Mopsi's

Noksu tuolla blogissaan jo vihjasikin, että hilluin neidin kämpillä viimeisen vuorokauden. Päivä shoppailtiin (tai no, minä shoppailin, Noksulla kun on huono vaikutus säästäväisyyteeni). Löysin yhtä sun toista jo jonkin aikaa etsimääni, mutta voiton vei ehdottomasti aivan sikaupea nahkatakki, jonka löysin. Sellainen, jota ei heti tule samanlaista vastaan kadulla. Isiltä sain känäisen (kiitti oikeesti :) 50 € avustusta takkiin (valitusvirren kera tosin...toisesta sisään ja toisesta ulos, olihan mulla magee takki ;). Samaan konkurssiin vaan kaikki...

Noksu pystyy nauttimaan enemmän viiniä kuin allekirjoittanut :/ Olin jo putoamassa tajunnasta, kun se vasta availi tequilaa...pakotin sen nukkumaan. Oli oikein mukavaa, hyvää ruokaa, muutama pullo viiniä ja keskustelua (lue: Mopsi paasaa ja paasaa ja paasaa....).

Ja kyllä, heräsin aikaisin. Ja kyllä, aloin siivota. Deal with it! Oon mitä oon ;) Jätin sulle sentään tiskit ja roskien viemisen, ja c'moon, en sentään kaivanut imuria kaapista (vaikka olisi kyllä pitänyt!) :P

Ehkä seuraavaksi raumalla (jahka toivun shoppailun aiheuttamasta henkilökohtaisesta konkurssista...)?

Muuta asiaa, tutkimussuunnitelma ja apurahahakemus tupsahtivat sähköpostiini, olenhan nyt virallisesti hakemuksessa tutkijana (!). Ihan älytön summa rahaa, jota haetaan, mutta toisaalta proggigseen kuuluu monta tutkijaa ja hommaa tehdään ilmeisesti palkkatyönä, ainakin joidenkin osalta. Raha siis asettuu suhteeseen nuo huomioiden.

Olisihan se tietysti hienoa, jos projekti saisi rahat, saisin maisterin valmiiksi ja voisin tehdä väikkäriä palkallisena, eikä sitä tarvitsisi ahertaa oman työn ohella. Tiedä vaikka erehtyisi jäämään yliopistoon duuniin.

...Tohtori Mopsi...uuh...jos vaikka ennen 30-vuotissynttäreitä...oliskohan toi valtti baaritiskillä söpöjä nuoria poikia vikitellessä :D

Krhm:

Graduohjaaja vinkkasi minut ja parini toimistoonsa ennen varsinaista istuntoa. Paikalla oli laitoksen tutkijoita ja toinen professori.

"Niin että haluaisitteko tulla mukaan tutkimukseen? Jatko-opiskeljoina teidät tähän hakemukseen laitettaisiin, kun olette tältä alalta tutkineet johtamista ja teettee vielä sellaisesta näkökulmasta, joka on vieras vielä Suomessa. Niin että kiinnostaisiko lähteä mukaan?"

"Ööh, tota, mitä? Ai ei siis vaadi mitään sitoutumista, ok. Ja siis jatko-opintoja vai, no miksei. Aha, vasta tutkimusapurahahakemus, ok. Meiät siihen vai, jaaha...no laittakaa vaan."

Joten nyt olemme sitten hakemuksessa tutkijoina (oo ees maisteri vielä!) ja meidän gradusta lainattiin syntetisoimaamme tekstiä koulun johtamisesta. Tosi hieno olo.

Saimme postia yhdeltä tutkijoista. Ilmeisesti ohjaajamme on kehunut meitä muillekin, ei vain meille. On kuulemma edellytyksiä ja hyvä aihe vähän pidemmällekin. Olemme toki molemmat kiinnostuneita tutkimuksen tekemisesta ja usein puhuneet, että voisimme yhdessä tehdä tutkimuksen, mutta suunnitella sen niin, että molemmat saisivat siitä erotettua väikkärin sitten. Kiinnostusta on, vaikka tutkijan arki perseestä onkin. Voisi sitten vaikka luennoidakin koulujen johtamisesta, tai ainakin siitä vähästä kapeasta osasta, johon on tarkemmin perhetynyt (mai ääs ollaan, mutta teoriassa :D)

Vähänks me ollaan K:n kanssa polleita! :D

Hmm, mitäs tekisin Turussa torstaina Noksun kanssa? Onko mitään ideoita antaa, vaikka toki luotan Noksun suunnitelmiin (juujuu, ihan oikeesti luotan :)?

