää heräsin. Pakkanen oli kiristynyt yli kymmenen asteen. En ollut käynyt viikkoihin ulkona. Kukaan ei tuntunut kaipaavan. Ajatus tohtori Schultzista tuntui entistäkin paremmalta. Ehkäpä Anti-Masa oikeasti vielä joskus järjestää tapaamisen Genevessä. Se olisi hieno joululahja.