Olemme oppineet, että yksittäisten ihmisten turha vihaaminen on sivistymätöntä. On kuitenkin mahdoton ajatus olla kokonaan tuntematta minkäänlaista vihaa epäreiluja ja korruptoituneita hallintoja, ideologioita ja muita vihamielisiltä tuntuvia alistuskoneistoja kohtaan. Ihmiskunnan johtaminen tarkoituksellisesti väärille poluille pelkästään oman hyödyn takia ansaitsee vihamielisen vastaanoton.
Lukemalla vaikkapa Ranneliikettä voi helposti havaita, että viha syntyy hyvin omakohtaisen kokemuksen kautta. Esimerkiksi homot näyttävät tuntevan vihaa niitä ryhmiä kohtaan, jotka eivät pysty hyväksymään juuri heidän omaa seksuaalisuuttaan. Vastaavasti vaikkapa rodullista syrjintää kohdanneet aika ymmärrettävästikin vihaavat takaisin ideologioita ja politiikkaa, joka on vaikuttanut heidän huonoon kohteluunsa. Suuressa osassa vihaa on siis taustalla ajatus siitä, että joku ihminen, ryhmä tai suuntaus vie juuri itseltäni jotain mikä minulle muuten kuuluisi. On helppo suhtautua paljon neutraalimmin asioihin, jotka eivät ole omakohtaisia.
Eri sivustojen kommenteista voisi päätellä, että sateenkaarien alla vihataan aika yleisesti kristinuskoa ja yhtä lailla sen retoriikkaa hyödyntävää politiikkaa. Yhteen aikaan tuntui siltä, että jokainen varsinkin katolinen skandaali oli puhtaan vahingonilon kautta heti homouutinen. Keskustelujen puolella muutama viikko sitten joku muistutti aiheellisesti uskovaisten olevan kulttuurissamme enää ainoa ihmisryhmä, joka ei suhtaudu yksimielisen positiivisesti homoihin. Se on loppujen lopuksi aika huikea saldo.
Homot vihaavat myös melko yhtenäisesti Putinin harjoittamaa karua äärioikeistolaista politiikkaa. Totalitarismiin kallellaan olevia maita on kuitenkin maailmassa pilvin pimein, moni omista läheisistä liittolaisistammekin liikkuu hyvin epäilyttävällä alueella. Ymmärrän silti hyvin nykyisen Venäjän politiikan saaman arvostelun. Mutta lähtisinkö minä itse vaatimaan olympialaisten boikotteja ja kauppasaartoja, jos muut ihmisoikeuksia rikkovat maat pääsevät samaan aikaan kuin koira veräjästä? Luultavasti lähtisin jos olisin syntynyt homoksi. Omakohtaisen kokemuksen puuttuessa homoviha ainoastaan rinnastuu muihin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Sateenkaariväki voi tuntea helpotusta siitä, että hillitty keskiluokkainen homostelu on ainakin meillä Suomessa trendikästä ja mediaseksikästä. Vihaaminen muuttuu paljon vaivalloisemaksi silloin, kun on itse erityisen epäsuosittu. Tällöin joutuu miettimään, kuinka ison osan omasta energiastaan haluaa käyttää koko aihepiirin käsittelyyn. Jokaisen jatkuva takaisin vihaaminen on hyvin kuluttava, patologinen tilanne. Mutta jos vihaan törmää koko ajan, sitä on myöskin mahdoton työntää kokonaan pois ajatuksista. Kollektiivinen viha kun ei jätä koskaan rauhaan.
Myönnän, että Yhdysvaltojen harjoittama politiikka on oma katolinen kirkkoni tai Putinini. Miksi minun pitäisi yrittää suhtautua neutraalisti valtioon, jossa tunnetaan niin suurta vastenmielisyyttä kaikkea sitä kohtaan mitä itse pidän tärkeänä? Toki olen tavannut elämäni aikana oikein mukavia amerikkalaisia ihmisiä, joita en missään vaiheessa aio ryhtyä vihaamaan. Tiedostan hyvin, että satojen miljoonien ihmisten maassa myös ihan oikeita toisinajattelijoita on monta miljoonaa. Ja heitä ei todellakaan tueta olemalla ihmisoikeuksia halveksivan hallinnon uskollinen ystävä. Tähän viittasi äskettäin myös elokuvaohjaaja Oliver Stone käydessään Suomessa.
