Mopsi's

Tiisti. Kotiinpaluupäivä.

Aikainen herätys ja kas, aurinkokin vähän paistaa. Ehkäpä tänään kulkevat myös koneet niin maassa kuin ilmassakin.

Olimme kentällä hyvissä ajoin. Osoittautui hyväksi vedoksi, sillä ystäväni oli pakannut 10 kg liikaa tavaraa. Halpalentoyhtiöille se olisi kultakaivos nuo ylimääräiset kilot muuttaa rahaksi. Laukut vaan sitten auki ja vähän siirtelyä meikäläisen alimitoitettuun ruumatavaraan ja kas, eihän käsimatkatavaroilla ko. yhtiöllä ole muuta rajoitusta, kuin että itse nostat hyllylle. Järjestelyn jälkeen vain sitten odottelemaan.

Check in meni fine (ylimääräisistä käsimatkatavaroista huolimatta). Kahvia (iso creme brulee -latte, namnam). Lounas.

Ja kas, lento myöhässä. Lopulta kolme tuntia.

Odottelua ahkerasti. Ensin boardin siirtyy. Sitten se siirtyy vähän lisää. Lopulta tauluun teksti "please wait" (mitä vittua tuokin sitten tarkoittaa?). Puoli tuntia kun odoteltu ja tuijotettu ruutua "please wait" kuin Euroviisujen tuloksia, saamme tietää oikean portin. Vaivainen 15 minuutin reipas kävely terminaalin toiseen päähän ja kas, olemme sangen kivuttomasti boarding-jonossa.

Lento Suomeen pyörtymispisteessä, kun ei ole syönyt kuin päivällä vähän toastia. Kaveri nukkuu tuplavalium-annoksessaan, kun erehdyin lentopelkoiselle vähän heittämään huulta putoavista koneista. Minä lähinnä tylsistyin.

Matkalaukkuja sai Suomessa odottaa 30 minuuttia. Liekö Finavian pojat pitämässä vähän hidastuslakkoilua...

Mutta 14 tunnin matkan jälkeen, vitun väsyneenä ja päänsärkyisenä ja tavarat kasassa eteisen lattialla kirjoittelen tässä Britain-sarjan viimeistä osaa.

Lontoo jäi näkemättä lentokenttiä lukuunottamatta. Sinne teen uuden matkan kunnolla joskus toiste. Sitä ennen tosin Tukholma ja Tallinna. Ja kunnon rantaryyppylomallekin päätimme lähteä. Sitten joskus kun on rahaa...eli joskus sitten todella..joskus...sitten joskus :D

Nyt menen köyhänä, mastercardille sopivaa vittuilureklamaatioviestiä miettivänä (eilen eikä tänään ei kortti toiminut, mutta tietty on vain kansainvälinen firma ja kortti, ei voikaan olettaa, että toimisi kansainvälisesti...liekö luottopulju vai Nordea, en tiedä, molemmat saavat mopsilta kunnon reklamaatiopostia...) iltapesun ja -palan jälkeen omiin lakanoihin nukkumaan.

...ensin tarkistan tosin, että vodkapullo säilyi matkasta ehjänä :P

Jep jep, että silleen.

Aikainen herätys, suihkut, hiukset kuntoon, aamupalat, loskasateessa rautatieasemalle.

"Due to bad weather....delays are possible....blaalbaa"

Ok, going to London or not? Jos menee (koska ikinä juna sitten ehkä lähtisikin, jos lähtisi), niin ei välttämättä enää illalla pääse takaisin Guildfordiin säästä riippuen.

Go Britain...räntäsade oikeasti katkaisee liikenteen sadoiltatuhansilta ihmisiltä :S

Suomessa tämä ilma ei aiheuttaisi edes hidastumista pendolinoilta, mutta täällä...aiai, on se hankalaa enkä käsitä, miten rautateillänsä rikastunut teollisuusmaa ei kykene operoimaan pienessä räntäsateessa?! Luulisi olevan yhteiskunnallisestikin halvempaa hommata toimiva raidejärjestelmä kuin seisottaa ihmisiä ja tavaraa päivätolkulla :S

Päätimme siis viettää päivän jossain muualla kuin loskaisessa ja ruuhkaisessa Lontoossa ja kiertelimme Guildfordia. Ystävänikin löysi monta uutta putiikkia, joissa ei syksyn vaihtonsa aikana ole käynyt. Tutustuimmepa paikalliseen museoonkin ja räpsimme vähän turistivalokuvia pelleillen, omaksi iloksemme ja paikallisten ihmetykseksi.

