"Et kai sä vaan luulet että oot mua jotenki parempi?!"
Olen keskiluokkaisesta perheestä, sellaisesta, jossa kaikki käyvät lukion ja isit ja äitit ovat töissä laman läpi (esimiehinä ja johtajina ja hyväpalkkaisina duunareina), kaikilla äidin puolen ihmisillä on omat talot, pari autoa jne. Suurta suomalaista keskiluokkaista sukua, velat maksettuina.
Ystäväni tulee Valkeakosken lähiöistä, joissa hänen mukaansa pääasiallinen elinkeino on valtion tuet ja viihteenä baarit. Jos saan yleistää, niin sitä peruslähiöelämää, alemman tulo- ja koulutustason ihmisiten massaa. Epätoivoisuutta ja katkeruutta. Alkoholismia.
Tuossa karrikoiden meidän erilaiset taustamme. Molemmat olemme tällä hetkellä yliopistossa ja menestymme tässä maailmassa. Molemmat ovat ehtineet saada jo nimensäkin painettuun tekstiin, jonka ovat itse kirjoittaneet.
Ystäväni kuitenkin "valitti" sitä, miten vaikeaa on nousta sellaisesta sosiaalisesta piiristä, joka katsoo "petturia" pahasti eikä hyväksy yksilön sosioekonomista nousua. Sama ryhmä myös, sen sijaan että tukisi, vetää mielellään toista takaisin alaspäin. Ystäväni tuntee elävänsä ristipaineessa sen kanssa, että omaa mielihalua päästä elämässä pitkälle, mutta ei halua etäännyttää sillä vanhaa elinpiiriään.
Itse taas tulen ympäristöstä, jossa tuki on sanatonta. Tai siis, elämässä eteenpäin meneminen on normi. Jos et jostain syystä halua tehdä mitään, sitten aletaan kyllä sinua kammeta aktiivisempaan elämään.
Kyse lienee siis, ei niinkään yksilön edellytyksistä vaan ympäristön asenteesta. Opettajan kyllä tiedostan tämän, koska lapsesta vain näkee millaisella asenteella kouluun suhtaudutaan.
Osin en täysin ymmärrä, enkä tiedä voinko ymmärtääkään, ystäväni ongelmaa, sillä jos elämässä jotain haluaa, kannattaa sitä tavoitella. Ei ole järkeä ankkuroitua toisiin ihmisiin, varsinkaan, jos näiden vaikutus on negatiivinen. Mutta kuten sanottu, tulen ympäristöstä, josta en joudu pyristelemään irti. Olen toisinaan hieman järkyttynyt siitä, miten erilaista elämää ihmiset ovat lapsuutenaan viettäneet ja viettävät. Omani ei olekaan kaikille se normaali.
Ja niin, tuon alun lauseen, et ole parempi jne., sanoi minulle isäni kännispäissään vuonna 2004, ensimmäisenä yliopistovuotena.
Hirveän julma kommentti, mutta ymmärrän isääni. Hän on mies, joka tulee juurikin sellaisesta ympäristöstä, joka on tukahduttanut. Isäni olisi päässyt taidoillaan paljonkin pidemmälle, mutta painolasti oli liian raskas. Onneksi lapsenlapset ja ikä ovat muuttaneet isäni täysin viimeisen neljän vuoden aikana. Mukava ihminen. Ei hän vieläkään kyllä ymmärrä yhtään, millainen on yliopistomaailma ja millainen on minun elämäni siellä ja toisaalta homomaailmassa. Olen hänelle ehkä täysin vieras ihminen, vaikka hän minut osin tunteekin paremmin kuin minä itse :)
6 kommenttia
Nermal
23.11.2009 19:59
En ihan täysin allekirjoita tuota väitettä, että alemmassa sosiaalisessa piitissä ei hyväksyttäisi yksilön sosioekonomista nousua. Tulen itse alueelta, jolla on korkea työttömyys ja paljon syrjäytymistä. Lähisuvussani on ollut runsaasti syrjäytymistä ja alkoholismia. Perheemme eli sosiaalihuollon avustuksilla suurimman osan nuoruusvuosistani. Silti en ole niissä piireissä vuosien varrella törmännyt yhteenkään negatiiviseen kommenttiin yliopisto-opintojeni ja työpaikkani vuoksi. Päinvastoin palaute on ollut erittäin kannustavaa, ja ihmiset ovat lähinnä olleet iloisia, että minulla on mahdollisuus päätyä johonkin muuhun kuin mihin he ovat päätyneet. Missään nimessä kukaan ei ole yrittänyt vetää alaspäin.
Arvomaailmaan ympäristö ehkä on vaikuttanut siinä mielessä, että uralla eteneminen tai korkea palkka ovat minulle epäkiinnostavia asioita. Minulle riittää että pysyn leivän syrjässä kiinni ja saan tehdä työtä josta pidän. Jos putoaisin sosioekonomisesti alempaan luokkaan, se ei olisi minulle kolahdus itsetunnolle, vaan ainoastaan taloudelle.
mopsi22
23.11.2009 20:37
Niin, toki yleistän rajusti :)
Rokkihomo
24.11.2009 00:07
Kumminkin:
Hyvin tuntemani suvun ainoa AKATEEMINEN on kyllä saanut vuosien mittaan aina välillä olla varovainen ettei vaan nostattaisi ympärillään tulkintaa siitä miten luulisi olevansa JOTAIN.
Tämän kaverin tausta taitaa tosiaan olla lähempänä kaverisi taustaa kuin esimerkiksi sinun, ilmeisesti. Men, c'est la live.
stellagrrrl
24.11.2009 16:05
julmasti yleistävän varauksella allekirjoitan mopsin havainnot.
oma taustani on akateeminen ja hyvin toimeentuleva perhe, mutta perheeni arvomaailmaan ei kuulunut urakehityksen tai taloudellisen menestyksen itseisarvona pitäminen, enkä ole sellaiseksi kasvanutkaan – vaan hyvin lähelle sitä, minkä nermal palauttaa oman ympäristönsä mahdolliseksi vaikutukseksi.
Aboa
25.11.2009 15:58
Mun vanhemmat olivat yksityisyrittäjiä; isän koulutus oli kansakoulu ja äiti oli ylioppilas. Vanhemmat kannustivat meitä aina opiskelemaan ja yrittämään mitä tahansa, kunhan vain pääsisimme jollekin toiselle tasolle kuin he itse. Minä olin suvusta ensimmäinen yliopistoon päässyt ja varsinkin isä oli todella ylpeä minusta. Nyt perheessä on kaksi maisteria ja yksi insinööri ja isä sanoi viime kesänä olevansa onnellinen että jaksoi tehdä työtä niin, että kaikki lapset saivat kunnon koulutuksen.
Mahakas
26.11.2009 06:25
Jaa no meillä taas kuulun alempaan kastiin niin perheen kuin suvun piirissä teenhän normi työtä normi palkalla. Ja vielä suvun kiintiö homo ;)