• Massa

Puistohomot

Tämänkertaisen blogin innoituksena on toiminut Valdemar Melankon kirja "Puistohomot" samoin kuin eräs pitkäaikainen puistoisa ystäväni. Itse kirja koostuu homojen kohtauspaikoilla 60-luvun lopulla tallennetuista haastatteluista, joiden piti alun perin toimia tutkimusmateriaalina. Ne hautautuivat Melankon pöytälaatikkoon, kunnes vuosikymmenien jälkeen niistä syntyi lopulta kirja. Ei mikään kaunokirjallinen mestariteos, mutta ajan kuvana mielenkiintoinen.

Luulen, että suurimmalla osalla tämän sivuston ihmisistä ei ole mitään omakohtaista suhdetta ns. kruisailuun, joka oli olennainen osa homokulttuuria menneinä vuosikymmeninä. Jo eläkeikään ehtinyt ystäväni ei taas tunne ollenkaan puistojen ulkopuolista homoelämää. Luultavasti hänen elämänkertansa olisi huomattavasti viihdyttävämpi kuin Melankon "tutkimustyö", varsinkin kun ystäväni työnsä puolesta pääsi jatkuvasti matkustelemaan ja kruisailemaan ympäri maapalloa. Minulla on vastaavasti ollut ilo ja kunnia kuunnella värikkäitä tarinoita ja kätkeä omien tavaroitteni joukkoon hänen Raamattunsa opaskirja Spartacuksen.

Yleisesti kai ajatellaan, että kruisailukulttuuri kuihtui homojen yhteiskunnallisen aseman parantuessa. Melankon kirjan haastateltavistakin aika moni kaipasi vakavaa ja pysyvää suhdetta, jolloin puistoilu toimi lähinnä jonkinlaisena korvikkeena. Melanko toi myös esille naimisissa olevien kruisailevien ukkomiesten poikkeuksellisen suuren määrän. Useimmilla heistä tuskin olisi ollut tarvetta tai kiinnostusta elää pysyvässä parisuhteessa toisen miehen kanssa. Lisäksi on laskettava mukaan satunnaiset kokeilijat ja seikkailijat, joita ilmeisesti on ollut myös paljon. Kruisailuscene on siis aina ollut täynnä hyvin erilaisia ja eri lähtökohdista olevia ihmisiä.

Melankon kirjasta selviää myös, että suurin osa tuon ajan puistoakteista ei sisältänyt varsinaista sukupuoliyhteyttä. Kruisailukulttuuria on vuosien ja vuosikymmenien ajan vastustettu pelottelemalla tautien leviämisellä. Kuitenkin tavallisin seksuaalinen toiminto on kaikesta päätellen ollut yhteinen masturbaatio. AIDS:in tultua suuren yleisön tietoisuuteen kruisailun väitettiin olevan sen pääasiallinen levittäjä. Kuitenkin taudin levittänyt akti eli suojaamaton anaaliyhdyntä on yleensä tapahtunut jossain aivan muualla kuin itse puistoissa.

Kehitys on ollut hyvin kulttuurisidonnaista. Moni on aivan varmasti viime vuosinakin esim. Välimeren alueella törmännyt hyvin estottomaan käytökseen, jota meillä "suvaitsevaisessa" Pohjolassa pidettäisiin erittäin sopimattomana. Toki voidaan hyvin ajatella, että eteläisessä Euroopassa homot ovat pääosin vielä kaapissa ja tutustuvat toisiinsa anonyymisti "virallisten" baarien ulkopuolella. Kuitenkin Välimeren maiden puistoissa ja käymälöissä on todella helppo bongata mitä erilaisimpia vehkeiden heiluttelijoita, joiden käytöksestä paljastumisen pelko on todella kaukana. Suvaitsevaisuus ja vapaamielisyys eivät siis välttämättä ole missään yhteydessä toisiinsa.