Ranneliikkeen oikeistosiivelle presidentti Obama näyttäytyy jonkinlaisena arvostelun yläpuolella olevana humaaniuden symbolina. Homojen oikeuksien puolustamisen pitäisi heidän mielestään riittää jo sellaisenaan, kaikki muu negatiivinen ja kiusallinen täytyisi haudata maton alle entisten taistolaisten viitoittaman esimerkin mukaisesti. Useimpien muiden suhde "vapaan maailman" johtajaan on toki paljon ristiriitaisempi. Keskivertohomo saattaa hyvinkin tiedostaa, että Obaman homomyönteisyys on suurvaltapolitiikkaa ja osin teatteria, mutta kieroistakaan lähtökohdista syntynyttä positiivista kehitystä ei tietenkään aina ole pakko ylenkatsoa.
Yksi Obaman jo lähes kohta viisi vuotta kestäneen hallinnon näkyvimpiä taisteluita on ollut internetin tarjoaman anonymiteetin vastainen sota. Tuo taistelu tuntuu kiihtyvän kuukausi kuukaudelta, viimeksi noin viikko sitten USA:n viranomaiset hyökkäsivät tunnettua anonyymiverkkoa vastaan. Pari päivää sen jälkeen otettiin alas mm. Snowdenin käyttämä Lavabit-sähköpostipalvelu. Toisinajattelijat ympäri maapallon joutuvat jatkossa hyväksymään sen, että turvallista tapaa kommunikoida netin kautta ei enää ole. Samaan aikaan juhlapuheissaan Obama julistaa sananvapauden sanomaa. Paljon tätä kaksinaamaisemmaksi ei politiikka enää oikein voi mennä.
Obaman aikakaudella USA on ollut erityisen aktiivinen nettisodassaan. Jenkit ovat viime vuosina valjastaneet seksuaalihysteriat entistä voimakkaammin palvelemaan omaa sotilaallista etua. Vaikka alkujaan amerikkalaisten jatkuva seksuaalinen hysteroituminen onkin peräisin uskonnollisesta fundamentalismista, homofobiasta ja yleisestä puritaanisuudesta, vasta internetin aikakaudella sitä on pystytty kunnolla hyödyntämään suurvaltapolitiikassa. Vetoamalla terroristeihin ja predaattoreihin mikä tahansa sananvapauden vastainen teko pystytään markkinoimaan oikeutettuna. Ilman koko ajan paisutettua pelon ilmapiiriä tällaista politiikkaa tuskin tarpeeksi moni kannattaisi.
Minusta itsestäni tällainen kaksinaamaisuus on täysin anteeksiantamatonta. Puhutaan hyvää ja kaunista tasapuolisesta seksuaalisuudesta, mutta samaan aikaan tehdään aivan kaikki mahdollinen, jotta ihmiset panikoituisivat entistä enemmän kaikesta valtavirrasta poikkeavasta seksuaalikäyttäytymisestä. Homoliikkeelle on tähän asti riittänyt oman pikku hiekkalaatikon turvaaminen. Kun omaa päätä on silitetty, ei ole katsottu tarpeelliseksi katsoa metriäkään kauemmaksi. Mitä vähemmällä kiihkoilulla ihmiset pystyvät kohtaamaan myös poikkeavan seksuaalisuuden lieveilmiöineen, sitä helpommin myös sateenkaari-ihmiset saavat läpi omia tavoitteitaan. Erilaisten ihmisryhmien jatkuva tarkoituksellinen vastakkainasettelu ei palvele minkään vähemmistön oikeuksia pitkällä tähtäimellä.