Mukava kahvihetki, pubissa ahkeraa maailmanparantamista ja shoppailua ilman miiiiitäään kiirettä tai stressiä.

Oli oikeastaan erittäin mukava päivä. Törsäsin itsellenikin kivan sähkönsinisen neuletakin, jollaista olen metsästänyt Suomesta. Muutenkin täällä on paljon enemmän kohtuuhintaisia miestenvaateliikkeitä, joissa on erilaisia ja ennen kaikkea värikkäämpiä vaatteita kuin suomalaisissa kaupoissa (jos ei henkkamaukkaa lasketa...en vain viitsi sieltä ostaa mitään, koska samanlaisia on sitten joka paikassa vastassa).

Briteissä on kyllä mukavia kauniisti laitettuja pikkupuoteja ja muutenkin monia pikkusieviä juttuja, joita suomesta ei löydy. Yksi mistä pidän paljon, ovat laadukkaat lelut. Toki samaa muovikrääsääkin on saatavilla, mutta leluliikkeet myyvät paljon umpipuisia ja kivoja leluja, jotka oikeasti kestävät käyttöä "isältä pojalle". Plussaa tästä! Kahvilatkin tarjoavat, ylläripylläri, paljon parempaa valikoimaa hyviä kahveja ja kohtuuhintaankin vielä (lue=halvempaa kuin suomessa). Ihmisetkin ovat kohteliaampia :)

Huominen onkin jännitysnäytelmää sitten: lähteekö täältä juna asemalta ja lentääkö lento, jos on ajoissa, kentältä mihinkään.

...ja taas muuten tänään ei kumpikaan masteri toiminut...palautekirjelmä tulee olemaan vittumainen...maksan rahaa luottokortista, joka on kansainvälinen ihan sen takia, että se toimisi ulkomailla! ei käy tämä, vaadin anteeksipyyntöä ja kysyn miten he aikovat asian minulle hyvittää! prkl...

No, sitä odotellessa, korkkaamme punaviinin, kokkailemme viimeiset sapuskat jääkaapista avantgardemaiseksi kokonaisuudeksi ja poistamme karvat kaverin sääristä :)

...gays and their women ;)

Sunnuntai.

Onpas tylsää :D

Suurin osa paikoista menee kiinni ajoissa. Päivä koostunee piiitkästä aamusta, aamupalasta, reippailusta raikkaan aurinkoisessa säässä ruokakauppaan, pakkailusta, datailusta, lounaasta ja ilta onkin sitten auki.

Huomenna aikainen aamulähtö raikkaaseen Lontoon ilmanalaan.

Ruokittiin me sorsaa, joka taiteili jääpeitteellä...

...ei tätä jännittävää lomailua kestä ;)

"Finland is not a member of the European Union". Näin kertoi ystäväni hänelle sanotun alkusyksystä yliopiston toimistossa. Jepjep, että nousee tässä tämä suomalaisen peruskoulun arvostus silmissä ja nousua vahvistaa tavallisen kansan seuraaminen kaduilla ja pubeissa. Ei kauhean yleissivistynyttä ole :S

Perjantai menikin sitten kaverin viimeistellessä opintojaan. Pääsin tutustumaan Surreyn yliopiston ää-rim-mäi-sen sekavaan kampusalueeseen. Kuka hemmetti rakentaa miljoonasta rakennuksesta sekaisen sokkelon, jossa talot on nimetty AAA, AAB, ABB jne.?

Outoja nämä britit niin kamalan monessa asiassa. Miten ikinä onnistuivat hallitsemaan 25 % maailman pinta-alasta en käsitä...

Kirjastossa muiden valmistellessa mute courtiaan minä perehdyin tieteelliseen julkaisuun, jossa pohdittiin vakavaa matemaattista ongelmaa: miten pystyisi laatimaan kaavan, jolla pystyy laskemaan kuka saa eniten pitsaa, jos pyöreä pitsa leikataan eri määrällä leikkauksia, mutta ei kuitenkaan keskipisteen kautta (jos keskipisteen läpi leikkaa, on laskutoimitus helppo, koska vastakkaiset palat tietysti ovat aina symmetrisiä...).