Castrokin luopuu vallasta lähes 5o vuoden jälkeen. Toki valta ollut jo jonkin aikaa muissa käsissä, mutta yhtä kaikki merkkipylväs historiassa. Olen kiinnostuksella seurannut 1900-luvun puolenvälin jälkeen valtaannousseiden diktaattorien ja muiden kauan hallinneiden miesten katoamista. Hussein, Ariel Sharon (no joo, ei diktaattori, mutta liian kauan vallassa), Castro jne. Tulee vanha olo, kun seuraa maailman muuttumista ja etenemistä.

Miksi olen muutenkin kuullut tässä lähiaikoina, että nyt pitäisi elää, kun on nuori (ja kaunis). Onhan se niinkin, että jos homomaailmassa haluaa harrastaa "baareilua ja perää" niin nuorelta se onnistuu; onhan kaikki yli 25 homot jo lähes haudassa :) Noh, Noksun kanssa jo tyydyimme siihen, että olemme sitten 3kympin korvilla siellä baarin seinustalla kuluneina kukkasina katsomassa "teinien" menoa nenä sillee vähän ylimielisesti pystyssä, ettei vaan tule sellainen olo, että ollaan jo lähdetty, seilattu ja saavuttu satamaankin, ruosteisena purkkina. Iloiset esieläkepäivät :)

Viiniä vetää kiskoin puoliitoista pulloa eilen illalla, olin aika mukavassa tuiskeessa, kun kävelin ovenkarmiakin päin. Sen verran vino kuitenkin irrottaa blokkeja, että sain aikaan ihan tyydyttävän keskustelun erään kanssa. Tuli oikein hyvä olo, kun toinen on ihan hukassa, kun olen niin mahtava ja ihan liian ihana, eikä oikeen tiedä mitä mun kanssa tekisi. On se hyvä, etten ole ainoa. Sain vapautuneessa mielentilassani hieman enemmän irti analyyttisyydestänikin, kun sain sen verbalisoituakin. Muutamia "havaintoja" esitin, rakentavasti kylläkin. Sain kerrankin suunvuoron ja vaginamonologia yleensä pitävä opponenttinikin myönsi kerrankin olevansa vähän aikaa hiljaa ja vaan kuuntelevansa. Baby steps.

Slowly simmering, first mellow heat, the turning it up gradually, hopefully boiling, not burning....

No se menikin nopeasti! Nyt olen ihan tillin tallin....hauskaa :)

Että kun voikin olla ikävä toista...kamala tunne...

En tiedä, olenko samaa mieltä Kesäpojan kanssa kaipauksen kauneudesta...

Miksi ihmiset katsovat kieroon AINA kun kerron pitäväni laadukkaasta nukkumisesta: hyvä patja (omani viskoelastinen), hyvä tyyny ja pehmeä täkki (mielellään untuvalla tai silkillä täytetty, laadukkaat tekokuitutäytteetkin ovat hyviä) ja ennen kaikkea laadukkaat puuvillasatiiniset lakanat (unelmoin silkkisistä tai puuvillan ja silkin sekoitteesta, ei ole varaa vaan).

Ymmärrän kyllä, että puuvillasatiini ehkä on joillekin outous (kun eivät ole kokeilleet, iiiihanan pehmeää eikä likaannukaan tiiviimmän kudontansa puolesta niin nopeasti), mutta miksi ihmiset nyrpistelevät ylipäätään nukkumiselleni tai sille, että suhtaudun siihen ei-välinpitämättömästi?!

Ihmiset nukkuvat mitä surkeimmilla alustoilla ja sitten valittavat yhden sun toisenlaista vaivaa. Sitten kun mainitsen ehkä patjan olevan syynä, saan vain katseen että mitä (vittua) sää luulet tietäväsi.

Tyydyn siis olemaan ja nauttimaan omasta pehmeästä, keholleni muotoutuvasta sängystäni ja viileän pimeästä makuukammaristani. Kärsikööt sitten, kun ei kokemukseen perustuvat neuvot kelpaa...

Pitäisi mennä töihin pariksi tunniksi. Aloitin aikanaan opintojen kanssa RTK:lla vkonloppuduunin. Onneksi se on fyysistä ja siitä maksetaan suhteessa siihen kuluvaan aikaan saman verran kuin sijaisuudesta. Raskasta vaan on se, että sen ympärille olen saanut suunnitella jokaisen viikonloppuni viimeisein 2,5 vuoden aikana :/ Tekisi mieli lopettaa se duuni, mutta sijaisuuksista kun ei koskaan tiedä, tarvitsee olla jokin varma vakitulo.

Sitten pitäisi katsoa omat opinnot rekisterisä, kun huomenna pitäisi mennä demolle ihmettelemään, miten opintojeni rakenne muuttuu ja ennen kaikkea (vittumaista!!!) kuinka paljon joudun uuteen tutkintojärjestelmään siirtyessäni opiskelemaan ENEMMÄN kuin vanhassa olisin, jos tästä ehtisin valmistua (valtiovallan takia meidän vuosikurssin olisi pitänyt valmistua 5-vuotisesta koulutuksesta neljässä vuodessa, saatanan mulkvistit...käytännössä pakko siirtyä uuteen tutkintojärjestelmään, jos ei ole ollut ennen opintojen alkua jo jotain suoritettuna. MISSÄ OIKEUSTURVA?!?)