Kirkkoa ja Venäjää vihaavat homot voivat lohduttautua sillä, että näiden instituutioiden todellinen valta on koko ajan laskussa. Kirkon puolella se on viime aikoina näkynyt vähän sovittelevampina mielipiteinä. Sateenkaari-ihmisten silmissä tosin kirkko vapautuu synneistään vasta tasa-arvoisten kirkkohäiden jälkeen. Tuntuu siltä että uskontokielteiset homot arvostaisivat uskonnollista avioliittoaan jopa heteroita enemmän. Sitten kun ne kaivatut häät on saatu, kovin moni niistä tuskin enää on edes kiinnostunut. Myös Venäjän painoarvo on koko ajan laskussa. Putinin typerä propaganda on epätoivoista pullistelua, menneen valta-aseman takaisin haikailua. Venäjän markkinoimien arvojen ihailu rajoittuu kyseisen valtion rajojen sisäpuolelle.
Yhdysvallat painii täysin eri sarjassa verrattuna mihinkään muuhun toimijaan tällä planeetalla. Oli heidän politiikastaan ja arvomaailmastaan mitä mieltä tahansa, yhden maan suvereeni määräysvalta ei voi olla normaali olotila. Ei kylmä sotakaan ollut ongelmaton aikakausi, mutta ainakin silloin maailma oli edes kaksinapainen. Tällä hetkellä koko planeetalla ei edes lintu uskalla rakentaa pesää puuhun, ellei siihen ole saatu lupaa rapakon takaa. Yhdysvaltojen koko ajan korostuva ylivoima perustuu puhtaaseen pelkoon. Jokainen poliitikko, joka uskaltaa kritisoida virallista totuutta, joutuu vähitellen kansainvälisen yhteisön laidalle. Voit joko tuhota oman urasi tai tehdä yhteistyötä. Jopa järjestötasolla, tieteessä ja tutkimuksessa ollaan täysin riippuvaisia amerikkalaisesta rahoituksesta tai heidän etujaan valvovista yhteistyökumppaneista.
Laitoin aina ennen toivoni sivistyneeseen vanhaan Eurooppaan. Nykyisellään on muotia vedota joka käänteessä lamaan ja koko mantereen vaikutusvallan laskuun. Jo paljon ennen varsinaista lamaa Berlusconi, Sarkozy ynnä muut kotkat pitivät yllä mädäntynyttä hallintoaan ja hinasivat omat perinteikkäät maansa jenkkien sätkynukeiksi. Kuten todistettua, poliitikot ympäri Eurooppaa tiesivät tasan tarkkaan laajasta vakoilusta, epämääräisistä pommituksista, vankileireistä jne. mutta valitsivat olla sanomatta sanaakaan. Voimmeko siis ainoastaan syyttää koulukiusaajaa, jos koko muu luokka katsoo kiusausta vierestä hymy huulillaan? Tämäkin kertoo kuinka totaalisen korruptoitunutta oma eurooppalainen politiikkamme on ollut viime vuodet.
14 kommenttia
puppeliassi
11.8.2013 11:47
niin jos katsoo venäjän ja yhdysvaltojen touhua niin aika samaa meininkiä: ihmisoikeuksia rikotaan ja kähmitään minkä ehditään. obama ei ole edes quantamonia saanut alas ja snowden, manning, assange on ykkösviholliset, sekä tietty terroristit, tosin 11/9 oli hieno false flag operaatio yhdistää kansa ja länsimaat pelolla.
puppeliassi
11.8.2013 17:45
niinpä
Massa
11.8.2013 17:46
Kuten hyvin sanoit, yhtäläisyyksiä näiden kahden maan toimintatavoissa ja intresseissä on sen verran paljon, etten olisi ollenkaan yllättynyt vaikka todellisuudessa näiden väliset suhteet olisivat huomattavasti läheisempiä mitä yleisesti luullaan. Vaikka kylmä sota on ohi ja kommunismi romahtanut, molemmat tarvitsevat kroonisesti pysyviä uhkia, jotta miljardien pumppaamista puolustusbudjetteihin voidaan omalle kansalle jotenkin perustella. Esimerkiksi Snowdenin tapauksessa Venäjän käyttäytyminen oli hyvin merkillistä. Se viivytteli pitkään tilapäisen turvapaikan antamista ja yritti pusertaa Snowdenilta lupausta olla jatkamatta paljastuksiaan. Kovin kummallista huolenpitoa "vihollisen" maineesta.