Itse väittäisin, että kruisailukulttuurin alamäki kertoo eniten muuttuneesta suhtautumisesta koko seksuaalisuuteen. Globalisaation myötä seksuaalivähemmistöjen lainsäädännöllisissä oikeuksissa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Vastapainona tälle perinteinen pohjoismainen ja aiemmin melko vapaamielinen suhtautuminen seksuaalisuuteen on muuttunut häveliäämmäksi. Isoissa länsimaissa, joista kulttuurivaikutteet nykyisellään imetään tänne Pohjolaan, ollaan oltu huomattavasti pelokkaampia kaikkea poikkeavaksi tulkittavaa seksuaalisuutta kohtaan. Kuten globalisaation etenemiseen kuuluu, isot eivät opi pieniltä vaan pienet isoilta. Maailmoituminen levittää suurten ja mahtavien maailmankuvan sellaisenaan pienempien kopioitavaksi. Pohjoisen pienet, avoimet ja ulospäin suuntautuneet alueet imevät uudet vaikutteet nopeammin kuin vanhat ja perinteikkäät kulttuurit.

Yksi uudenlaisen seksuaalisen maailmankuvan pääarkkitehdeistä on ollut feministinen liike. Uskoakseni tästä jopa tutkijat ovat aika lailla yhtä mieltä. Seksuaalisen vallankumouksen aikana eli hieman Melankon suorittamien puistohaastattelujen jälkeen syntynyt lumipalloefekti lähti liikkeelle, mutta muutti nopeasti muotoaan. Feminismi lähti tukemaan homoliikettä ja vähitellen nämä kaksi kietoutuivat tiukasti yhteen. Homot olivat ennen tunnettuja hedonismistaan ja vapaamielisyydestään, mutta vähitellen muuttuivat sisäsiisteiksi siveyden sipuleiksi. Pitkälti tämä oli taktiikkaa omien oikeuksien ajamiseksi, mutta myös feminismin ja homopolitiikan symbioosin voimistumista. Feministeille seksuaalisuus on monimutkaisten valtarakenteiden vyyhti, jossa heikommaksi leimattua osapuolta täytyy jatkuvasti suojella vahvemmalta. Silloinkin kun toimijat ovat tasa-arvoisia eivätkä itse kaipaa suojelua.

Puistohomoilu alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, eikä se enää kunnolla mahdu nykyiseen keskiluokkaisuutta ja värittömyyttä palvovaan kulttuuriimme. Omat kokemukseni kruisailusta ovat hyvin vähäisiä, johtuen pitkälti omista erikoisista ja erilaisista tarpeistani ja mieltymyksistäni. Nuorempien siirryttyä baareihin ja nettiin, varsinkin Suomessa useimmat kruisailijat ovat myös jo kohtalaisen iäkkäitä ja näin ollen monen mielestä hieman epäesteettisiä. Bongatessani kruisailualueen kävelen kuitenkin sen läpi hyvin mielelläni, koska pidän niissä vallitsevasta seksuaalisesta jännitteestä. Niissä käyvät ihmiset ovat oman kokemukseni mukaan erilaisia kuin netti- tai baari-ihmiset. He ovat usein anarkistisempia, seksuaalisempia, villimpiä ja myös avoimempia. Tutustuttuani joihinkin heistä olen toisinaan kokenut myös hiljaista hyväksyntää, kun taas keskiluokkaiselle normihomolle on ollut yleensä täysin mahdotonta yrittää eläytyä omaan maailmaani.

Melankon kirjaa lukiessa huomaa helposti miten eri yksilöiden tarpeet ovat täysin erilaisia. Kuitenkin kaikkina aikoina niin homot kuin heterotkin kulkevat isoina laumoina kohti kulloinkin yleisesti hyväksyttyä unelmaa. Tämän vuosituhannen homokulttuuri on kopioinut heteronormatiivisuuden kaikki elementit haluten korostaa tavallisuutta ja yhteistä konservatiivisuutta. Koko ajan yhä tylymmäksi muuttuvan kapitalismin esimerkin mukaan pääpaino on omistamisessa. Minun poikaystävä, minun adoptiolapsi, minun koti. En halua tällä ajatuksella vähätellä lukuisia aitoja ja hyvin toimivia parisuhteita, vaan ainoastaan todeta mihin suuntaan normit meitä ajavat. Melankon kirjasta käy myös hyvin ilmi kuinka puistoja kiertelevien homojen välille syntyi yhteisöjä ja erilaisia nurkkakuntia. Vaikka seksikumppanit saattoivatkin olla osin tuntemattomia, puistojen kanta-asiakkaat olivat yllättävänkin yhteisöllisiä. Nykyisellään yhteisöllisyyden kadottua välittäminen kohdistuu ainostaan omaan perheeseen ja omiin läheisiin.