Joudun parin hassun atk-kurssin lisäksi lukemaan kokonaisen sivuaineen lisää. Vittu! Noh, en koe mitään kiirettä tällaisen toiminnan alla koskaan valmistuakaan. Kuppaan valtiolta huolella kaiken, ihan varmasti. Jos multa vaaditaan, otan kyllä kohtuudella sitten kotiinkin päin ja kiusaan hallitusta olemalla sellainen epätehokas yhteiskunnan jäsen (paska kun en oo ees sitä, maksan tv-lupaa myöden kaikki kunnollisesti, samperi sentään; MISSÄ KAPINAHENKI?!?)

Nonnii, tuli taas angstia arjen vittumaisuudesta. Ja tossa ei siis oo sitä, että sitten ois noitten päälle vielä gradua ja kolme vittumaisen isoa tenttiä (+meneillään oleva sivuaine ja valita jokin uusi sivuaine ensivuodeksi ja miettiä, mistä revin 1840 € kelalle ja...).

Mutta hei, saanhan ensi syksynä opintorahaan 40 € lisää per kuukausi. Vuokra on kahdessa vuodessa noussut n. 80 €, niin että liian vähän, liian myöhään! Tuo 40 € on moneen moneen kertaan jo syöty inflaation toimesta. Idiootit (Arkadianmäellä), mutta ainahan voit ottaa (helvetin kallista) opintolainaa, korotkin saa vähentää verotuksessa. Vitut se missään näy! Itsellä on jonkin verrankin lainaa (virhe, virhe, virhe) ja sain muutaman hassun euron vähentää verotuksessa. Turha sitä on rummuttaa Vanhanen ja Katainen (ja saatana keksi jotain muuta tv-luvan tilalle Jungner!).

Terveisin nimim. "#%&#¤*

Olen nähnyt monia vastaavia esityksiä siellä sun täällä. Tämä on tyyllikkyydessään omaa laatuaan ja sen lisäksi esiintyjät ovat äärimmäisen taitavia. Puhumattakaan tietystä aistikkuudesta ja toisaalta ihan raa'asta mieskauneudesta.

Tulipa taas autoiltua, aika tarkkaan 280 km. Onneksi oli hyvää seuraa mukana :)

Treffasin Noksun, ihana ihminen! Uusi hyvä ystävä minulle. Nyt täytyy vain opetella olematta jauhamatta omasta itsestään kokoa aikaa ja antaa toisellekin puheenvuoro :/

Ja ei, en ole ihan niin turhamainen, miltä vaikutan. Vaikka kyllä ehkä olen, joissakin asioissa.

Nyt olen lähinnä väsynyt, katson lonkero seuranani Tarantinon leffaa from dusk till dawn, to be classic, jos ei ole jo. Elämä näyttää samaan aikaan valoisalta ja harmaalta. Uusi tuttavuus ja ahkerasti uutta ohjelmaa enenmmän tai vähemmän lähitulevaisuudessa. Samalla kuitenkin pieni peikko takaraivossa erään toisen ihmisen kanssa.

Yleisesti ottaen opinnot, (kesä)työt ja tulevaisuus vaikuttavat jotenkin epämääräisiltä, harmailta ja innottomilta. Ei oikein tiedä, mihin on menossa. Ei ole oikein kiintopistettä, mitä kohti tavoittelisi, puuttuu visio, kuten joku konsultti voisi todeta. Puhumattakaan strategiasta, jolla tuo visio voitaisiin saavuttaa.

Onneksi voin soittaa Noksulle, kun olen onnellinen tai surullinen ja sen haluan kertoa. Ja ehdottomasti Noksu voi soittaa minulle, kun on onnellinen tai surullinen - tai kun makuuhuoneeseen ilmestyy hepokatti... ;D

Ps. Enkä meinannut ajaa kuin kerran tieltä, pari kertaa punaisia päin ja kerran yhtä autoa kylkeen. Syynä toki oli lumoavan seuran aiheuttama keskittymisen akuutti herpaantuminen meneillään olevasta toiminnasta, ajamisesta.

Hän ei halua luopua minusta ja on valmis etenemään minun tahtiini.

Tiesin, että hän on ihana ihminen...

Seuraavaksi raahaan hänet omalle reviirilleni, tuttuun ympäristöön. Ei sitten kulu meikäläisen energia pääkaupungissa selviytymiseen, vaan voin keskittyä häneen.

Ja huomenna noksu, prepare for the roadtrip of a lifetime :D ...osaathan vaihtaa renkaan, jos auto leviää....olen vain blondi homo.... ;D