Ottaisiko puolustusministeriön aloitteen keskustelusta nyt hyvänä vai huonona merkkinä? No ehkä oikeusvaivelvollisuus.fi-sivusto on hyvä olla olemassa, keskustelu kun on aina hyvästä, vaikka se onkin kovasti sillä asialla, että miten puolustetaan asevelvollisuuden olemassaoloa.
Asvelvollisuustyöryhmä on perustettu (ja ollut olemassa ja jonkin aikaa?) pohtimaan asevelvollisuutta ja sen asemaa. Sivuston mukaan seuraavien seikkojen osalta:
>Asevelvollisuuden myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten lisääminen
>Asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen kansallisen hyväksyttävyyden vahvistaminen
>Asevelvollisuuden mielekkyyden ja motivaation edistäminen asevelvollisen näkökulmasta
Kovasti pro-asevelvollisuus...
Kuinkahan laajasti oikeasti pohtivat sitä, että Suomi on ihmisoikeuksien kannalta loassa poliittisten vankiensa kanssa (joskin ongelmia on myös vessatomien sellien ja toimimattoman oikeuslaitoksen kanssa)? Mietintöä mielenkiinnolla odottaen.
"Selvitykset asevelvollisuuden laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista, asevelvollisuuden toimivuuden turvaamisesta ja siviilipalvelusjärjestelmän kehittämisestä laaditaan viipymättä."
Ainakin edellisistä kiinnostaa siviilipalvelusjärjestelmän kehittämistä koskeva suunnitelma. En käsitä sivarin ja asepalveluksen vastakkainasettelua. Toki hyvin järjestetty sivari vähentää asepalveluksen suorittavia, mutta samalla saataisiin valtava reservi käytännössä ilmaista työvoimaa monelle eri sektorille yhteiskuntaan. Ja nekin, jotka hilpaisevat asepalveluksesta fyysisten ominaisuuksien takia, pystyisivat sivarin suorittamaan.
Se, onko nykyinen järjestelmä kokonaisuudenssaankaan järkevä, on kokonaan toinen keskustelunaihe. Mutta jos nykyisestä puhutaan, pitäisi sivarista ottaa irti paaaaljon enemmän!
Kovasti yleisiä ovat tavoitteet kuitenkin. Näkökulmien moninaisuus - tai niiden puute - pohdituttavat, mutta se selviää vasta valmiista raporteista ja mietinnöistä.
Keskustelualue vielä kumisee tyhjyyttään, mutta seuraava hyvä kirjoitus siviilipalveluksesta sieltä jo löytyy:
http://www.oikeusvaivelvollisuus.fi/app/forum/message_show/-/id/1369
En ihan kaikkia painotuksia allekirjoita, mutta nykymallin puitteissa toimiessamme voisi järjestelmän ajatella olevan vaikka tuollainen.
Ja lopuksi sivuston otsikko on idioottimainen. Asevelvollisuus on velvollisuus, jos aletaan pilkkoa käsitteitä. "Punainen - Sininen vai Punainen?!"
daa ;9
___
Hmm, esityksetäni muutama sananen. Kyseessä oli aikuiskasvatus ja oma aiheeni oli pyöreästi se, että miten johtaja voi toiminnallaan vaikuttaa henkilöstön ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen. Pääpointti oli oikeastaan se, että työyhteisö olisi avoin, luottamuksellinen ja keskusteleva ja jokainen saisi olla siellä omana itsenään ihmisenä, eikä vain työntekijänä ja lukuna paperilla.
Paljon muutakin sisältyi esitykseen, mutta noin summattuna tuo oli se keskeinen pointti. Perusasiaa eikö vain?
Proffa totesi lopuksi, että niin aika utopiaahan tuollainen yhteisö on, vaikka siihen nyt tietysti pitäisikin pyrkiä.
Utopiaa, utopiaa?! Niin kai sitten. Itse näen tuon enemmänkin ihanteena ja sellaisena johon tulisi pyrkiä. Eromme lienee siinä, että proffa on kohta eläkkeelle jäävä ja on nähnyt yhtä sun toistakin työyhteisöä ja puhuu näin ollen kokemuksesta. Itselläni on lähinnä teoriaa päässäni tällä hetkellä työyhteisöjen toiminnasta.