Valtavirrasta selkeästi poikkeavan poliittisen, kulttuurisen ja seksuaalisen maailmankuvani kautta ymmärrän puistohomoilua paremmin kuin hyvin. Seksin ei tarvitse olla kuin seksiä, omien ja kumppanin tarpeiden tyydyttämistä. Valtasuhteiden, alitajuntaisten merkitysten tai filosofisten kytkentöjen penkominen on seksin mystifioimista ja ylikorostamista. Sen kuinka tärkeä toinen ihminen sinulle on, ei tarvitse olla missään yhteydessä haluun harrastaa seksiä hänen kanssaan. Länsimainen vastuuta ja sitoutumista korostava seksuaalikäsitys tähtää ihmisten pitämiseen ruodussaan, jotta niitä olisi helpompi hallita. Kristinusko ja kapitalismi ovat vuosisatojen ajan patistaneet ihmisiä uhraamaan koko elämänsä työnteolle. Jos ihmiset puuhastelisivat keskenään ilman häpeää ja syyllisyyttä, kuka vaivautuisi enää paiskimaan töitä kellon ympäri maksaakseen sitä rivitalon lainaa? Avioliitto, perhe ja oma koti tulevat tunnetusti aivan törkeän kalliiksi. Kun menot kasvavat, ihmiset paiskivat entistä enemmän töitä, jolloin järjestelmä pysyy pystyssä.

Monilla miehillä seksuaaliset tarpeet ovat niin voimakkaita, ettei mikään ismi tai ideologia pysty niitä kokonaan kahlitsemaan. Syyllistämisen kautta miehet voidaan pakottaa elelemään "siivosti", mutta eläimellinen vietti purkautuu yleensä aina tavalla tai toisella. Sama tapahtuu jokaisessa kulttuurissa riippumatta kulloisenkin orjuuttajan nimestä tai agendasta. Kruisailukulttuuri on loistava esimerkki miehisen seksivietin voimakkkuudesta. Se on hyvin epäkorrekti käyttäytymismalli tässä nykyisessä "monimuotoisuuden" ja "moninaisuuden" maailmassamme, jossa useimmat monimuotoisuudet ovat yleisesti hyväksyttyjä, tuttuja ja turvallisia aseksuaalisia pohdiskeluja.

8 kommenttia

kala86

23.4.2014 14:44

"Sen kuinka tärkeä toinen ihminen sinulle on, ei tarvitse olla missään yhteydessä haluun harrastaa seksiä hänen kanssaan."

Väittämäsi on joillekin ihanne mutta uskoisin että enemmistö meistä ei tuohon oikeasti kykene. Seksuaalisuus on kenties haavoittuvin ihmisen elämän osa-alue. Siksi irtoseksi koetaan usein vain pelkäksi suoritukseksi ja korvikkeeksi. On perusteetonta väittää parisuhdehakuisia ihmisiä "järjestelmän" orjiksi, kyllä he tekevät sen ihan omasta tahdostaan.

"Monilla miehillä seksuaaliset tarpeet ovat niin voimakkaita, ettei mikään ismi tai ideologia pysty niitä kokonaan kahlitsemaan."

Olet varmaan myös sitä mieltä että kaikki miehet masturboivat ja katsovat pornoa? Kaikki himonsa voi tarvittaessa hallita ja keho myös tottuu esim. seksittömyyteen. Usein kuultu väite siitä että "pallit räjähtää" jos ei "pura paineita" on tuulesta temmattu. Sellainen tunne voi tulla sinne viriileilläkin miehillä, jopa seksin jälkeen.

"Seksin ei tarvitse olla kuin seksiä, omien ja kumppanin tarpeiden tyydyttämistä."

Tuohon kykenevä ihminen(?) on harvoin tasapainoinen tunne-elämältään terve yksilö.

Massa

23.4.2014 17:31

Kala86, maailmankuvasi on kaikesta päätellen hyvin erilainen, lähes vastakkainen verrattuna omaani. Sinulla on toki kaikki oikeus elää parhaiten valitsemallasi tavalla.

Sen sijaan viimeinen lauseesi oli kovin ylimielinen, jopa loukkaava. "Tuohon kykenevä ihminen(?) on harvoin tasapainoinen tunne-elämältään terve yksilö."

