Raumalla sataa lunta, hienoiseksi ihmetyksekseni. Toivottavasti se pysyykin maassa, edes hetkisen, eikä muutu samantien ikäväksi sohjoksi ja loskaksi.
Perjantaina vein lehtiä taloyhtiön keräyslaatikkoon. Kannen avatessani, pisti silmääni ensimmäisenä kahden kolmen vanhan kirjan selkämykset lehtien joukosta. No, ensinnäkin kirjat eivät yleensäkään sovellu paperinkeräykseen ja toiseksi, ei ainakaan näin vanhat. Tutkailin kirjoja tarkemmin, kun olin ne raahannut asuntooni.
Ensimmäinen oli vuodelta 1953, Esko Aaltosen "Kuluttajat yhteistyössä. Suomen yhteisen osuuskauppaliikkeen vaiheet vuoteen 1917 ja katsaus edistymielisen osuuskauppaliikkeen toimintaan sen jälkeen. Yhteiskuntahistoriallinen ja sosiologinen tutkimus."
Kirja on hyväkuntoinen ja ajattelin, että tämähän on ihan "tieteellinen" lähdeteos ja sinällään voisi olla ihan yleissivistävä lukea läpikin. Eikö osuuskunnat kuitenkin ole vaikuttaneet aika paljon Suomessa (ja niitä on vieläkin olemassa?).
Toinen kirjoista on Alba des Céspedesin "Kielletty päiväkirja" vuodelta 1956. Romaani siis, päiväkirjamuotoon kirjoitettu. Kiinnostava nimi ja silmäilykin herätti kiinnostusta. Taidan tuonkin lukea.
Kolmas kirja oli vanhin ja valitettavasti selkämyksestään jo rikkikin. Se on vuoden 1908 suomi-ruotsi-sanakirja. Mielestäni sillä on jo 100 vuoden iän takia arvoa, joskaan en ole lingvistikko eikä minua kiinnosta, millaisia ovat olleet ruotsin ja suomen kielet 100 vuotta sitten. Säilytän kirjan kuitenkin, koska se on vanha ja hieno.
Kirjoista huomaa, että aikanaan kirjat tehtiin kestämään ja luettavaksi useamminkin kuin kerran. Ei vanhoja kirjoja saisi heittää pois. Niissä on tallennettuna meidän historiaamme ja kullttuuriamme. Heitämme pois ihmisen luomaa pääomaa!
Sitä paitsi, vanhat kirjat ovat kauniita, niillä on minulle myös esteettistä arvoa :)