Massa
11.8.2013 17:48
Hauskasti kommentit menivät nurinpäin kun korjasin muutaman kirjoitusvirheeni :)
arosusi
11.8.2013 19:15
Minä en ainakaan näe mitään uutta Venäjällä, vaikka olenkin salaa tyytyväinen, että joissain piireissä mitta täyttyi, ja Venäjän homosyrjinnälle saatiin laajempaa julkisuutta. En kuitenkaan tiedä mihin vihjaat näissä kirjoituksissa. Trans-ihmiset kokevat varmasti vielä suurempaa syrjintää kuin homot ja lesbot niin Suomessa kuin maailmallakin. Muuten kaipaisin jotain konkretiaa siihen, mitkä seksuaaliset ryhmät jäävät vielä syrjitymmiksi tai puolustamatta. Elänkö pimennossa, kun ei mieleeni tule, enkä tällaista syrjintää näe? Ellet sitten puhu suoranaisesti rikollisista teoista (esim. raiskaus tai pedofilia), joiden tekijöitä ei toki pitäisi niinkään viedä saunan taakse kuin yrittää auttaa, mutta jotka eivät perustu minkäänlaiseen aikuisten ihmisten yhteisymmärrykseen, eli taipumusten toteuttamista ei voi missään olosuhteissa hyväksyä?
Täsmennä vielä, että pidän kirjoituksistasi. Voisit kuitenkin myös raottaa salamyhkäisyyden verhoa.
Massa
11.8.2013 20:55
Arosusi, en ole missään vaiheessa yrittänyt puolustella rikollisia tekoja. Olen perinteisesti kritisoinut nykyistä jyrkkärajaista suhtautumista seksuaalisuuteen, ihmisten luokittelua hyviin ja pahoihin johonkin tiettyyn suuntautuneisuuteen liittyvien yleisten mielikuvien perusteella. Uskon lukijoitteni ymmärtävän, ettei kukaan ole tietoisesti valinnut seksuaalisuuttaan. Sen kanssa on tavalla tai toisella tultava toimeen. Me voimme vaatia toisiltamme vastuullista käytöstä, vastapalveluksena jokaisen pitäisi saada elää turvassa ja ilman syyllistämistä.
Massa
11.8.2013 22:43
Pahoittelen, jos jonkun mielestä puhun liian epämääräisesti ja yleisesti. Tarkoituksenani ei ole tehdä blogistani henkilökohtaista performanssia tai sosiaalipornoa, vaan tuoda ajatuksiani esille yleisellä tasolla. Poistin myös yhden kommentin. Tästä myös pahoitteluni.
kesäpoika
12.8.2013 00:00
Luin blogin ja kommentit moneen kertaan, enkä ymmärrä mihin arosusi viittaa. Vai liittyykö se juuri siihen poistettuun viestiin?
Uskovaisena en voi olla puuttumatta ajatukseen siitä, että uskovaiset olisivat ainut ryhmä joka ei suhtaudu yksiselitteisen positiivisesti homoihin. Mitä ihmettä? Mä en pysty keksimään yhtään vastaavan kokoista ihmisryhmää, joka suhtautuisi siihen yksimielisesti. Edes homot eivät suhtaudu itseensä tai toisiinsa yksimielisesti, puhumattakaan että kaikki meistä kannattaisivat samoja oikeuksia.
Muuten oon erittäin paljon samaa mietä kaikesta mitä kirjoitat. Tosin mun luottamukseni kaikkiin virallisiin totuuksiin on vähentynyt niin paljon, että kun näen USA-vastaisuuden kasvavan, en tiedä luottaako siihen, mitä uutisoidaan ja reagoida siihen, kun samalla mieleen tulee kysymys, uutisoidaanko nyt näitä aiheita näin siksi, että yleistä mielipidettä halutaan viedä siihen suuntaan.
