Mopsi's

On mielestäni - sijaisena tämä aktualisoituu - kohtuutonta, kuinka paljon erilaisia taitoja opettajalta oletetaan löytyvän.

Teoriassa olen pätevä luokilla 1-6 opettamaan teknistä työtä (niin puu-, metalli- kuin elektroniikkatöitäkin), tekstiilipuolta (käsintekemisestä ompelun alkeisiin kaikkea mahdollista), musiikkia (opettaa perusasiat teoriasta sekä joidenkin musiikkisoittimien soittamista, miljoonia lauluja yms.), liikuntaa (hallita kaikkien tavallisimpien lajien säännöt sekä osata viheltää ne, hallita viitepelit ja harjoitteet sekä kyetä itse näyttämään kaikista esimerkit) sekä kaikki teoria-aineet (matematiikka, äidinkieli, uskonto, luonnontieteet, joihin kuuluu nykyään myös fysiikka/kemia sekä mahdollisesti englannin kieli). Tietysti myös kuvataide kuuluu joukkoon (pitäisi hallita kuvankäsittelysta taidemuotoihin ja eri tekniikoihin asti kaikki).

Tuon lisäksi tietysti jokainen oppilas pitäisi tulla yksilöllisesti huomioiduksi ja koulun kaikki muut hommat hoidettua (oppilastyöryhmät, opettajankokoukset, teemapäivät, koulutukset).

Kuten sanottu, kannatan enemmän aineenopettajia, varsinkin liikunnan ja teknisen työn osalta. Myös musiikki kaipaa ammattilaisia opettamaan sitä.

___

Sijaisena ärsyttää se, että sanotaan: "varaudu kahteen tuntiin sisäliikuntaa". Jaahas, eli minun pitäisi täysin tuntemattomassa liikuntasalissa tuntemattoman luokan kanssa pärjätä tuolla sitten? En edes tiedä, mille luokalle/luokille nuo tunnit ovat. Saan neuvto huomenna aamulla, parhaassa tapauksessa ennen tuntia. Tyyliin "Vihellät 6. luokkalaisten koripallon". Jaa, muuten hyvä, mutten osaa...

Oma ristini kannettavanani on se, että en ole mitään harrastanut nuorena. En liikuntaa enkä mitään muutakaan. Monilla miehillä oletetaan olevan selkärangassa pesäpallon viheltäminen. Ei, ei se ole. Ei todellakaan. Liikunta on ala, jossa koen olevani todella huono opettaja, koska en osaa. Minulla ei ole myöskään motivaatiota opettaa sitä. Huono homma, koska se kuuluu virkavelvollisuuteen ja minut voidaan määrätä liikuntaa opettamaan. Ja tässä kohtaa myös miesten vähyys kusee nilkoille, sillä vähämiehisessä koulussa olet sitten opettamassa teknistä ja poikien liikuntaa...

Huomenna olisi taas liikuntaa 2 h ja ehkä vielä samalla luokalla. Jos samalla luokalla ja on oma tokaluokka, niin paaaaljon saa olla leikkejä, että tuon ajan saa käytettyä :S

Kun oikein tekee, voidaan puhua elegantista tavasta. Ei niin uncool kuin terveyskasvatus yrittää selittää ;)

Perustin itselleni toisen blogin toisaalle. Tuntuu jotenkin turhalta kirjoittaa pitkälti "virallisia" ajatuksia opettajuudesta blogiin, jonka lukijakuntaa ei voisi vähemmän kiinnostaa :D

Muutenkin...jotenkin...Ranneliikkeeseen bloggailu on vähän kuin ampuisi kärpästä tykillä. Kirjoitan tänne liian laajalti kaikkea...jotenkin turhaan.

Nooh, perustan itselleni asiasisältöisemmän blogin, jota lukevat ehkä enemmän asiaan vihkiytyneet (eli opettajat). Tosin se lienee niin, että tännekin samoja ajatuksia ja tekstejä laitan. Olisinhan törkeää hylätä kokonaan tämä hiekkalaatikko.

