Tulee Kuningas, Ainainen; Kuningas, jonka
kaltaista ei ole koskaan ollut.
Hän tulee, taatusti, tuomitsemaan tämän maailman.
Tuomion päivänä
nähdään se, joka on häntä palvellut.
Ennen maa peittyy tuskanhikeen
ja vapisee kauhusta,
Vuoret ja laaksot katoavat, joissa
ovat hyvät ja pahat, jotka
teoistaan antavat laskua.
Tuli laskeutuu taivaasta, polttava,
pahalla henkäyksellä
Taivas, maa, meri, kaikki katoaa
ja kaikki tulessa tulee tuhoutumaan.
Lapset, jotka eivät synny,
huutavat vatsoissa
selvällä ja kovalla äänellä:
Armoa, Jumala, Kaikkivaltias!
Kiitos, Kunnian Jumala, Herra
Luomisen ihmeestä!
Viimeinen säe voi tuntua oudolta. Se on kuitenkin tunnustus Kaikkivaltiaalle, jota ilman emme ole. Olemassaolomme on Hänestä. Kiitollisuus joka päivä tästä armosta tulisi olla täydellinen, sillä myös Hänen armonsa on valtava: se ei katso sitä pahuutta, jota teemme.
Se katsoo sitä, että emme ohita ketään, joka on armomme varassa. Armollinen niittää armollisuutta. Armo voi olla nyt ja sen saa osakseen armolliset. Näin ollen tuo päivä on ilon päivä. Se on suuri päivä rakkaudelle.
Ei ole mitään syytä pelolle.
Olemme jo nyt tuomiolla ja tuomitut: jokaisessa laiminlyönnissä olemme jo saaneet palkkamme. Pahuutemme näkyy kuin kuvana syntymättömissä lapsissa: he ovat lopulta syntimme hinta. Onko meillä oikeus johonkin: Ei. Kuitenkin saamme armoa.
Olemme nopeasti valmiit tuomitsemaan, antamaan tuomioita olematta päteviä tuomareiksi.
Suuri osa meistä haluaa oikeudenmukaisuuden voittoa, mutta ratkaisun hetkellä ei osaa valita.
Pahan valta päättyy kokonaan: pahoja ei enää ole.
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Meri antoi kuolleensa, kuolema ja tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
Mutta: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. ...”
Vain rakkaus kantaa yli, kaikki muu (rakkaudettomuus) katoaa omaan hedelmättömyyteensä, omaan mitättömyyteensä, vain armollisuus antaa (uuden) alun.
3 kommenttia
Druusi
30.11.2012 05:19
Kun puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas, sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva, taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas. Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta. Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön. Se, jolle kirja on annettu hänen oikeaan käteensä, sanoo: »Tulkaa ja lukekaa kirjani! Totisesti uskon, että koittaa tilinteon päivä.» Ja hän on saava mieluisan elämän, ihanassa puutarhassa, jossa hedelmät ovat käden ulottuvilla.
»Syökää ja juokaa mielenne mukaan palkaksi siitä, mitä olette tehneet menneinä päivinä!»
Ja hän, jolle kirja on annettu vasempaan käteen, sanoo: »Oi, jospa en olisi kirjaani milloinkaan saanut, ja jospa en olisi koskaan joutunut kokemaan, mitä tilinteko on! Oi, jospa kuolema olisi ollut kaiken loppu! Rikkauteni ei minua lainkaan hyödytä, valtani on minulta häipynyt.»
»Ottakaa hänet, sitokaa hänet ja heittäkää sitten helvettiin! Kytkekää hänet kahleisiin, joiden pituus on seitsemänkymmentä kyynärää! Totisesti, hän ei uskonut Jumalaan, suureen, eikä kehoittanut ravitsemaan köyhiä; sentähden hänellä ei ole yhtään ystävää tuona päivänä eikä muuta ruokaa kuin likavesi, jota vain jumalattomat nielevät.»
Rokkihomo
3.12.2012 12:51
No, onneksi tuomiosunnuntai on vain kerran vuodessa.
martin
5.12.2012 21:49
Druusi. Näinhän tuo samasta asiasta - eli lopullisesta tuomiosta - oleva suura kertoo.
Tuomiosunnuntain aktiivinen käsittely ei ole se olennainen asia, jota käydä läpi joka päivä, mutta se on ja pysyy sekä jokaisessa nykyhetkessä (tuomioissamme) että tuonpuoleisesta tänne tulevana jatkuvana muistutuksena. Sen yksi tarkoitus on siis muistuttaa valintojemme olevan merkityksellisiä. Sen tehtävä on myös muistuttaa merkityksen olevan oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa. Siinä se muistuttaa palkasta.