Olin iltakävelyllä Helsingin etelärannalla toissailtana. Raikas ja kevyt ilma elävöitti mielen (ette arvaakaan, mihin kaikkeen...!).
En kuitenkaan pidä syksystä. En ole koskaan pitänyt. Se on hyvästijätön, poistumisen aikaa ja suru on tunne, joka minut valtaa - tahtomattani. Oi, mene pois syksy ja saavu pian lumi! Saavu aika valkoisen valon - valon, joka ennakoi Maailman Valoa - Lunastajaamme Jeesusta, joka on Kristus.
Vastaanottaminen täydessä mitassa ei onnistu. Kaikissa kohtaamisissa on siksi mukana armoa.
Ilo saapumisestasi voi olla jokapäiväinen. Ihmiseen vajavuutta kirjoittaa tarinamme, jota olet osaltasi.
Mieleni häilyy tällä välillä.