Ensinnäkin tuo kysymysmerkki ihminen sanan perässä antaa ymmärtää, ettet oikein pidä irtoseksiä harrastavia edes ihmisinä. Sen jälkeen alat leimaamaan erilaisen arvomaailman ja elämäntavan valinneita ihmisiä epätasapainoisiksi ja sairaalloisiksi.

Olen lukenut muiden blogien ja keskustelujen puolella muutamia kommenttejasi. Niille on yhteistä tietynlainen ankaruus ja jyrkkyys, ihmisten jaotteleminen luotettaviin vakavahenkisiin kunnon yksilöihin ja vastaavasti halveksimiisi epäkelpoihin mätiin omenoihin. Toivon, että ajan myötä huomaat näin mustavalkoisen ajattelun olevan turhaa ja tarpeetonta.

kala86

23.4.2014 19:26

Okei, myönnetään että se kysymysmerkki oli mauton. Pahoitteluni. Mutta se mitä sanoin on osoittautunut todeksi noissa piireissä aiemmin pyörineenä. En minäkään maailmankuvaani ja arvomaailmaani hatusta vedä.

Tuosta 'elämäntavan valinnasta' puhuisin mieluummin monen meistä kohdalla ajautumisesta kyseiseen elämään. Itsellä se ainakin meni juuri niin. Korostan sitä etten ole yhtään sen parempi/huonompi ihminen kuin kukaan muukaan tässä maailmassa. En siis halveksi ketään koska ihmiset ovat samanarvoisia.

Jyrkkyydestä muistuu mieleen miespuolisen serkkuni vuosia sitten heittämä kommentti erääseen vastaavaan keskusteluun: "ei saa olla niin jyrkkä". Houkutteli minuakin mukaansa lain väärälle puolelle ja välillä siinä onnistuikin. No, kohta hän on ollut kuolleena jo kuusi vuotta. Kuoli hämärissä olosuhteissa. Hän oli minua vain vähän vanhempi.

TeemuAleksi

25.4.2014 03:38

Ma tykkaan ajatuksesta kuolemansynneista, se on musta toimiva luettelo, vaikka ymmarran sen toisin kuin jotkut. Monet asiat, kuten syominen, seksi ja ulkonaostaan huolehtiminen ovat tarkeita juttuja ihmisen elamassa, jotka tuovat elamaan terveytta ja tasapainoa, jos niita ei vaarin ylikorosteta. Syomisesta voi tulla massailya ja seksistakin voi, kun ylitetaan niita rajoja jotka pitavat ne elamaa tukevina asioina ja nostetaan ne alttarille syyksi elaa tai kaivaudutaan niihin niin syvalle kuin voi.

Ulkoapain ei voi sanoa kuka on siirtynyt terveesta seksista himojen ihailuun, silla ma en usko etta sita mittaa mikaan tietty toiminto. Ma en usko siihen etta seksissa olisi tarkoitus etsia suurinta mahdollista nautintoa sita itsesta kaivellen ja kaikki fantasiansa tayttaen tai aina vain suurempaa ja erikoisempaa kohti mennen, vaan etta seksi on toista huomioivaa toimintaa siina kuin kaikki muukin elamassa. Jollekin kruisailu voi olla tervetta seksuaalista kaytosta joka on hanelle ominaista ja taysin tasapainoista, jollekin toiselle se voi edustaa jotain paljon synkempaa. Niin voi mika vain toiminto. Jos se edustaa mulle jotain epatasapainoista, en voi silti vetaa siita johtopaatosta etta se kaikille edustaa samaa.

Edellamainitunlaisen virheen tekevat monet sellaiset heteromiehet jotka ovat kykenevia homoseksiaan jos naisia ei ole saatavilla. He luulevat etta homoseksi on aina pelkkaa himojen tayttamista, laadultaan itsekasta ja etta siita voi kaantya pois, tuntea itsensa onnellisemmaksi ja olla ehea. He ymmartavat vaarin homojen motiivit, tunteet ja syyt. Mutta se etta homous on heille riettautta, ei tarkoita, etta se on sita kaikille.