Perehdyin myös uusimpiin julkaisuihin Euroopan unionin politiikasta ja koirien ja kissojen älykkyyteen suhteessa toisiinsa. Ja meinasin nukahtaakin jossain välissä :)

Lounasta hieman hienommassa opiskelijaravintolassa kuin Suomesta löytyy. Yliopisto tosin onkin sitten maksullinen, joten kaiketi opiskelijatkin edustavat hieman bättre folkia. Lohi cuscuspedillä oli mainio viiden punnan lounas tosin :9

Mute court oli kiinnostavaa seurattavaa. Opiskelijaryhmä oli jaettu tuomareihin, puolesta ja vastaan argumentoiviin ryhmiin. Aiheena Kosovon itsenäistymisen laillisuus. Toiset edustivat Serbiaa ja toiset Kosovoa. Päätuomarin toimi opettaja. Kaverin tiimi voitti, kosovolaiset eivät ole laillisesti itsenäistyneet :)

...vastapuoli otti jossain vaiheessa esimerkikseen Ahvenanmaan ja väitti sen a) olevan itsenäinen ja b) että ahvenanmaalaisia sorrettiin aikanaan ja tästä syystä he saivat vähemmistönä itsenäisyyden. Yllättäen suomivahvistukset pienen naurahduksen kera huomauttivat, että juu ei ole a) itsenäinen eikä b) ole sorrettuja (päinvastoin voisi sanoa :P).

Tesco, halpaa viiniä, kana-ateria kämpillä ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tylsää vähän, koska perjantai on viimeinen virallinen päivä syyslukukautta. Olen siis tutustunut uusiin ihmisiin lähinnä toivottamalla heille hyvää joulua, sillä he ovat kaikki jo lentämässä koteihinsa.

Ruotsalaiset (uljaita, pitkiä, kauniita, varakkaita blondityttöjä, jotka ovat vielä hemmetin älykkäitäkin :) ovat tähän mennessä olleet mukavimpia, vaikka yleensäkin mukavan sosiaalista porukkaa :)

Täytyy sanoa, vaikka matkan jälkeen varmaan täytyykin tehdä summa summarum suomi vs. britannia -listaa, että kyllä meillä Suomessa on kuitenkin perusbrittiin verrattuna kauniita ja komeita miehiä :9

Pieni downer oli loppuilta. Jostain syystä emme päässeet sisään kahteen yökerhoon, joissa ystäväni ovat kyllä aiemmin aikaansa viettäneet. Syy: heille kelpaa vain passi ja Brittannian ajokortti. Eu-ajokortti ei kelpaa. Aika rankkaa syrjintää ja sangen perusteetontakin. Väittivät ovella poliisin määritelleen asian näin; kadulla olleet poliisit kiistivät tämän. Sangen outoa kyllä, mutta jos siisti asiallisesti käyttäytyvä asiakaskunta kelpaa, pitäköön punaniska-asiakkaansa sitten :D

Siirryimme ystäväni kanssa taksiin muiden jatkaessa kolmanteen kohteeseen. Olemme vanhoja.

Tänäään, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja kevyen lumipeitteen peittäen maisemia, lähdemme katsastamaan Guilfordin keskustaa.

...miten on mahdollista, että maassa, jossa lunta sataa joka vuosi, koko hemmetin yhteiskunta pysähtyy lentokenttiä myöden, jos lunta tulee yli 5 cm?! Käsittämätöntä, mutta näin vain on. Suomelle taas pisteitä tästä(kin). Ja britti myös sekoavat aina kun lunta taivaalta tulee. Starbucksin pojat rakentelivat parin sentin märästä sulavasta lumesta epätoivoisesti lumiukkoa. Suomalaiset kävivät antamassa kommenttinsa yrityksestä...

Aah, korttinikin toimii, luojan kiitos. Nyt vain täytyy tottua siihen, että mitä isompi kolikko, sen arvottomampi se on :S

Thursday in Guilford.

Päivä meni rattoisasti toipuessa univelasta ja seuraten kaverini opiskelua. Luin yhdistyskirjan loppuun. Nukuin päikkärit. Söimme. Ilta pubissa halailemassa tuntemattomia ihmisiä.

Kaikki katoavat jouluksi koteihinsa ympäri Eurooppaa.

Tänään sitten tästä yliopistolle. Jostain perverssistä syystä minua kiinnostaa Surreyn yliopiston kirjasto, jonne ajattelin mennä pyörimään kunnes ystäväni saa porukkansa kanssa tehtyä työnsä.