Haluanko olla luokanopettaja?

Työ on haastavaa ja sitä on paljon. Ollakseni hyvä opettaja, minun pitäisi nähdä valtavasti ylimääräistä vaivaa ja käyttää omaa aikaani. En halua omistautua ammatilleni kokonaisvaltaisesti, vaan pitää työn työnä. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että minusta ei tule niin hyvää opettajaa kuin haluaisin olla, tai niin hyvää kuin minun pitäisi olla, jotta työtä jaksaisin tai viitsisin ylipäätään tehdä.

Toki kaikissa ammateissa täytyy antaa itsestään enenmmän kuin muodollisesti vaaditaan tai mistä maksetaan. Opettajan ammatti on vain siinä mielessä erilainen, että työsi vaikuttaa niin suoraan niin moneen eri ihmiseen ja toisaalta, joudut olemaan päivän valtavassa vuorovaikutuksessa k o k o ajan, puhumattakaan hektisyydestä ja metelistä.

Kuormittaa aivoja aivan liian monella tavalla, niin kognitiivisesti kuin fyysisestikin. Voisin mielelläni tehdä haastavaa työtä ja vielä omalla ajallankin vähän, jos se olisi rauhaillisemmassa ympäristössä eikä kapasiteettini kuluisi ihmisten kanssa toimimiseen kokonaisuudessaan.

Ja lapset ovat kuulkaa vaativia vuorovaikutksen osalta. Joudut jatkuvasti tietoisesti miettimään mitä ja miten sanot ja et sano. Aikuisten kanssa säästyy paljon energiaa vuorovaikutuksessa siksi, että asetelma on niin kovin erilainen.

Kaiken opetuksen ja vuorovaikutuksen ohella pitäisi koko se homma vielä suunnitellakin. Opettajan ammatti on niin kamalan monipuolinen ja kokonaisvaltainen, että sen kantaminen vaatii ehkä enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Olisin hyvä opettaja, jos jaksaisin panostaa työhöni 80 h viikossa. En jaksa, joten en ole kuin korkeintaan keskinkertainen opettaja.

Toisaalta, yhteiskunta ei mitenkään kannusta hyvään opettajuuteen toimillaan. Päinvastoin edellytyksiä tuottaa hyvää opettajuutta - näin yhteiskunnasta viitekehyksenä puheen ollen käytän tuotantokieltä, jälleen taas...- on karsittu ja karsitaan jatkuvasti. Toki opettaja voi vieläkin ajatella, että hyvän opettajuuden toteuttaminen on itsestä kiinni, mutta jossain vaiheessa on ihan luvallista lapioida taakkaa ja vastuuta vähän ylemmillekin tahoille. Ei se tee opettajasta vastuunpakoilijaa, jos sanoo suoraan, että mulla on nää edellytykset tehä tätä hommaa näillä resursseilla, että turha tulla kitisemään, jos pikku-liisapetteri ei nyt opi soittamaan nokkahuilua - niitä ei ole hankittu ku kakaroiden tartti saada lyijykynät...

Ongelmallinen aihe sillä kuten todettu ja hoettu, opettajuus on jossain määrin kutsumusammatti ja täten sitä tehdään muiden arvojen pohjalta kuin taloudellisten ja silloin on kamalan helppo myös karsia. Toisaalta opettajat ovat myös työstään niin väsyneitä, ettei omia etuja jakseta edes ajaa. Liitto nyt on munaton. Puhinaa ja puhkuntaa on kyllä, mutta mitään ei tapahdu.

