Aikojen loppu

Lopun ajoilla on merkkinsä, joista ne voidaan aavistaa. Joitakin niistä on ilmoitettu. Danielin kirja mainitsee tiedon lisääntymisen. Se onkin lisääntynyt valistuksen ajasta lähtien yhä kiihtyvällä vauhdilla, nyt aivan huikealla vauhdilla.
Matteuksen evankeliumi puhuu lopun aikoja edeltävistä ajoista 24:nnessä luvussaan. Ihmiset taistelevat keskenään, esiintyy vääriä profeettoja, on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Nämä ovat meille tuttuja tapahtumia ja ne eivät ole merkkejä lopun tulosta. Mutta lopun tulosta on sen sijaan merkkinä se, että hyvää sanomaa on julistettu kaikkialle maailmaan. Mutta kuten sanottu, myös vääriä julistajia on. Mikä uskomattominta, heidän on mahdollista tehdä jopa ihmeitä harhauttaakseen ihmisiä. Väärille julistajille on ominaista ainakin se, että he sanovat Pelastajan olevan jossakin paikassa maan päällä.
Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille mainitsee ennen lopun aikoja tulevasta uskosta luopumisesta ja laittomuuden täydellisestä vallasta. Jumalan tilalle tulee ihminen. Ihmiset itse v a l i t s e v a t vääryyden ja saavat siitä tuomionsa.
Johanneksen ilmestys puhuu erityisesti lopun ajoista. Sen mukaan ostaminen ja myyminen käy mahdottomaksi kaikilta, jotka eivät alistu epäjumalanpalvelukseen.

Taloudellisen sidonnaisuuden kiristyminen johtaa vaikeisiin aikoihin uskovan elämässä. Paavalin toisen kirjeen Timoteukselle mukaan synnissä pysyvät ihmiset ovat lopun aikoina vain itseään rakastavia, rahaa rakastavia. Rahan tuoma valta saa heidät rehenteleviksi ja pöyhkeiksi. He eivät kiitä menestyksestään kuin itseään. He kapinoivat muita auktoriteetteja kuin itseään vastaan. Pääasia on saada ”omasta” tulostaan nautintoa. Omat tulot eivät ole muita varten, vaan olennaista on oikeus saada kohdistaa kaikki hyvä itseensä.
Tällaiset ihmiset uskovat maallisen tiedon voimaan, mutta eivät kykene näkemään ihmisen vajavuutta ja sidonnaisuutta.

Toivo saa lopulta täyttymyksensä niiden osalta, jotka uskovat rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen: ”ja Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut”.