Olimme viikonvaihteen anoppini luona Pohjanmaan pienessä rannikkokaupungissa.
Muun väen haravoidessa pihaa seisoin omenapuun alla tumput suorana: Lacosten kengät, Burlingtonin sukat, Pierre Cardinin farkut ja paita, Bossin alushousut ja t-paita, Barbourin takki, kassissa viiniä ja paikallisen konditorian käsin tehtyjä suklaakonvehteja, kädessä Romeo y Julietan sikari, kainalossa New York Review of Books. Tilanteen mukainen pukeutuminen oli vissiin unohtunut.
Myöhemmin anoppini huvilalla osallistuin jo reippaasti oksien keräämiseen uimarantaa varjostaneen koivun menetettyä henkensä estetiikalle.
1 kommentti
Napalmia
14.4.2008 18:04
Samaistatko itsesi merkkivaatteisiin ? Mainostajan unelma: I am what I wear. Ei tietenkään ! Pinnalliset asiat eivät kerro ihmisestä totuutta.