Mietin, että voisin hakea jotain työtä kokonaan toiselta alalta. Sitten kuitenkin olen koulutettu opettaja ja se työ on minulle sen vuoksi helpoiten lähestyttävä. Palkallakin elää, vaikka toisin kuin Aboa, en todellakaan ihan sille tulotasolle pääse - jos edes töitä on. Opettajan paikkojakaan ei ole mitenkään laajalti avoinna, toisin kuin annetaan ymmärtää. Niitä on itse asiassa todella vähän.

Yksi vaihtoehto on keväällä tehdä mahdollisuuksien puitteissa enemmänkin töitä ja samalla yrittää väkertää opintoja, mutta sitten kun väikkäri pääsee vauhtiin, hakea tohtorikoulutettavan paikkaa ylioopistolta. Koiranhommaa sekin on, en kiellä, ja opettajan duuniin verrattuna jopa huonommin palkattua (tai ainakin sisältää henkilökohtaista lisää, josta muodostuu iso osa palkasta). Voisin pitää yliopistosta enemmän kuin peruskoulusta.

Rahaa on jostain kuitenkin saatava. Työttömänä on ikävä olla, sillä tukijärjestelmä loputtominen lomakkeentäyttöineen on puuduttava jo ajatuksenakin :S Varsinkin kun opettajansijaisuudet ovat ennalta-arvaamattomia ja jokaisesta tienatusta eurosta jää vain 50 snt käteen, kun tukia lyhennetään asiotulojen mukaan. Onneksi sijaisuuksista tienaa ihan asiallisesti, peruspalkkana lienee noin 25 euroa/opetustunti. Vuokran eteen saa silti tehdä viikon töitä ja sitten pitäisi elääkin jollain :S

No, kai se on odotettavissakin, että kun 18 vuoden opiskelun ja 5,5 vuoden yliopistoelämän jälkeen on aika siirtyä edes osittain työelämään tai ainakin elämään, jossa joudut kustantamaan kaiken itse, on pientä kriisiä tulossa. Niin taloudellisen selviämisen kuin itse uuden elämäntilanteenkin hallinnassa ja totuttelussa ja...huoh :)

Mietin monesti, kuinka köyhää elämä olisikaan ilman internetin tarjoamia tai sitten vain välittämiä taidemuotoja!

Sain viimeisestä harjoittelustani aikanaan ohjaavalta opettajalta seuraavan listan:

"Oppimisen mallina toimiminen opetuksen aikana

1. erittele suunnitelmiasi ja kuvaile tavoitteitasi oppilaille
2. perustele toimenpiteiteesi
3. hyväksy edehdyksesi, mutta älä luovuta
4. näytä oppilaille, kun et tiedä vastausta mutt myös, miten se voidaan löytää
5. pyydä oppilaita arvioimaan toimintaasi
6. esitä selkeät arvot opettamillesi asioille
7. tee arvojesi mukaisia ratkaisuja
8. osoita ymmärrystä ja empatiaa eli lempeää lujuutta
9. kuuntele oppilaitasi
10. tulkitse aidosti sekä omia että oppilaiden tunteita ja ajatuksia
11. myönnä omat vahvat ja heikot puolesi ja käytä niitä
12. muista huumorin käytön antama myönteinen voima"

Fiksu mies.

Noita voi soveltaa niin opettaja kuin johtaja kuin oikeastaan kuka vain toisten kanssa toimiessaan :)

Ottaisiko puolustusministeriön aloitteen keskustelusta nyt hyvänä vai huonona merkkinä? No ehkä oikeusvaivelvollisuus.fi-sivusto on hyvä olla olemassa, keskustelu kun on aina hyvästä, vaikka se onkin kovasti sillä asialla, että miten puolustetaan asevelvollisuuden olemassaoloa.

Asvelvollisuustyöryhmä on perustettu (ja ollut olemassa ja jonkin aikaa?) pohtimaan asevelvollisuutta ja sen asemaa. Sivuston mukaan seuraavien seikkojen osalta:

>Asevelvollisuuden myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten lisääminen
>Asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen kansallisen hyväksyttävyyden vahvistaminen
>Asevelvollisuuden mielekkyyden ja motivaation edistäminen asevelvollisen näkökulmasta

Kovasti pro-asevelvollisuus...

