Stressi

Stressiä?

Mitä tahansa tekemätöntä tai tekemistään odottavaa tai tulevaa tai levällään olevaa asiaa ajattelenkin, on reaktiona lähinnä kiihtynyt pulssi, paniikki, hermostuneisuus, ärsyyntyneisyys ja vittuuntuneisuus.

Jostain syystä mikään ei etene mihinkään. Kaikki toimet joihin tartun, eivät tunnu liikkuvan tai kehittyvän.

Sen lisäksi kämppä on täysi kaaos, kun en saanutkaan tarvittavia kalusteita vielä.

En pysty keskittymään mihinkään. Pimeys verottaa omansa.

Ennen ei ole ollut tällaista oloa, että hermostuu heti, kun ajattelee keskeneräisiä asioita. Saati jos tulee jotain uutta, pientäkin, palaa heti hermo.

Olen kireä ja tiuskiva. Välillä hyvällä tuulella, mutta...

Ehkä osin myös siitä syystä, että on antibiootilla eikä pääse liikkumaan on vähän on the edge.

Toinen minkä olen huomannut - ja josta jollain tasolla huomautettiin kommentilla: "oot nykyään nii pintahomoo" - on se, että olen siirtynyt jotenkin kevyempään mielentilaan tässä syksyn mittaan. En enää jaksa ympärilläni ihmisiä, jotka ovat huonolla tuulella, negatiivisia, kyynisiä tms. Kyllä, olen vieläkin itse tuota kaikkea, mutta huomaan vain, että olen mielelläni hyvällä tuulella miettimättä syvällisiä ja vaikeita asioita, kuin käytän aikani maailmasta angstaamiseen. Kevytmielisyyttä.

Eihän se minulta aivoja mihinkään vie, jos välillä antaa itselleen välin luvan vain olla ja nauttia ilman sen suurempaa tarkoitusta.

Ristiriitainen bloggausko? On kivaa syksyä, mutta sitten stressaa. Ehkä yhteys on siinä, että olen siirtänyt energiani mielialastani ja fyysisestä kunnostani huolehtimiseen ja siinä samalla on jäänyt opinnot vähemmälle. Tasapainon löytäminen eri osa-aluiden välille on hankalaa.