Mitä saisi olla?

Vaeltaessani päämäärättömästi edestakaisin huomasin että Anttilan hyllyllä olivat rinnakkain tarjouksessa Beyoncén, Timberlaken ja Aguileran viimeisimmät albumit. Hiplailtuani niitä hetken aikaa tajusin etten kuitenkaan pysty tekemään ratkaisua. Melko samantasoisista, kohtuullisen laadukkaista mutta hieman kliinisistä levyistä on mahdoton valita. Lähdin pois.

Siinä yksinään Lippulaivan edessä hassut tumput kädessä tajusin kaiken raadollisuuden. Jos ei pysty tekemään valintoja, ei voi mitenkään onnistua elämässä. Suurin osa teistä muista osaa yleensä sanoa muutamassa sekunnissa mitä haluaa keneltäkin. Joku haluaa enemmän palkkaa, toinen taas löytää uuden rakkauden. Kolmas vaatii kuivaa kuohuviiniä. Yleensä nämä ihmiset ovat myös niitä jotka pääsevät eteenpäin. Jos joku haluttu asia ei löydy, niin aina voi saada kuitenkin jotain muuta. Et ehkä pääse näyttämään uusia pitsialusvaatteitasi naapurin pojalle, mutta kuulemma netissä on karvainen setä joka tulisi paikalle ilomielin. Jostain kumman syystä vielä aina pakettiautolla, älkää kysykö miksi.

Elämä sujuu paljon heikommin jos ei osaa valita. Yhteiskunta perustuu siihen että lapsi jo ala-asteella kertoo haluavansa isona prosessivastaavaksi tai automaatiosuunnittelijaksi. Muumikirjat ovat silloin ajan ja vaivan haaskausta. Vanhemmat voivat nykyään seurata graafisen käyrän avulla lastensa kasvua kohti hienoa uraputkea. Siinäkin säästyy monta työpanosta.Ongelman muodostaakin yhteiskunnan pohjasakka: ihmiset jotka eivät osaa päättää. Nämä yleensä syrjäytyvät, sairastuvat ja alkoholisoituvat. Jos tunnistatte lähipiirissänne ihmisen joka kuluttaa tuntikausia aikaa mitättömiin asioihin kuten kahviloissa istuskeluun tai kauppakeskuksissa vaelteluun, ottakaa heti yhteys viranomaisiin.

Jos ollaan rehellisiä, en muista koska olisin viimeksi tehnyt tietoisen päätöksen. Yleensä kävelen eteenpäin ja päädyn jonnekin. Ostan tavaroita joita uskoisin tarvitsevani mutta joita ei erityisesti tee mieli. Tapaan ihmisiä joilla on aikaa ja halua tavata minua. Menen paikkoihin joihin on helppo ja halpa päästä. Lopulta palaan kotiin ja alan mesettämään. Jätän mieluiten raskaiden ja isojen päätösten tekemisen raskaille ja isoille ihmisille. On varmasti hienoa patsastella kenraalin puvussa tai ajaa paloautoa. Tulen kyllä paikalle kun teidät palkitaan ja saatte jonkun kunniakirjan saavutuksistanne. En ehkä silti viivy kauaa.

Onneksi maailmassa on myös ihmisiä jotka osaavat valita Justinin ja Christinan välillä. Moni tällaisista lahjakkuuksista työskentelee esimerkiksi virastoissa tai toimistoissa. Heillä on usein oma työhuone, jossa on sälekaihdin-ikkuna jota ei voi avata jottei ilmastointi menisi sekaisin. Asioidessani heidän kanssaan suurimmalla osalla on käsitys ettei viettämäni elämä voi mitenkään enää jatkua. Ja koska minä en osaa päättää miksi se ei voisi jatkua, he tarjoutuvat auttamaan ja kaivavat lipastonsa alalaatikosta paperinipun.

Mitäpä tästä opimme? Nyky-yhteiskunta vaatii nopeita harkittuja päätöksiä. On aivan turha väittää ettei tiedä tai ettei ole ehtinyt tutkimaan. Ainahan voi googlettaa. Se ei kestä kauaa. Jos sitä ei osaa, ei myöskään tarvitse hankkia nettiäkään. Ja jos ei nettiä omista niin ainahan voi mennä kirjastoon. Ja jos kirjasto ei ole auki niin nettikahvila on. Että ei selityksiä.