Kuinkahan laajasti oikeasti pohtivat sitä, että Suomi on ihmisoikeuksien kannalta loassa poliittisten vankiensa kanssa (joskin ongelmia on myös vessatomien sellien ja toimimattoman oikeuslaitoksen kanssa)? Mietintöä mielenkiinnolla odottaen.

"Selvitykset asevelvollisuuden laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista, asevelvollisuuden toimivuuden turvaamisesta ja siviilipalvelusjärjestelmän kehittämisestä laaditaan viipymättä."

Ainakin edellisistä kiinnostaa siviilipalvelusjärjestelmän kehittämistä koskeva suunnitelma. En käsitä sivarin ja asepalveluksen vastakkainasettelua. Toki hyvin järjestetty sivari vähentää asepalveluksen suorittavia, mutta samalla saataisiin valtava reservi käytännössä ilmaista työvoimaa monelle eri sektorille yhteiskuntaan. Ja nekin, jotka hilpaisevat asepalveluksesta fyysisten ominaisuuksien takia, pystyisivat sivarin suorittamaan.

Se, onko nykyinen järjestelmä kokonaisuudenssaankaan järkevä, on kokonaan toinen keskustelunaihe. Mutta jos nykyisestä puhutaan, pitäisi sivarista ottaa irti paaaaljon enemmän!

Kovasti yleisiä ovat tavoitteet kuitenkin. Näkökulmien moninaisuus - tai niiden puute - pohdituttavat, mutta se selviää vasta valmiista raporteista ja mietinnöistä.

Keskustelualue vielä kumisee tyhjyyttään, mutta seuraava hyvä kirjoitus siviilipalveluksesta sieltä jo löytyy:

http://www.oikeusvaivelvollisuus.fi/app/forum/message_show/-/id/1369

En ihan kaikkia painotuksia allekirjoita, mutta nykymallin puitteissa toimiessamme voisi järjestelmän ajatella olevan vaikka tuollainen.

Ja lopuksi sivuston otsikko on idioottimainen. Asevelvollisuus on velvollisuus, jos aletaan pilkkoa käsitteitä. "Punainen - Sininen vai Punainen?!"

daa ;9

___

Hmm, esityksetäni muutama sananen. Kyseessä oli aikuiskasvatus ja oma aiheeni oli pyöreästi se, että miten johtaja voi toiminnallaan vaikuttaa henkilöstön ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen. Pääpointti oli oikeastaan se, että työyhteisö olisi avoin, luottamuksellinen ja keskusteleva ja jokainen saisi olla siellä omana itsenään ihmisenä, eikä vain työntekijänä ja lukuna paperilla.

Paljon muutakin sisältyi esitykseen, mutta noin summattuna tuo oli se keskeinen pointti. Perusasiaa eikö vain?

Proffa totesi lopuksi, että niin aika utopiaahan tuollainen yhteisö on, vaikka siihen nyt tietysti pitäisikin pyrkiä.

Utopiaa, utopiaa?! Niin kai sitten. Itse näen tuon enemmänkin ihanteena ja sellaisena johon tulisi pyrkiä. Eromme lienee siinä, että proffa on kohta eläkkeelle jäävä ja on nähnyt yhtä sun toistakin työyhteisöä ja puhuu näin ollen kokemuksesta. Itselläni on lähinnä teoriaa päässäni tällä hetkellä työyhteisöjen toiminnasta.

Mutta jotenkin karu kommentti, koska en miellä itseäni mitenkään idealistiseksi (utopia kun on saavuttamaton merkitykseltään) tai muutenkaan...olen mielestäni realisti. Olenko outo, jos pidän tuollaisen työyhteisön olemassaolon mahdollisuutta todennäköisenä tai ainakin johtajana pyrkisin tekemään kaikkeni, jotta tietyt tekijät ja arvot olisivat mahdollisia, jotta jokainen ihminen pystyisi olemaan työpaikallaan omana itsenään?

