Kristinuskoa ei voi todistaa järkisyillä ateistille. Oikeastaan kristinuskoa ei voi perustella mitenkään ateistille eikä siinä ole mieltä, ellei Jumala itse avaa ateistin silmiä. Tarvitaan usko, joka on Jumalan lahja, nähdä maailman olevan Jumalan maailma.
Jos kristitty käyttää maailmaa uskonsa todisteena, hänen todisteensa voisivat olla mitä tahansa. Nämä todisteet ateisti näkee toisin - hänellä ei ole uskoa Jumalan olevan näiden todisteiden Luoja.
Uskomme totuuden perusta on Jumalassa - ei siis niin, että maailmassa olevien todisteiden kautta päädymme pitämään uskoa totena. Tämä maailma on Jumalan, eikä niin että uskomme kautta maailmasta tulee Jumalan maailma. Ensin on usko ja Jumala ja sitten siitä saamme tiedon ja ihmiset.
Olemme j u u r i tässä maailmassa, eikä missään muussa. Mitään erityistä todistusta Jumalasta ei tarvita - kaikki todistaa Hänestä, aivan KAIKKI!
Jumala löytää ihmisen luokse, sillä Hän on jo luomisessaan ennaltatietänyt kaiken. Ihminen elää Jumalan maailmassa - joko sokeana (ei näe, että tämä on Jumalan maailma) tai näkevänä (näkee, että tämä on Jumalan maailma). Sokean silmien avautuminen on Jumalan lahja. Ihminen itse on täysin sokea. Ei-uskovalle eivät maailman todisteet riitä. Hän tarvitsee perustan, niinkuin ei-uskolleen niin myös uskolle. Uskon perusta on Jumala. Sen takia uskossa ihmisen peruslähtökohta on jo toinen kuin ei-uskossa.
Tämä peruslähtökohta (joka ei tarvitse perusteluita, sillä se on PERUSLÄHTÖKOHTA) pitää kristinuskoa totena ja siitä seuraa kaikki muu. Ei siis toisinpäin, että maailmasta saadaan perusteet, joiden pohjaLTA voidaan väittää kristinuskon olevan totta.
Jumalasta emme myöskään voi tietää mitään ilman Hänen meille antamaa erityistä ilmoitusta itsestään. Tämä erityinen ilmoitus - Jeesus Kristus - ei kuitenkaan synnytä uskoa. Päinvastoin - se on meille kuin vierasta. Emme vangitse Jumalaa omiin käsitteisiimme täällä maailmassa, sillä olemme kykenemättömiä/epätäydellisiä näkemään ja näkiessämme emme kykene näkemään kaikkea eli rajaamaan rajatonta
Koska tämä maailma on Jumalan maailma, niin Jumalan maailman logiikka on logiikka. Kristityn tehtävänä on tomia itsessään tämän Jumalan maailman säteilevänä silmänä. Hänen tehtävänsä ei ole argumentoida kaikkia harhaoppeja vastaan todistaakseen kristinuskon todeksi, vaan osoittaa uskoaan elämällä sitä todeksi koko ajan Jumalan maailmassa. Muutahan ei edes ole mahdollisuus tehdä. Pakoonhan ei pääse kukaan.
Ihmisten sokeus on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Sen tarkoitusta on vaikea ymmärtää, mutta se o n näin. Ihmisen sokeus on hänen omaa sokeuttaan, hänen omaa tahdottomuuttaan kääntyä. Tässä maailmassa kaiken tulee (kuitenkin) ylistää ja kunnioittaa sen Luojaa. Teemme väärin jättäessämme näin tekemättä - ja palvomalla jotain luotua, jotain luotua, joka sydämessämme on kallista.
Me kaikki elämme uskossa johonkin ja osoitamme toiminnassamme sen. (Voi sitä ihmistä, joka uskoo esim. kovuuteen!) Ei-usko maksaisi meille itsensä kadotuksena, ellei
->
Jumala on rakkaus, armo (näin Hän ilmoittaa itsestään meille) ja antaa lahjansa uskovalle. Vääryys saa palkkansa ja oikeus voittaa Jumalan ollessa oikeudenmukaisuus maailmassaan.
On suurenmoista olla Hänen luomistyönsä osana, sen valossa!
4 kommenttia
Druusi
19.9.2007 22:23
Minusta olisi kieltämättä joskus mielenkiintoista keskustella uskonnoista ja maailmankatsomuksista! :)
martin
19.9.2007 23:59
Onhan uskonnot ja maailmankatsomukset kutkuttavia keskustelunaiheita. Ne tuovat ihmisten syvimmät vakaumukset ja ihmisen aseman laajemmin esille. Hedelmällisyydestä en sitten aina tiedä...
kesäpoika
20.9.2007 03:20
Druusi, ilmottaudun vapaaehtoiseksi, jos haluat jutella. :) Laita vaan viestiä privaatisti, tai minne haluat, jos tulee sellainen olo että tahdot mun kanssa miettiä asioita.
Mä olen tällainen kotikutoinen ja uskossani kirkkoihin sitoutumaton, enkä hallitse kristillisyyden periaatteita ja perinnäissäädöksiä tai muitakaan kirkkojen asioita ja perinteitä, joita jotkut pitävät kovin tärkeinä, enkä sillä tavalla oo mikään asiantuntija. Mutta sksi tykkäänkin kovasti puhua asioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka ei myöskään oo asiantuntijoita, ettei koulukuntaerot ja säädösten viilaaminen vie huomiota tärkeiltä asioilta. Ja siksi, kun mä pidän siitä, että uskonnollisessa keskustelussa esiinnytään tasa-arvoisina, ja asiantuntijoilla on helposti se sellainen suhtautuminen, että he tietävät enemmän ja siis ovat oikeassa, vaikka oikeassaolo tulkinnallisissa asioissa ei oo määriteltävissä niin.. Tasa-arvoisena myös siinä suhteessa että kummankaan osapuolen ei tarvi olla puolustusasemissa tai hyökkäyksenkohteena oman näkemyksensä kanssa.
Elämänkatsomuksellinen keskustelu voi olla tosi avartavaa jos se onnistuu hyvin, mutta se voi muuttua pienissä asioissa nopeasti loukaavaksi, jos joku menee vikaan.
Kiitos tästä bloggauksestasi martin, se oli tosi hieno! :) Vaikka mäkin tykkään miettiä tieteellisiä näkökulmia ja tutkia asioita toisestakin näkökulmasta, niin se on kyllä juuri niin päin, että lähtökohta on ihan toisaalla. Sen päälle voi sitten tieteillä, jos se tuntuu tärkeältä ja mulle se tuntuu omalta tavalta lähestyä monia asioita. :)
martin
21.9.2007 17:15
Kesäpoika!
Kiitos kiitoksesta! En itsekään ajattele, että kristinuskoa ei voisi puolustaa tieteelliseltä pohjalta (sekin tosin on vain osa "puolustusta"). Tosin mikään todistus kristinuskon oikeasta maailmasta se ei ole ateistin silmissä.