Kulissin takaa

Liityin kirjakerhoon.

Aikaisemmin kuulun Suureen suomalaiseen kirjakerhoon, Uudet kirjat-kirjakerhoon ja Uppo Nalle - kirjakerhoon.

Tämä uusi on nimeltään miehekkäästi Tyyli & koti.

Syynä liittyä tähänkin kirjakerhoon oli tyyliin ja kotiin liittyvän kiinnostukseni lisäksi liittymistarjous. Sain edullisesti 1800-luvun sisustusta käsittelevän kirjan Kartanoita ja porvariskoteja. Pidin nimittäin samojen tekijöiden 1700-lukua käsitelleestä edellisestä kirjasta Säätyläiskoti Suomessa.

Kaupan päälle tuli vielä loviisalaisia koteja esittelevä kirja Kuningattaren kaupungissa.

Näin kotimme tyylikkyys ja kodikkuus vain lisääntyy.

Eilisen päivän vietin työasioissa Saustilan kartanossa Sauvossa.

Saustila on 1400-luvulta peräisin oleva tila, jonka omistajiin on kuulunut Sten Sture nuorempi ja muiden muassa Ehrenmalm, Haartman, Schauman ja Aminoff - sukuisia herroja.

Kuudenkymmenen vuoden autiuden ja rappion jälkeen kahdeksankymmentäluvulla paimiolainen Näsäsen-maanviljelijäperhe osti tilan maat ja sai päärakennuksen puutarhoineen yhdellä markalla kaupan päälle. Perhe kunnosti rakennukset ja harjoittaa juhla- ja kokoustoimintaa kartanossaan.

Hieno paikka. Paljon on vielä tekemistä. Ei voi olla ihailematta ihmisten tahtoa.

Tänään on kulunut viisikymmentä vuotta Jean Sibeliuksen taivaallisesta syntymäpäivästä.

Sibelius on suomalaisen kulttuurin kirkkain tähti, yksinäinen nero Parnassolla.

Viulukonsertto on ehdoton lempiteokseni.

Perjantai-iltana parkkeerasin itseni sohvalle toisessa kädessä Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt ja toisessa pullo Moët&Chandon Champagne Brut Impérialia. Molemmat olivat hyviä.

Tykkään lukea Snellmanin kirjoja. Ehkä ne eivät ole järisyttäviä elämyksiä mutta käsittelevät kiintoisia aiheita ja tarinat on kerrottu sujuvasti. Tämän kirjan aiheena on lapsiprostituutio, kuinka helposti asiat lipsahtavat väärään suuntaan ja sitten on jo myöhäistä.

Olin kuulemma viime yönä Pariisissa. Yksi työtovereistani ajoi, minä istuin vieressä antamassa ajo-ohjelta, kaksi muuta työtoveriani hihkui takapenkillä.

Sanoin kuulemma takapenkin hihkujille kyllästyneellä äänellä: " En mä jaksa innostua kun mä käyn täällä joka viikko".

Tällaista unta oli toinen takapenkin hihkujista nähnyt.

Erään työtoverin kommentti työpaikkamme aamukahvipöydässä: "Voin hyvin kuvitella R:n käyvän Pariisissa joka viikko".

Mon Dieu, minkälaisen kuvan olen itsestäni luonut. Olen kauhistuneen imarreltu...

Lyhytkin linja-autoiltu työmatka voi mennä vikaan monista eri syistä. Tässä muutama niistä:

kuljettaja ei laita vilkkua päälle lähestyessään pysäkkiä
kuljettaja ei aja autoaan pysäkkilevennykseen
kuljettaja ei pysähdy odottajan kohdalle
kuljettaja avaa vain toisen etuovista
kuljettaja ei tervehdi
kuljettaja ei sano kiitos
kuljettaja lähtee ajamaan ennen rahastamista
kuljettaja on elämäänsä kyllästyneen näköinen
kuljettaja kaahaa
kuljettaja ajaa liian hitaasti
kuljettaja jarruttelee liikaa
kuljettaja jarruttelee liian vähän
kuljettaja kuuntelee väärää radiokanavaa
kuljettaja kailottaa kännykkäänsä ajaessaan
kuljettaja on epäystävällinen muille matkustajille
kuljettaja ei laita sisävaloja bussiinsa
joku muu matkustaja menee istumaan minun paikalleni

Herkällä sielulla on monta tilaisuutta kärsiä, mutta onneksi ilmasto kiittää.