Lounaan jälkeen meinaan mennä katselemaan heidän viimeistä pakollista työtään tälle lukukaudelle: A Mute Court. Leikkioikeudenkäynti, jossa puidaan...ööö...jotain Serbiaan ja itsenäistymishässäkkään liittyvää laillisuutta tms. Kiinnostavalta se kuulosti :)

Illalla bileet! Juurikin koska kaikki katoavat maailmalle ja osa ei palaa takaisin.

Sosiaalisuus hattu päähän. Siideri pari alle, jotta puhe luistaa paremmin.

Brittien käsitys puhtaudesta ei ihan ole samalla tasolla suomalaisen käsityksen kanssa, eikä varsinkaan minun käsitykseni kanssa. Ehkä kaikki on vain vanhaa...

Lunta täälläkin maassa. Kaupunki kuulemma suljetaan yliopistoa myöden, jos lunta tulee yli 5 cm. Hieman käsittämätöntä.

Näin aamupöhnässä en tämän parempaa ulosantia saa aikaan. La-ma siirrytään lomailuvaiheeseen eli Shoppailua, kiertelyä, ehkä musikaaliakin (homo requested) ja yleistä fiilistelyä :)

Nyt aamupalaa...tai pikainen kahvi Starbucksista - kädenojennus kaupallisuudelle :P

Mopsi raahautui tiistai-iltana muutaman nauttineena kotiinsa Turussa. Heräsi matkapäivään iloisesti sitten jo viideltä aamulla. Ei muuten mitään, mutta lento lähti vasta 20.55.

Päivä maaten sohvalla ja välillä pakkaillen laukkua.

Bussi Helsinki-Vantaalle lähti rullaamaan 16 aikaan. Sinne matkalla tietenkin laukusta hajosi toinen pyörä, joten 13 kilon kantamus siirtyi käteen. Tästähän se lähtee kivasti. Eksäkin tuli vastaan edes hei sanomatta.

Bussimatkalla olin jo niin väsynyt, että melkein aivot sulkeutuivat. Levotonta nukkumista, torkahtelua, kipeää niskaa...Ystävänkin, jonka kanssa oli tarkoitus pyöriä Lontoossa tämä ilta ja yöpyä hotellissa, ilmoitti, ettei pääsekään vastaan asemalle. Näin siis lähes neitsymatkailija pääsee innostuneesti selvittämään, miten helvetissä pääsee terminaalista toiseen (väliä useampi kilometri) ja sieltä oikealla paikallisjunalla Guilfordiin. Jejee.

Onneksi olin niin väsynyt ja rauhallinen, etten jaksanut edes murehtia asiaa.

Vaihto lentokentän bussiin Espoon Ikean kohdalla ja matka jatkui lentokentälle.

Oikea terminaali ja check-in-pistekin löytyivät nopsasti ja ei muuta kuin odottamaan lentoa. Tietysti olin ajoissa, joten odotus oli oleva mukavat 2 h. Paitsi että odotus tietysti venyi, koska lento tuli myöhässä, kuinkas muuten. Kalliin illallisen nautittuani (ruisleipää kahvilassa; samalla hinnalla olisin Berliinissä syönyt täyden lounaan ^^) ja yhdistyksen toiminnasta ahkerasti lukeneena, pääsin vihdoin jonottelemaan itse koneeseen nousua.

Easyjet ei paikkalippuja myy, mutta mukavasti sain oman rivin ja ikkunapaikan, kone kun ei ollu täyteen buukattu :)

Nukkumista ja yhdistystoimintaa riemukas 3 tunnin lento.

Lentokentällä kaveri ilmoittaa, että niin viimeinen juna Guilfordiin lähtee sitten 23.18. Kellohan oli 22.30 astuessani ulos koneesta. Enää täytyy juosta terminaalin läpi bussille, joka vie toiseen terminaaliin johonkin hevon kuuseen ja juosta sen läpi metsästämään lipputiski ja oikea juna. Piece of cake.

Onneksi olin niin väsynyt, etten jaksanut murehtia. Hermo meinasi mennä vain kakaraan, joka talloi vastakiillottamiani kenkiä bussissa. Edes lennonaikainen kiljuva kakaralauma ei jaksanut hermostuttaa.

Löysin bussin, löysin terminaalin, löysin automaatinkin. Riemua!

