Mikä riemu!

Edellinen bloggaukseni koski ihmisen uskon määrää. Se on hyvin erikokoinen.
Uskon kohteesta:
Mitä tulee kertomukseni Jumalaan, niin ei tuollainen Jumala ole se Jumala, joka ilmoittaa itsestään meille. Jumalahan on yksi (minulle monet jumalat ovat lähinnä kummastuksen aihe) ja sama riippumatta ajatuksistamme. Jumala, joka on ilmoittanut itsestään Kristuksessa, on r a k k a u s. Hän rakastaa ihmisiä, luomiaan olentoja, niin paljon, että ei anna heidän kadota. Jumala on myös oikeudenmukaisuus. Hän ei ilmoituksensa mukaan maksa hyvää pahalla eikä pahaa hyvällä.
Usko katoaa, mutta ei rakkaus!
Hallelu-JA!