Olen hyvin tietoinen, että lähivuosina meitä kaikkia koetteleva taloudellinen lama on osittain minun syytäni.

Tulin töihin 8.15.

Sen jälkeen olen:
- lukenut perjantain jälkeen kirjoitetut blogit ranneliikkeestä
- lukenut kommentit ja keskustelut qruiserin klubeistani
- käynyt läpi qruiserin uudet klubit
- lukenut qx.se:n uudet jutut
- kirjoittanut yhden blogimerkinnän tänne ja tässä tulee toinen
- lukenut kuusi sähköpostiviestiä
- vastannut kolmeen sähkäpostiviestiin
- mitannut verenpaineeni
- neuvonnut konttorintyttöä eräässä työtehtävässä
- juonut aamuteen ja syönyt juustosämpylän.

Kuuden minuutin kuluttua lounastan.

Anteeksi, Suomi!

Viikonvaihde oli miellyttävä.

Lauantainaamupäivällä siivosin, mikä tuotti iloa lähimmilleni, mikä tuotti iloa minulle.

Illalla saimme vieraaksemme tuttavaperheemme sisämaasta. Tarjosimme tacoja; kävivät hyvin kaupaksi, ne olivatkin enemmän varma kuin mielikuvituksekas valinta. Espanjalainen punaviini maistui myös pullokaupalla. Oli mukava ilta.

Kävin myös uimassa. Trimmattu alapään karvoitus on jo niin yleistä, että melkein hätkähdin kun eräällä nuorukaisella karvoitus röyhysi luonnontilaisena.

Sunnuntaina kävin tyttäreni kanssa pyöräilemässä. Hän oppi pari viikkoa sitten pyöräilemään ilman apurattaita.

Vaimo lähti tänään viikoksi työmatkalle.

Näin pikkuporvarillisesti elää pikkuporvari pikkuporvarillista elämäänsä.

Mikähän näyttelyvimma minuun on iskenyt. Eilen kävelin kotiin valkokuvakeskus Perin kautta ja katsoin näyttelyn nimeltä Malestuff.

Siellä oli valokuvia ja videoita, niissä esiintyi miehiä, niissä varmaan problematisoitiin ja analysoitiin miehen roolia ja identiteettiä postmodernissa kulttuurissa ja yhteisössä.

Onneksi nykytaidetta(kaan) ei tarvitse ymmärtää. Voi vaan katsella videota alushoususillaan kekkuloivasta miehestä tai jauhoja päälleen pyryttävästä porkkananenäisestä miehestä ja ihmetellä.

Maanantaina kävin kotimatkallani katsomassa Åbo Akademin pääkirjaston Linné-näytttelyn. Itse Carl von Linné on käynyt kerran Turussa palatessaan Lapin-matkaltaan. Hänen nuoruudenystäviään, oppilaitaan ja kirjeenvaihtotovereita on ollut Turun Akatemiassa aikoinaan. Näihin kuuluvat muiden muassa Suomen luonnontieteen isä Browallius, Mennander, aikanaan Suomen ainoa akateemisesti koulutettu lääkäri Spöring ja tutkimusmatkailija Kalm.

B, M ja K olivat jokainen aikanaan Piikkiön kirkkoherroja (rahan takia). B ja M olivat fysiikan ja teologian professoreja sekä Turun piispoja, M myös Ruotsin arkkipiispa. K oli taloustieteen professori.

Spöringin poika oli James Cookin mukana kartoittamassa Australiaa ja kuvasi ensimmäisenä eurooppalaisena kengurun. Pojan muistomerkki on Rettigin palatsin muurissa ja hänen mukaansa nimetty katu Canberrassa. Mennanderin kaunosielupoika aateloitiin isänsä ansioista nimellä Fredenheim ja hän perusti Ruotsin ensimmäisen museon kuninkaanlinnaan. Tunnetut Gadolin-nimiset luonnontieteilijät ovat B:n tyttären jälkeläisiä.

Muutama vuosiluku vielä. Vuonna 1747 Turun akatemian runousopin professuuri muutettiin taloustieteen professuuriksi (mitä uusliberalismia!), vuonna 1749 julkaistiin maailmanhistorian ensimmäinen ruotsinkielinen väitöskirja Suomen Turussa, vuonna 1742 valmistui ensimmäinen lääkäri Suomessa yliopistosta.

"Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja toimen puistot."