Katsoin kaksi elokuvaa:
Kimpassa oli ranskalainen tyhjänpäiväisyys komean miehen kera.
Decamerone Pasolinin versiona oli kaunis.
Elokuvamaniani syynä on se, että loput perheestäni on vielä maalla ja olen yksin kotona.
Eilen illansuussa lähdin pyöräilemään Uittamolle. Vakaana aikomuksenani oli painua puskiin miehiä katselemaan ja kenties koskettelemaan. Olen asunut Turussa kaksikymmentä vuotta enkä vielä sinne asti päässyt. Tälläkin kertaa meni pupu pöksyyn (kuvainnollisesti siis) ja poljin pysähtymättä polkuja pitkin.
