Kulissin takaa

Tyttäreni koulun aloitus ei ole sujunut oikein hyvin. Häneen on iskenyt mahdoton eroahdistus, joten hän ei suostu jäämään kouluun ilman että äitinsä seisoo luokan oven pielessä ensimmäisen tunnin alkaessa. Iltapäivällä hän sitten kuitenkin kertooi iloisesti ja innostuneesti päivän tapahtumista. Eilen iloisin juttu oli kaksi sivua matikan läksyjä (kyllä Siperia vielä opettaa!).

Luin Oscar Wilden mahdollisesti kirjoittaman kirjan Teleny, joka oli erittäin eroottinen. Gummeruksen palkkaaman suomentajan psykonanalyyttinen jälkilause oli kummallinen.

Tyttäreni aloitti eilen peruskoulunsa. Päivän arvosana asteikolla 1-10 oli kuulemma seitsemän. Kolmannes uusista luokkatovereista oli uusia tuttavuuksia ja loput tuttuja esikoulusta tai muualta.

Koulupäivät alkavat kello 9.20 ja päättyvät kello 12.20 tai 13.20. Viikkotunteja on yhdeksäntoista.

Aamut ovat ongelma, koska lapsen molempien vanhempien tulisi olla töissä jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua. Iltapäivällä on iltapäivähoito järjestetty. Kannatan lämpimästi kokopäiväkoulua. Aika harvan noistakin lapsista tarvitsee ehtiä kotiin iltalypsylle.

Työmotivaationi on juuri tänään hieman alakantissa: tahto on ainakin lähellä nollaa.

Upouudet komeat kengät edes hieman piristävät vetelää mielialaa.

Tyttäreni aloittaa tänään ensimmäisen luokan. Hänen motivaationsa vaikuttaisi olevan isäänsä parempi. Kissarepun kantamista hän ainakin on harjoitellut viime päivinä ahkerasti. Eihän siitä ole kuin vähän aikaa, kun kätilö kantoi hänen leikkaussalista ja sanoi: "Tyttö tuli. Onneksi olkoon!".

Luin Ari Paulowin dekkarin Viidakkojuoksu, jonka tapahtumat oli sijoitettu Ouluun.

Olimme tänään Korkeasaaressa. Edellisestä käynnistäni on kulunut neljännesvuosisata. Huolella hoidettu ympäristö.

Kauppatorilla vesibussin lähtöpaikalla oli eläintarhojen vastainen mielenosoitus. Ihan oikeassahan he ovat: eläimet eläkööt luontaisissa ympäristöissään ja ihmiset omissaan. Sudet syökööt metsään menevät ihmiset ja ihmiset syökööt kaupunkiin tulevat sudet.

Käyty äitini ystävättären taidenäyttelyn avajaisissa. Äitini kutsui jatkot kotiinsa: champagnea ja cognacia, Frederikiä, kuusikymppisiä naisia, ou diö.

Luettu kaksi viimeisintä Attitudea.

Lounas puutarhassa: valkoinen pöytäliina, hopeat, kristallit, champagnea ja cognacia edelleen. Jos äitini olisi mies, hänen olisi oltava homo: glamouria ja glitteriä, kimalletta ja kauneutta.

Tänä iltana lähtee yöjuna kotiin Turkuun.

Olen tämän viikon Oulussa vanhempieni luona.

Kävelin hautuumaalla. Se taitaa olla kaupungin ruotsinkielisin alue.

Kävelin kaupunginkasarmilla. Olipa se muuttunut parissakymmenessä vuodessa. Lounastin upseerikerholla.

Kävelin Hupisaarilla, poltin sikarin Frantzenin puistossa, kävin pissalla kastekatedraalissani.

Join Nokian panimon Året runtin Oluthuone Leskisessä, söin omenahyveen Antellin konditoriassa, shoppailin Stockmannilla. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Oulussa on jälleen Akateeminen kirjakauppa, myyjättären kanssa haukuimme Suomalaista kirjakauppaa,hänen entistä työpaikkaansa, puuttuvasta kirjakauppatunnelmasta.

Katselin veljentyttären kouluratsastuskilpailuja.

Kävin sitten kuulemassa ja katsomassa Dingoa ja Paula Koivuniemeä. Mukaansa tempaavia olivat.

Teksi aivan mahdottomasti mieli mennä katsomaan ja kuulemaan Paula Koivuniemeä DBTL:ään. Ennen Paulaa esiintyvät muiden muassa Dingo ja Kauko Röyhkä.

Koivuniemi aloittaa vasta puolilta öin. En tiedä, jaksanko odottaa. Aamulla on lähtö kahdeksan maissa bussilla kohti pohjoista.

Potentiaalisilla festivaalikavereilla on kaikenlaista muuta menemistä. Kai siellä joitain tuttaja tapaisi kuitenkin.

Eilen katsoin elokuvan Lilja 4-ever, joka oli erinomainen.

Illalla livuin työtovereideni kera Down by the Laituriin ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuulin M.A. Nummista Tijuana Taxin säestämänä, Popedaa ja Yötä.

Popedan aikana eräs nuorehko mies tunsi olonsa hyväksi nojautumalla minua vasten ja liikuttelemalla lantiotaan omaani vasten musiikin tahdissa. Työtoverini ihmettelivät esityksen jälkeen vähäistä välimatkaamme. Vastasin hyräilemällä: "Olen matkalla Alabamaan..."

Katsoin kaksi elokuvaa:

Kimpassa oli ranskalainen tyhjänpäiväisyys komean miehen kera.
Decamerone Pasolinin versiona oli kaunis.

Elokuvamaniani syynä on se, että loput perheestäni on vielä maalla ja olen yksin kotona.

Eilen illansuussa lähdin pyöräilemään Uittamolle. Vakaana aikomuksenani oli painua puskiin miehiä katselemaan ja kenties koskettelemaan. Olen asunut Turussa kaksikymmentä vuotta enkä vielä sinne asti päässyt. Tälläkin kertaa meni pupu pöksyyn (kuvainnollisesti siis) ja poljin pysähtymättä polkuja pitkin.