Kun on parisuhteessa on tarkoitus molemmilla jakaa yhdessä elämää. Parisuhteen yhteiset arkiset touhut eivät vaadi muuta selitystä oikeutuksekseen. Tätä ei kuitenkaan kaikki tunnu ymmärtävän.
Meillä kaikilla on myös muita tarpeita kuin parisuhteessa olevat tarpeet ja näitä tarpeita on huomioitava. Parisuhteessa olevien tulisi kuitenkin joustaa juuri parisuhteen hyväksi, ei niinkään toisinpäin. Mikäli joustamista tapahtuu toisinpäin, ei välttämättä parisuhteessa olevat ole oivaltaneet yhdessä jakamista. Helposti ei anneta kylliksi arvoa suhteen toiselle osapuolelle ja suhteen hoitamiselle.
Tässä on kysymys priorisoinnista - priorisoiko parisuhteen olemassaoloa vai jotain muuta. Parisuhteessa yksi on olemassa toista varten ja toinen yhtä varten - sekä ruumiillisesti että henkisesti. Mikäli jakaminen tapahtuu yhdessä ei ole mitään ongelmaa. Yksin jakaminen taas muualle on aina ongelma parisuhteelle, koska se ei ole parisuhdetta - se viittaa parisuhteen valinnan vaillinaisiin perusteisiin. Kun kyse on todella parisuhteen olemassaolon kyseenalaistamisesta, olemme aivan perustavanlaatuisessa kysymyksessä.

Ihmistä ei ole l u o t u olemaan yksin. Häntä ei myöskään ole luotu itseään varten. Ei parisuhteesta ole kuin yhdessä jakamisessa täysinäinen ilo.