Mutta jotenkin karu kommentti, koska en miellä itseäni mitenkään idealistiseksi (utopia kun on saavuttamaton merkitykseltään) tai muutenkaan...olen mielestäni realisti. Olenko outo, jos pidän tuollaisen työyhteisön olemassaolon mahdollisuutta todennäköisenä tai ainakin johtajana pyrkisin tekemään kaikkeni, jotta tietyt tekijät ja arvot olisivat mahdollisia, jotta jokainen ihminen pystyisi olemaan työpaikallaan omana itsenään?
Ehkä se on mahdotonta.
No, seminaari oli siirretty mukavasta luokasta suureen luentosaliin. Siellä sain sitten esitykseni pitää. Pidin siitä, luentotyyppisestä opettamisesta. Siinä saa keskittyä asiaan ilman, että tarvitsee pohtia luokanhallintaan ja jokaiseen oppilaaseen yksilönä sen suuremmin. Toki kukaan ei kiellä pedagogista ajattelua ja perinteisen luento-opetuksen muodon muuttamista ja rikastamista. Omalta kohdalta vain huomasin, vaikka ääni aluksi vähän värisikin ja kiireellä etenin, koska aikaa rajoitetusti, että kun lämpeää luennoinnille ja on hyvin valmistautunut, on jotenkin palkitsevaa jakaa aikuisille ihmisille omia näkökulmiaan ja uutta tietoa ja uusia näkökulmia ylipäätään.
Suu vain kuivuu. Unohdin tämän, koska opettajan en puhu paljoakaan vaan annan oppilaiden tehdä työtä.
2 kommenttia
Kolmoisritti
4.12.2009 23:09
Työyhteisöjen tomivuuteen vaikuttaa melko paljon, miten tuottavuus ja taloudellisuus määritellään ja kuka kerää voiton, tyydytäänkö ns. kohtuulliseen voittoon. Yrityksen tavoite on tehdä voittoa. Yrityksen toimivuuteen vaikuttaa myös kuinka kallis työntekijä on ja miten pajon työntekijään panostaminen kannattaa. Johtaja valitaan sen mukaan kuinka paljon hän saa aikaan rahaa yritykselle. Se tarkoittaa, mitä ja miten johtaja itse suunnittelee omaa työtään ja kuinka hän valitsee työntekijät, jotta he ovat kannattavia: työntekijän osaaminen ja liikkuvuus ratkaisee sekä ahkeruus. Ongelma on, että kuinka kauan kukin tekijä/ yskikkö / työntekijä jaksaa painaa älyttömiä määriä töitä ja kuinka monen työntekijän työt yksi henkilö kykenee tekemään. Pelkkää matematiikkaa. That´s it.
Ihminen ei ole robotti, vaikka kuinka toivoisi.
mopsi22
5.12.2009 00:21
Kiinnostava näkemys, sillä juuri tuo ajattelu tuhoaa mahdollisuudet yksilön kasvaa ja kehittyä ammatillisesti.
Ja koulun johtaminen noille premisseillä on mahdotonta, vaikka sitä kyllä vaaditaankin enenevissä määrin. Toisaalta, voidaanko mitään asiantuntijaorganisaatiota, jonka tuotokset ovat monesti tietokeskeisiä ja kovin aineettomia, arvioida perinteisen tuotantoteollisuuden sangen yksinkertaistavilla mittareilla ylipäätään?
Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihminen ei ole robotti. Nimenomaan ihminen on IHMINEN, inhimilline psykofyysinen kokonaisuus. Yksikään henkilöstöään menestyksekkäästi johtava johtaja ei voi ajatella työntekijää lukuna paperilla vaan nimenomaan yksilönä, ihmisenä, ei robottina.
Mukavaa jakaa näkemys kolmoisriitin kanssa jossain kohtaa, huolimatta nimimerkin sangen terävistä mielipiteistä :)