Ehkä se on mahdotonta.

No, seminaari oli siirretty mukavasta luokasta suureen luentosaliin. Siellä sain sitten esitykseni pitää. Pidin siitä, luentotyyppisestä opettamisesta. Siinä saa keskittyä asiaan ilman, että tarvitsee pohtia luokanhallintaan ja jokaiseen oppilaaseen yksilönä sen suuremmin. Toki kukaan ei kiellä pedagogista ajattelua ja perinteisen luento-opetuksen muodon muuttamista ja rikastamista. Omalta kohdalta vain huomasin, vaikka ääni aluksi vähän värisikin ja kiireellä etenin, koska aikaa rajoitetusti, että kun lämpeää luennoinnille ja on hyvin valmistautunut, on jotenkin palkitsevaa jakaa aikuisille ihmisille omia näkökulmiaan ja uutta tietoa ja uusia näkökulmia ylipäätään.

Suu vain kuivuu. Unohdin tämän, koska opettajan en puhu paljoakaan vaan annan oppilaiden tehdä työtä.

Ajattelin, etten jaksa odotella puhelinaikaa, vaan menen YTHS:ölle itse paikalle. Saavat sitten testailla ja ottaa näytteitä, kun jo toista nielutulehdusta menossa.

Nooh, pääsin nopeasti terveydenhoitajalle (jolle mennään ennen kuin lääkäriä näkee, jos näkee). Tämä mutisi jotain (ne mitään tiedä, sen vaa näkee...) ja laittoi nieluviljelyyn ja pikatestiin. Sanoi poistavansa aamun puhelinajan ja että lääkäri soittelee sitten klo 13 aikaan ja saan(en) silloin puhelinreseptin, koska sama lääkäri hoitanut meikäläistä jatkuvasti.

40 minsaa jonottelin labraan, kesti minuutin pyyhkiä nielusta vähän pöpöjä maljaan. Sitten kotio.

14.30 kukaan ei ole soittanut. Puhelimet menevät torstaisin jo samaan aikaan kiinni. Ei ketään missään.

Vittua!

Anteeksi, mutta vituttaa!

Menin nyt, päivää aikaisemmin kuin viimeksi, nimenomaan siksi, että saisin nopeasti vaikuttavat antibiootit jo e n n e n kuin kurkku kunnolla pääsee tulehtumaan. No enpä nyt sitten saanut kuuria. Annetaan siis nopeasti etenevän tulehduksen edetä rauhassa, potilas voi vähän kärsiäkin, mikäs siinä...

Aamulla 8 soitan ja annan palautetta. Ihan sama mikä syy on soittamatta jättämiselle. Veikkaan kyllä, että se nuori ärsyttävä terkkari sähläsi tietokoneen kanssa niin, ettei puhelinaika koskaan siirtynyt. Ei lääkärikään niin tyhmä voi olla, että jättäisi soittamatta, koska pikatesti kuitenkin labrassakin otettiin ja järjestelmään kirjattiin puhelinaika.

Vituttaa vaan. Jos olisin tänään saanut kuurin, olisin lauantaina jo hyvässä vedossa, joskin rauhallisella mielellä, koska tulehdus on olemassa vieläkin.

Nyt saattaa jäädä huominen Tuomiokirkon konsertti väliin, jos pahaksi äityy. Harmi, koska en ollut menossa yksin...

___

edit:

Soitin YTHS:lle ihmetelläkseni ja lääkäri oli kirjannut vain ylös, että nro ei käytössä. Outoa, koska puhelimeni on omassa päässäni ainakin toiminut moitteetta, lääkäri on siihen ennenkin soittanut ja nro oli järjestelmässä täysin oikein.

