Blogin pitäminen täällä ranneliike.netissä on vahvistanut minun seksuaalista identiteettiäni aivan mahdottoman paljon.
Tunnen olevani entistäkin vakaammalla pohjalla itseni kanssa. Tunnen kuuluvani joukkoon.
Täytyy ihan karmeista pidellä, etten loikkaa kaapista ulos.
Kaikki tämä vain kirjoittamalla omasta elämästäni ja lukemalla muiden elämästä. Kai siinä jotain on jossain välissä tullut ajateltuakin.
Kyllä elämä on ihanaa!
Olipa ihana eilen kymmenen helteisen työmatkapyöräilykilometrin päätteeksi poiketa varjoiseen ja vehreään Vartiovuorenpuistoon! Vanhat, mahtavat puut, kumpuileva, pehmeä ruohikko, viehättävä, elegantti tähtitorni,kauniit, hymyilevät ihmiset.
Saalista en saanut.
Tämän päivän Kauppalehdessä on arvostelu Teatteri Jurkan näytelmästä Kettu ja Jänis. Miespääosaa esittävästä Esko Salmisesta käytetään sanaa muhevarunkoinen. Kiva sana.
Lieneekö ne tuon uudelleen esille kömpineen auringon mukanaan tuomat vähäpukeiset gentlemannit, mikä saa minut koko ajan jankkaamaan näitä läskijuttuja. Vai neljänkympin kriisi.
Joku aika sitten Mireille Guiliano-niminen Veuve Clicquot-samppanjatalon johtajatar kirjoitti kansainvälisen bestsellerin nimeltään Ranskattaret eivät liho.
Toistaiseksi olen tutustunut hänen kirjaansa siltä osin, että hän suosittelee tasapainoisen dieetin perusosiksi leipää, suklaata, samppanjaa ja romansseja.
Mitähän noista minulta puuttuu, kun kurvit vaan komistuu.
Työpaikallani kävi viikonvaihteessa varkaita. Puhelimessa ilmoitukseni vastaanottanut poliisimies kysyi syntymäaikaani ja puhelinnumeroani. Could this be a beginning of a beautiful friendship...
Voi, kun oli nättipeppuisia poikia eilen kaupungilla liikkeellä. Kyllä farkut hakkaa shortsit mennen tullen. Shortsit eivät todellakaan ole eduksi kovinkaan monelle.
Josta tulikin mieleeni, että mikähän lienee Dolce&Gabbanan uuden Light blue - tuoksun mainosten kohderyhmä. Kuvien charming, sexy and seductive mies tuskin vetoaa kovinkaan moneen punaista lihaa syövään heteromieheen. Onneksi en kuulu heihin!
Aika jännää kurkkia ihmisten kotisivuja qruiser.com:ssa. Varsinkin on jännää katsoa, mihin klubeihin he kuuluvat. "Ai, tuo tykkää tuollaisesta..." Muodostaa kuva ihmisestä klubien perusteella.
Joskus aikoinaan liityttyäni ensimmäistä kertaa qruiseriin, liityin innoissani varmaan kymmeniin klubeihin, pääasiassa navan aluisiin toimintoihin liittyviin.
Sitten kyllästyin ja erosin kaikista.
Nyt taas liityin pariinkymmeneen uuteen klubiin. Aivan mahdotonta käydä läpi kaikkia klubeja ja miettiä, mihin kaikkiin liittyisin.
Mutta ei kai sillä mitään väliä olekaan.
Töissä taas!
Tuntuikin jo, että on aika palata. Toisaalta tuntui, että oliko sitä lomaa ollenkaan. Ei oikein päässyt koko loman aikana irti töistä. Sellainen kesäloma tällä kertaa.
Eilen retkeilimme Pukkilan kartanossa Piikkiössä. Siellä on kaunis rokokookartano 1700-luvulta ja mielenkiintoinen ryytimaa.
Hyvää Norjan kansallispyhimyksen Olavin muistopäivää!
Turussa toimi Pyhän Olavin dominikaaniluostari vuodesta 1249 reformaatioon saakka. Vielä meiltä löytyy Olavinpuisto, Olavintie, Olavin krouvi, Sankt Olof skolan ja vielä siitä nurkan takaa Luostarikatu ja Mustainveljestenkuja. Se kotiseutuopista tällä kertaa.
Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan maailmanluokan sosiologimme Edvard Westermarckin (1962-1939) seksuaalinen orientaatio, vilkaiskoon uusinta Finsk tidskriftiä. Hän "smoked the best cigars, drank the best wines and enjoyed the nicest arab boys". Ihan vähän vielä kotiseutuoppia: Westermarck toimi aikoinaan myös Åbo Akademin rehtorina.
Nyt nautin tilkan Mandarine Napoléonia, Grande Liquer Impérialea, ja päätän juttuni tähän.
Olen tänään oppinut uuden sanan: filosemiitti. Sen vastakohta antisemiitti onkin paljon tutumpi.
Minua juutalainen kulttuuri ja ajattelu kiehtoo. Voisin siis sanoa olevani filosemiitti. Tämä on täysin kammio-orientaatio, sillä enpä taida tuntea yhtäkään juutalaista. Median välityksellä toki.
Viime kesän tapahtumat Israelin pohjoisrajalla saivat minut kimpastumaan silloisen ulkoministerimme vetelyyteen. Kun en muuta keksinyt protestiksi, liityin Suomi-Israel-yhdistykseen.
Kun vielä kerron, että kirjoittauduin muutama vuosi sitten antisemitismiä vastustavaan Jad Vashem-järjestöön, eipä voi muuta kuin todeta, että onpa siinä kerrakseen yhteämiä juutalaisuuteen pohjoispohjalaiselle protestantille.
Tämän päivän tekstejä ovat olleet Mikael Enckellin kirjan essee antisemitismistä ja Svante Lundgrenin artikkeli islamismista uusimmassa Finsk tidskriftissä. Lundgren esitteli muutaman englantilaisen kirjan teemasta. Niskakarvat nousivat pystyyn, vaikkei syytä paniikkiin liene.