"Card cannot be identified"

WTF o_O

No, ajattelin, ettei jostain syystä korttini sovi tähän automaattiin, joten etsin lipunmyyntipisteen sitten.

"Sorry Sir, but your card cannot be verified which is odd, I can see it is a mastercard"

FUCKING FABULOUS olla ilman käteistä kahden toimimattoman mastercardin kanssa jossain hevon kuusessa, kun viimeinen juna on lähdössä. Matkailu rentouttaa.

Ystävällinen virkailija siinä hetken naputteli ja veloitti sitten tiliä luottokortin nroiden perusteella. Vahvistin homman vain allekirjoituksellani. Sydänkohtaus oli ohimenevä, mutta tuskallinen.

Ravia laiturille. Paniikkia vähän oikean junan löytämisestä, varsinkin kun niitä tuli minuuttiaikataululla samallekin raiteelle, joten vääräänkin voi vahingossa hypätä raiteesta huolimatta.

Juna tuli. Tuoksui mukavasti oksennukselta. Tässä vaiheessahan kello oli tosiaan Suomen aikaa 01.20. Olin niin väsynyt ja turtunut ja jonottanut ja istunut, etten jaksanut välittää. Onneksi vaunussa istui komea nuori mies, jota tuijotin silmät päässä seisten.

Kylmä hiki iski jossain vaiheessa, kun katsoin junakarttaa väärin ja päättelin olevani väärässä junassa. Ihan sellainen aito kylmä hiki. No, oikea asema saapui vastaani.

Kaveria ei asemalla kyllä sitten ollutkaan. Bussi jättänyt tulematta. Taksijono täynnä. Säätämistä ja sähläämistä. Raahaan laukkua ympäri asemaa.

Alkaa sataa, jahka vihdoin löydän pääoven, jonka edestä ystäväni ystävällisesti lupasi noutaa taksilla. Ah, sateeseen varauduin sateenvarjolla, ajattelen tyytyväisesti. Kaivan sen laukustani. Kas, hajonnut lennolla. Ihanaa, aivan niin kamalan ihanaa.

Taksi tulee. Muutaman tunnin helppo matka on kestänyt 12 h ja ollut vähän rasittava. Seikkailunahan nämä pitää ottaa, eikö? Ilman rahaa se vain on hieman raastavaa :S

Onneksi olin niin väsynyt, etten jaksanut välittää.

Nyt aamupalalle suihkunraikkaana niska jumissa.

Englantilaiset, opetelkaa rakentamaan tuplaikkunat, kiitos.

I think a proper five o'clock tea is in order today.

To London it is then.

Ta taa people!

Mopsi on itse oman elämänsä raskain risti raahattavaksi.

Roomaa ei todellakaan rakennettu päivässä.

Joku kuitenkin saattoi saada ajatuksen, tuntea halun ja intohimon tehdä se. Tämä on voinut hyvinkin tapahtua päivässä, tunnissa, minuutissa...

Parisuhteet ovat samanlaisia. Niitä ei rakenneta päivässä, mutta se saattavat syntyä nopeastikin.

Just a poor analogy that popped in to my head :)

Sisareni tekee kaikennäköisiä outoja taideteoksiaan aina välillä, kun aikataulunsa sallivat.

Tämän sain joululahjaksi.

Pidän siitä oikeastaan. Sen lisäksi, että se on kiinnostava ja siitä löytyy esittävän muodon lisäksi muitakin symmetrioita ja ulottuvuuksia, se sopii niin teemaltaan kuin väreiltäänkin kotiini :)

...ja tietysti se on siskon tekemä!

Minulla on, lienen maininnutkin, periaatteena pitää esillä vain uniikkeja tauluja. Edellisessä elämässä asuntoni oli sisustettu kauniisti, mutta geneerisen sieluttomasti. Haluan, että jokaisella tavaralla on joku pointti olla täällä. Oli se sitten kirppislöytö, lahja, itsetehty, suvun perintö tms. Tuo taulu sopii hyvin alkavaan pieneen kokoelmaan kauniita asioita (vielä ei ole varaa sanoa: "kokoelmaani 1830-luvun Pietarilaista hopeaesineistöä, erityisesti parsaottimia").

Huoneessa (jep, yksiö :D) on huomattavasti mukavampi olla, koska joka puolella on vain tavaroita ja huonekaluja, joilla on jokin merkitys minulle, jokin sisältö ja muisto. Mihin vain katsookin :)