On mielestäni - sijaisena tämä aktualisoituu - kohtuutonta, kuinka paljon erilaisia taitoja opettajalta oletetaan löytyvän.
Teoriassa olen pätevä luokilla 1-6 opettamaan teknistä työtä (niin puu-, metalli- kuin elektroniikkatöitäkin), tekstiilipuolta (käsintekemisestä ompelun alkeisiin kaikkea mahdollista), musiikkia (opettaa perusasiat teoriasta sekä joidenkin musiikkisoittimien soittamista, miljoonia lauluja yms.), liikuntaa (hallita kaikkien tavallisimpien lajien säännöt sekä osata viheltää ne, hallita viitepelit ja harjoitteet sekä kyetä itse näyttämään kaikista esimerkit) sekä kaikki teoria-aineet (matematiikka, äidinkieli, uskonto, luonnontieteet, joihin kuuluu nykyään myös fysiikka/kemia sekä mahdollisesti englannin kieli). Tietysti myös kuvataide kuuluu joukkoon (pitäisi hallita kuvankäsittelysta taidemuotoihin ja eri tekniikoihin asti kaikki).
Tuon lisäksi tietysti jokainen oppilas pitäisi tulla yksilöllisesti huomioiduksi ja koulun kaikki muut hommat hoidettua (oppilastyöryhmät, opettajankokoukset, teemapäivät, koulutukset).
Kuten sanottu, kannatan enemmän aineenopettajia, varsinkin liikunnan ja teknisen työn osalta. Myös musiikki kaipaa ammattilaisia opettamaan sitä.
___
Sijaisena ärsyttää se, että sanotaan: "varaudu kahteen tuntiin sisäliikuntaa". Jaahas, eli minun pitäisi täysin tuntemattomassa liikuntasalissa tuntemattoman luokan kanssa pärjätä tuolla sitten? En edes tiedä, mille luokalle/luokille nuo tunnit ovat. Saan neuvto huomenna aamulla, parhaassa tapauksessa ennen tuntia. Tyyliin "Vihellät 6. luokkalaisten koripallon". Jaa, muuten hyvä, mutten osaa...
Oma ristini kannettavanani on se, että en ole mitään harrastanut nuorena. En liikuntaa enkä mitään muutakaan. Monilla miehillä oletetaan olevan selkärangassa pesäpallon viheltäminen. Ei, ei se ole. Ei todellakaan. Liikunta on ala, jossa koen olevani todella huono opettaja, koska en osaa. Minulla ei ole myöskään motivaatiota opettaa sitä. Huono homma, koska se kuuluu virkavelvollisuuteen ja minut voidaan määrätä liikuntaa opettamaan. Ja tässä kohtaa myös miesten vähyys kusee nilkoille, sillä vähämiehisessä koulussa olet sitten opettamassa teknistä ja poikien liikuntaa...
Huomenna olisi taas liikuntaa 2 h ja ehkä vielä samalla luokalla. Jos samalla luokalla ja on oma tokaluokka, niin paaaaljon saa olla leikkejä, että tuon ajan saa käytettyä :S
6 kommenttia
letala
6.12.2009 21:45
Taas olet oikealla asialla arvon kollega.. Eniten pistää vihaksi ne pikaiset sairasloman sijaistukset, joissa ei saa mitään ohjeistusta.. Sitä menee aamulla luokkaan ja kattoo, mitä työjärjestyksessä lukee, että mitä sitä mahdollisesti pitäis päivän aikana opettaa.. hmm.. Sitten selvittää vaihtotunteja jostain opettajainhuoneen yhteenvetotyöjärjestyksestä.. ja viimein kyselee oppilailta, että missä olette menossa ja repäisee sitten tunnin hatusta vaikka mistä aiheesta.. ja kaiken tämän pitäis vielä olla tavoitteellista ja oppimista palvelevaa..
Tokaluokalle vois kokeilla vaikka viivahippaa, vyörypalloa, hmm.. kahden tulen välissä, maa, meri, ilma.. peili... hmm.. Kuka pelkää merimörköä.. =OD
mopsi22
6.12.2009 22:00
Tässä tietysti, jos ulisen samalla siitä, että opettajan ei pitäisi (täytyä) tehdä ylimääräistä työtä, voisi todeta sijaistuksien suunnittelun olevan lisätyötä opettajille. Kuuluuko se toimenkuvaan?
Jotkut opettajat eivät ohjeista mitään, toisilla on sijaisia varten laadittuna kansio, jossa on luokan säännöt, oppilaat, istumajärjestykset, luokan käytänteet jne.
Joillain oikein fiksuilla kouluilla on sijaiselle antaa perusohjeistus koulun toiminnasta vaikkapa a5 kokoisella paperilla. Ja tietysti pitäisikin olla, sillä rehtorin pää on vadilla, jos sijainen ei tulipalon sattuessa osaakaan poistua rakennuksesta. Perehdytys on läkisääteinen. No se siitä :)
Sijaisuuksissa on se hyvä puoli, että en itse ainakaan edes yritä turhan suureellisia tavoitteita nopeasti ilmaantuneilla sijaisuuksilla saavuttaa. Huomisen kohdalla menen aamulla kuuntelemaan mitä sanottavaa opella on. Liikuntaan voisi kävellä, alkulämmöttää ja vetää sitten hatusta vaan.
Stressi on tuntemattomasta, ei tunnetusta.
Mahakas
6.12.2009 23:08
Tätähän on mielenkiintoista lukea sijaisten näkövinkkelistä. No omasta kokemuksesta voin sanoa että jos saat ne ryhmäsi oppilaat edes liikkumaan niin paljon onnea. Jokaisella koululla on tottakai sääntönsä mutta omilla työpaikoillani on aina ollut sijaisten suhteen vain yksi toive, pidä luokan oppilaat hengissä ;) tai no ok ei ihan noin. Vaan jokaisella sijaisella on oikeus poiketa rutiineista varsinkin jos kyseessä lyhyt sijaisuus. Liikunnassa ei meillä nykyisessäkään työpaikassani sijaisia pistetä kylmiltään vetämään kaikkia tunteja juuri niin kuin varsinainen sairaana oleva opettajaolisi ne vetänyt. Luovuus kukkimaan :)
mopsi22
6.12.2009 23:28
Mjoo, sijaistamisen helppous ja vaikeus onkin tuossa vapaudessa. Mutta vaatii sitten vain sijaiselta uskallusta päättää oman mielensä mukaan. Ja toisaalta mikä siinä päättäessä, kun olet kuitenkin virallisesti viranhaltijan sijainen vastuineen ja oikeuksineen :)
"nyt juoksette ja sitten katsellaan mitä voitaisiin pelailla, hophop!"
mopsi22
6.12.2009 23:34
Että liekö kysymys osaamisesta vai siitä, että tunne siitä ettei osaa, syö...mene ja tiedä. Molemmat sanoisin, liikunnan kohdalla ainakin.
Aboa
8.12.2009 13:25
Itse teen aina sijaiselle valmiiksi tuntisuunnitelmat, vaikka ei tarvitsisi. Kun minähän olen silloin sairaslomalla eikä siinä tapauksessa tarvitse tuntejakaan suunnitella. Vaikkakin helpommalla silloin itse pääsee.