En olisi yllättynyt, joskin surullinen, jos selviäisi että syyskuun 9. oli USA:n itse järjestämä.
arosusi
12.8.2013 12:12
Jännää, miten sitä hahmottaa ihmiset vähän väärinkin yhdensuuntaisessa kommunikaatiossa (blogia lukiessa). Persoonallinen ja seuraamisen arvoinen blogi joka tapauksessa.
arosusi
12.8.2013 12:16
Kesäpoika, monien aiempien kirjoitusten lisäksi viittasin tähän: "Homoliikkeelle on tähän asti riittänyt oman pikku hiekkalaatikon turvaaminen. Kun omaa päätä on silitetty, ei ole katsottu tarpeelliseksi katsoa metriäkään kauemmaksi." Mitä siellä metrin päässä siis on.
Massa
12.8.2013 22:12
Minua hieman harmittaa, että olen aikoinaan jaellut blogini osoitetta turhan kevyesti. Lukijoiden joukossa on käsittääkseni myös omia sukulaisiani, pari vanhaa koulukaveria ja jopa muutama puolituttu. Jo ihan tämän takia olen tarkoituksella jättänyt liian henkilökohtaiset asiat vähemmälle blogissani. Luultavasti moni pystyy ymmärtämään tämän.
Arosuden poistetussa kommentissa alettiin käymään läpi erilaisia fetissejä, perversioita ja muita poikkeavuuksia. Ilmeisesti toiveena oli, että olisin minulle tyypillisen kiihkeästi ryhtynyt puolustamaan niistä yhtä valitsemaani, jolloin olisi selvinnyt mikä on juuri minun juttuni. Uteliaisuus ei kuitenkaan ole kovin iso synti, enkä kanna tästä erityisempää kaunaa. Minä kuitenkin ajattelin hyysätä kaikkia pervoja tasapuolisesti.
Mitäköhän siellä metrin päässä sitten on. Esimerkiksi tässä nimenomaisessa blogissani viittasin seksuaalihysteriohin. Suurin osa näistä hysterioista kohdistuu erilaisiin parafiliohin ja näitä on tunnetusti suuri määrä. Myös itsensäpaljastajat, erilaiset puskajussit ynnä muut "pervot" joutuvat aika helposti tulilinjalle. Se että toiset homot hyväksyvät osan näistä mieltymyksistä ei tarkoita että suuri osa maailmasta ajattelisi samoin. Väitän yhä edelleen että meillä täällä on koko ajan vahvistunut amerikkalaisesta kulttuurista peräisin oleva ahdistus kaikkeen "epänormaaliin seksuaalisuuteen", joka olisi yleisen hyvinvoinnin ja varsinkin "lasten edun" takia jotenkin siivottava kaikkien silmistä.
Minusta jopa perversseille, monen mielestä seksuaalisesti kieroutuneille ihmisille voi yrittää osoittaa jonkinlaista myötätuntoa. Nykyään kaikki empaattisuus tulkitaan hyysäämiseksi tai oikeuksien vaatimiseksi. En todellakaan ole vaatimassa kenellekään oikeutta kaivaa ruumiita ylös hautausmailta tai raiskata kanoja. Suosittelen kuitenkin että arosusi ja muut miettisivät edes kerran millaista todella rankasti poikkeavan ihmisen elämä voi oikeasti olla. Olen tuntenut elämäni aikana jonkinlaisen määrän mitä erilaisimmilla tavoilla poikkeavia ihmisiä. Ja voin vakuuttaa että monen heistä elämä on ollut/oli aika paljon vaikeampaa kuin keskivertohomon. Arosusikin voi yrittää eläytyä ja kuvitella, tuskin ihan kaikkea tarvitsee vääntää rautalangasta.
arosusi
13.8.2013 11:02
Myönnän, että olin utelias, ja ymmärrän syysi pitää blogissa tiettyä etäisyyttä henkilökohtaiseen elämääsi. Olen samaa siitä, että erikoisetkin ihmiset ansaitsevat ymmärrystä, ja myös mahdollisuuksia avoimesti toteuttaa taipumuksiaan, kunhan niistä ei ole selvää haittaa ympäristölle. Olisiko sitten esim. Setalla (ehkä näkyvin osa Suomen mitätöntä "homoliikettä") mitään osaa tai arpaa näiden asioiden näkyvässä puolustamisessa on toinen asia. Ehkä jollain tasolla olisikin, mutta toisaa on ymmärrettävää, että esim. tasa-arvoisen avioliittolain saavuttamista voisi haitata se, että samalla puhuttaisiin polyamoriasta jne.
