Hahhahhaa!

Nauruja on erilaisia. On tukahdutettua, vallatonta, räkäistä, pulppuilevaa... Varmaankin nauramme hyvin eri tavoin eri tilanteissa.

Minulle tosin on olemassa näiden lisäksi vielä yksi aivan erityinen nauru: Michaelin nauru.
Olen varma myös, että kaikki muut, jotka ovat sen kuulleet, eivät sitä unohda koskaan. Sitä on vaikea sanoin kuvailla - en usko sitä osaavani kuvailla. Yleensä minulta on kysytty ihan erikseen, mitä pidän hänen naurustaan. Pidän siitä aivan valtavasti! Jotkut ovat avoimesti pilkanneet sitä. Se on tuntunut todella pahalle. Muistan erityisesti yhden Kneipe-illan (baarissa) Saksassa, jolloin hänen nauruaan imitoitiin ivallisesti meidän ollessa paikalla. Näin Michaelin surullisen ilmeen edessäni: kuinka se vihlaisikaan sydäntäni. Olisin halunnut tehdä jotain, mutta Michael kielsi. Lähdimme pois.
Michael ei olisi saanut nauraa niinkuin se tuli ulos hänestä. Näinhän on monen muunkin asian kanssa.
Homouden... Naurun kohdalla oli kyse ehkäpä pienemmästä asiasta ja sen olisi voinut kuitata huumorilla. Niinhän voisi tehdä myös homoutta pilkkaavien kohdalla - mutta silloin kyseisiä teemoja jatketaan huvittavina - onko pellen rooli aina hauska?