Meissa kaikissa on kuitenkin pimeita puolia. Musta on tarkeaa tiedostaa, etta kenesta tahansa voi tulla kiduttaja tai seksirikollinen ja myontaa ja tunnistaa ja tunnustaa se puoli itsestaan. Ma uskon etta ma-en-koskaan-voisi on kypsymaton valhe ihmiselta jonka rajoja ei koskaan ole todella koeteltu. Vankileirien vartijat ja sotilaat ovat kaikki aivan tavallisia ihmisia, epatavallisissa olosuhteissa. Kun tunnistaa oman potentiaalisen pahuutensa kaikilla elamanalueilla, sen voi myos hallita ja voi tehda tietoisia valintoja olla sortumatta samaan kuin niin monet muut. Siita tarpeesta kontrolloida itsea kumpuaa monenlaisia tarpeita saannostella niita asioita, joista ylikorostettuina tulee kuolemansynteja. Tarve on ihan ymmarrettava, vaikeaa on vain sen rajaaminen niin, etta se olisi reilua kaikille. Jotta raja olisi jotenkin hahmotettava, se koskee soveliaisuutta kaytoksessa, vaikka kuten jo selitin, kaytos ei todella mittaa sita onko rajoja ylitetty vai ei.

Demokratia on enemmiston mielivaltaa. Sen laidoille jaa aina ihmisia, jotka eivat valttamatta edes riko enemmiston arvoja, vaan arvojen toimimattomia mittareita vastaan.

Kala, ei tarvi olla tiukkapipoinen tai holtiton, voi olla myos taspainossa.

Hulivilipoika

26.4.2014 11:25

Kiitos Massa perusteellisesta ja analyyttisestä kirjoituksesta. Mulla on itselläkin tekeillä juttuja Helsingin puistokulttuurista, joten aihe kiinnostaa siksikin. Mun jutut tosin edustavat tyyliä, josta käytän nimitystä historiallinen voyerismi, eli en pohdiskele asioita samalla tavalla laaja-alaisen analyyttisesti vaan ikään kuin sivusta seuraten. Pohdintasi feminismin ja homoliikkeen suhteesta ovat hyvin kiinnostavia, samoin pohdinnat kulttuurieroista.

Tunnistan kirjoituksestasi monia omia ajatuksiani. Esim. en halua "alistua" vallalla olevaan sisäsiistiin käsitykseen homoudesta, vaikka toisaalta olen itse mitä sisäsiistein. Olen ollut saman miehen kanssa 15 vuotta, eikä minulla ole kokemuksia kruisailusta tai vapaasta suhteesta. Mutta jotenkin koen itsekin, että homoudessa on myös tuo "villi" ja seksuaalinen puoli, jota ei tarvitse peitellä. Tämän huomaa siitäkin, miten ruumiillisesti ja kielellisesti vapaata kanssakäyminen omien ystävien kanssa on: flirttaillaan, kiusotellaan, taputellaan takapuolelle ja niin poispäin ilman, että se mihinkään johtaisi. Kaikessa on mukana iloinen ja humoristinen seksuaalinen pohjavire.

Itse en kuitenkaan pystyisi suhteen ulkopuoliseen seksiin, tuntuu, että rikkoisin jotain väliltämme. Siten seksuaalisuus kietoutuu minulla kuitenkin perusturvallisuuteen. En kuitenkaan mitenkään kritisoi ihmisiä, jotka valitsevat toisen tien ja pitävät sitä luonnollisena. Toisilla on jotenkin "välineellisempi" ja mutkattomampi suhde seksiin, eli se ei liity näihin turvallisuuden ja haavoittuvuuden tunteisiin. Itse pelkään paljastaa itseäni toiselle ihmiselle sellaisena kuin olen. Siksi olen kokenut harvat nuoruuden irtosuhteeni satuttavina - olen antanut "kaiken" ja jäänyt yksin.

Kirjoituksissani elän kuitenkin myös tässä menneessä puistomaailmassa ja pidän sitä jostain syystä hyvin tärkeänä.

Massa

26.4.2014 17:35

Kiitoksia mielenkiintoisista kommenteista! Olen iloinen, että teksti herätti noin hyviä pohdiskeluita!

Rokkihomo

4.5.2014 18:53

Kiitos itellesi taas tästäkin kirjoituksesta. Toivottavasti jaksat vastaisuudessakin.

Rubix

27.5.2014 19:36

Kiitos hienosta tekstistä. Toit hyvin esille kruisailuun liittyviä erilaisia motiiveja, jotka vaikuttavat miesten kanssakäymiseen puistoissa. Parhaat kokemukset ovat syntyneet omista fantasioista, joita ympäristö herättää. Se ilmaisee minulle vapautta.