Ajanvaraajan kommentti oli lakonisesti, että nää kännykät ovat vähän tämmösiä, että hän omassa elämässäänkin välillä soittaa nroon jonka tietää olevan käytös muttei oo.

Lohduttaako?! Ei helvetissä.

No, sain uuden puhelinajan. Kysyin, että jos mitään ei kuulu, mihin voin soittaa, lääkärille kenties suoraan. "No ei oikein voi, ajanvaraukseen kai sitten, meillä ei vaan enää ole talossa keskustta, että yritämme sitten jotenkin yhdistää. Soita sitten vaan meille ajanvaraukseen, katsotaan mitä voidaan tehdä."

Mikä hemmetin logistiikan ihmemaailma on laitos, jossa ei sisäisesti pystytä toimipisteestä toiseen yhdistämään puhelua saati antamaan puhelinnurmeroa (joita varmaan pidetään visusti tallessa, etteivät asiakkaat soita suoraan lääkärille aina?!)?

Huokaus.

Sen lisäksi, en ole enää varma, että on edes angiina kyseessä. Testi sen suhteen oli kuulemma negatiivinen viimeksikin, mutta veriarvot puolisivat lääkärin visuaalista arviota tilanteesta. Nyt kurkun oireilu on samanlaista, mutta paljon lievempää.

Mikä lie kurkkulepra. Onneksi ei äitynyt niin pahaksi kuin merkit antoivat ymmärtää. Ja kyllä, haluan ne antibiootit edelleen, sillä viimeksi ne vaikuttivat heti seuraavana päivänä jo (joten todennäköisesti silloin ainakin oli bakteeriperäinen...).

editedit:

Lääkäri soitti, meni minuutti ja sain antibiootit. Helppoa kun a) saa lääkärin kanssa asioida ja b) puhelin toimii..

Tosin tulehduksen aiheuttaja on arvoitus, sillä se ei todennäköisesti ole A-streptokokki vaan jokin muu (lievempi?). Antibiootit haen vaikka tämä voisi itsestäänkin mennä ohi, sillä otan ne varmuudeksi mukaan lontooseen, jos tämä päättää uusia tai jatkua....

Angiina sitten uusi. Kurkku kipeä. Kuumehorkka. Kukaan ei sanonut, ja vaikka itse asiaa ajattelin, unohdin sen sitten lopulta, että toki kannattaa hammasharja vaihtaa. Siinä kun angiinapöpöt kasvavat kivasti ja tarttuvat uudestaan.

Ja hemmetin YTHS:n terveydenhoitajat: "kyllä tarvis tulla testattavaksi"

mopsi: "oireet ihan samat, eikö voisi vaan saada puhelinreseptiä"

yths: "no täällä on...blaablala, tarttis tulla testattavaksi"

mopsi: "antakaa puhelinaika lääkärille kiitos"

Vasta huomiseksi sain sen ajan :(

Huomasin kyllä, että yksi antibiootti oli jäänty ottamatta, joten aloitin kuurin tänään ja huomenna jatkan. Jos vaikka nyt pääsisi vähän vähemmällä, kun aloittaa ennen kuin koko kurkku turvonnut ja tulehtunut...

...huominen esitys taas peruuntunee saati saksan tentti. Mitenkä on sellainen olo, että elämä on:

Olin eilen jumpassa ekaa kertaa kahteen viikkoon. Sairastellut rauhassa.

Vedin perussetin, 2 h putkeen painoilla ja laudalla hyppien. Hyvältä tuntui.

Aamulla en nyt sittein oikein matalasta sängystäni päässyt ylös. Positiivisessa mielessä kaikki paikat kipeinä.

Paitsi kurkku :S

Luulen, että flunssa tekee tulojaan tai angiina comebackin.

Olen suorastaan ekstaasissa ajatuksesta.

Ja täytyy vaihtaa sänky ennen eläkepäiviä, tuolta ei nouse erkkikään kipeänä :S