Ne vähät homot, joita itse tunnen, ovat varsin hyväksyvää ja empaattista porukkaa. Ranneliikkeessä näkyy porukkaa vähän laidasta laitaan. Koodin foorumeilla taas tunnutaan lyttäävään kaikki muu paitsi täysin heteroilta vaikuttavat, jopa lähes kaapissa elävät, homot. Homoilla ei siis liene mitään yhtenäistä kantaa mihinkään asiaan, edes (valitettavasti) tavallista suurempaa hyväksyntää ihmisten erilaisille poikkeavuuksille. Olisi kyllä kiinnostavaa nähdä hyvin tehty tilastollisesti kestävä tutkimus asiasta, mutta näppituntumalla näin. Itsensäkin hyväksymisessä on suurimmalla osalla aika paljon työtä tekemättä.
kesäpoika
13.8.2013 22:22
Oon pitänyt itseäni avarakatseisena ihmisenä, kunnes jäin itselleni pari viikkoa sitten kiinni juuri sellaisesta typerästä ajatusesta, jota pitää loukkaavana silloin kun se kohdistetaan omaan suuntautumiseen. Tv:stä tuli joku dokkari ihmisistä, joilla oli fetissi robotteihin. Siinä haastateltiin muutamaa fetisistiä ja kahta ihmistä, jotka suunnittelivat ja valmistivat ihmismäisiä seksirobotteja. Yksi fetisisti pääsi näkemään molemmat tällä hetkellä olemassaolevat robottimallit, jonka jälkeen haastattelija kysyi häneltä jälkimmäisestä niistä, voisiko hän ajatella seksiä k.o. robotin kanssa. Hän mietti pitkään ja vastasi muistaakseni että todennäköisesti ei.
Ja mä olin jotenkin mielessäni tietysti typerästi, kuin mitään näistä asioista tietämättä, ajatellut, että se haluaa panna mitä tahansa robottia. Siinä kohdassa hävetti.
Tosin fetisisti oli ennakkoluuloinen itsekin. Häntä loukkasi, että ihmiset eivät tajua häntä kiinnostavan nimenomaan mahdollisimman ihmismäiset robotit vaan ajattelevat, että hän panee leivänpaahtimia tms. Mun kysymykseni on, mitä pahaa leivänpaahdinten panemisessa on. Miksi leivänpaahdinfetisistiin sekoittaminen on loukkaavaa?
Näin helppoa on nähdä virheitä muissa, muttei huomaa niitä itsessään, ennen kun alleviivataan..
kesäpoika
13.8.2013 22:35
Ed. viestin vikassa lauseessa viittasin siis itseeni, en siihen fetisistiin. Ihan vaan selvyydeksi, kun mun viittaukset on niin usein tulkittu aivan päinvastoin kuin ne tarkoitin. Vitsit tosissaan tarkoitetuksi ja niin pois päin. Ja juuri siitä syystä oon saanut aikoinaan oman blogini tiimoilta niskaani niin paljon ihmisten aggressioita, että puolustan vakaasti oikeutta kirjoittaa juuri sillä tavalla ja niistä asioista joista tahtoo.
Muakin kiinnostaisi tietää kirjoittajasta enemmän ihmisenä. Jotenkin sitten olisi helpompi panna asiat oikeaan kontekstiin. Tai laittaisiko ne juuri silloin väärään, en tiedä. Mutta omat rajat pitää asettaa sinne, missä ne tuntuvat hyvältä.