Joko-tai-ymmärryskokemus

Hmm, sain vihdoin palautetta ongelmasuhteeni toiselta osapuolelta. Tai no "vihdoin", mutta siis ajatuksen, jolla pääsee taas eteenpäin, ainakin jotenkin. Ei niin yksinkertaista, mutta siis asiaan :)

Jossain välissä vaan keskustelua hän totesi esiin ottamallaan asialla vain pyrkineensä lieventämään tätä meidän joko-tai juttua. Siis joko suhde tai ei mitään (ja tämä on siis allekirjoittaneen friikki klikkeytymä aivoissa).

Totesin kommentista, että sovellan uuteen tilanteeseen jo olemassa olevia selviytymysstrategioita (vähänkö oon kasvatustieteilijä ;D). Ihmissuhteet ovat minulle monella tavalla uusi asia, enkä viittaa vain "rakkaussuhteisiin", vaan yleensäkin uusien suhteiden rakentamiseen. Olen niitä vasta nyt kohdannut, tosin opintojen alussa tuli valtava määrä uusia tuttavuuksia. Opiskelijaporukan kanssa asia on vaan eri, kun ollaan samassa kontekstissa tavattu, on jo olemassa kiinnekohtia, joiden ympärillä voidaan suhdetta rakentaa. Uusimpien tuttavuuksien kanssa kiinnekohtia täytyy etsiä.

Sovellan suhteeseemme tapojani selvitä elämässä, kuten asioiden neuroottinen järjestäminen, luokittelu, asettaminen johonkin kokonaisuuteen, nimeäminen; mitään ei saa olla irrallisena tai paikattomana tai määrittelemättömänä. Minulle ei voi olla olemassa suhdetta, jolle ei ole nimeä tai jota ei voida edes nimetä. Tarvitsen määritelmän kyetäkseni etenemään, tarvitsen jonkin nimen, jotta kykenen määrittelemään suhtautumiseni ilmiöön. "Kylmän analyyttista" ehkä, mutta yksi tekijä muiden joukossa, miksi tämä on vähän vaikeaa puolestani. Tämän siis totesin itsestäni.

Minun täytyy opetella jotain uutta, mikä on ok, elämähän nyt on oppimista (helvetin nerokasta, eikö). Totesin ko. kaverille kuitenkin, että minun täytyy sitten saada tästä asiasta aina välillä tilittää, koska se on etenevä prosessi ja sitä täytyy välillä purkaa ja rakentaa.

Toisaalta totesin, kun sain taas hetkeksi mielenrauhan, että saan toisesta irti enemmän olemalla vähän vähemmen ehdoton (helvetin nerokasta taas, eikö). Mutta edellisessä se pointti, että kun en ole kärttämässä ja tönimässä, saan hänestä irti sellaisia ajatuksia, jotka kertovat minulle enemmän kuin hän ehkä haluaisi sanoa. Positiivisessa mielessä vieläpä, siis. Vähemmän tarvetta puolustaa itseään ja olla varpaillaan

Hän kyllä tykkää musta, eikä ole kuulemma elämästäni katoamassa yhtään mihinkään. Tykkää musta ihan liikaa ja hajoisi, jos sen nyt yhtäkkiä jättäisin.

Saan sen tänne kohta ;)