Ommattu Mehdille

Vielä vahvistamattomien huhujen mukaan Masa- täti olisi onnistuttu salakuljettamaan takaisin Suomeen. Blogien kirjoittaminen on viivästynyt hieman, koska neuvottelut tekstien aiheuttamien psyykkisten vaurioiden korvaamisesta Kelan toimesta ovat vielä kesken.

Sekavista olosuhteista huolimatta Masa tervehtii lukijoitansa. Ihan jokaiselle en voinut ruumaan menevissä matkatavaroissa 20kg painorajan takia tuoda tuliaisiksi poikaa, mutta antanette anteeksi tämän pienen puutteen. Yritän hyvittää asian myöhemmin jotenkin.

Agadirissa paistoi siis aurinko kuten aina ennenkin. Jätin matkan aikana turhautuneen viestin, jossa purin erilaisia pettymyksiäni. Jopa Masa unohtaa välilä elämän perusasioita. Agadir on iso kaupunki, joka elää lähes pelkästään turismista. Tästä syystä seudulle hakeutuu ihmisiä, joiden ainoa motiivi on keinolla millä hyvänsä yrittää hyötyä paikallisten mielestä tyhmänpuoleisista ja liian rikkaista eurooppalaisista. Agadir ei siis ole koko Marokko. Masa pyytää anteeksi asioiden liiallista yksinkertaistamista.

Paikalliset ovat silti huomanneet ongelman. Moni pelkästään Marokon turistikohteisiin (Marrakech, Agadir, Essaouira) matkaava ei tule koskaan enää uudelleen. Loistava ilmasto ja edullinen hintataso eivät aina riitä. Osa turisteista tulee ihan oikeasti hakemaan kosketusta paikalliseen kulttuuriin ja tietysti myös ihmisiin. Masa ja monet muut ovat hieman hämmentyneitä kuinka todella vaikeaa se tuolla tuntuu olevan. Eurooppalaisuus tuntuu edustavan monille marokkolaisille ainoastaan helppoa rahaa, vääräuskoisuutta ja pinnallista elämäntapaa. Turistilla vaan valitettavasti on lapsellinen tarve uskotella itselleen pystyvänsä sulautumaan joukkoon. Agadirissa olet aina pelkkä turisti.

Masan suhde Agadiriin on käytännöllinen. Joku kai voisi puhua molemminpuolisesta hyväksikäytöstä. Masa ostaa asumisen, ruuan ja aurinkoa. Marokkolainen myy ne Masalle. Kumpikin saa mitä haluaa ilman että kumpikaan lopulta ymmärtää toisiaan. Haluaisin kuitenkin oppia ymmärtämään enemmän. Kaiken huijaamisen ja ruinaamisen alla on todella kaunis ja mielenkiintoinen vanha kulttuuri ja värikäs maa.

Masa on saanut Marokossa yhden oikean ystävän. Se on enemmän kuin mihin kukaan tuntemistani eurooppalaisista on pystynyt. Mehdi on aurinkoinen poika, joka ei joka minuutti pyydä rahaa. Voisin jopa kuvitella että hän on viihtynyt seurassani silloin aina joskus. Ainutlaatuiseksi Mehdin tekee tämän pehmeä ja avoin luonne. Koskaan ei ole huono hetki halaukselle tai valloittavalle hymylle. Tiedän tosin että kaikki kestää vain pienen ohikiitävän hetken. Pojan aikuistuessa tämä joutuu sopeutumaan samanlaisuutta korostavaan kulttuuriin. Marokossa mies ei voi olla mies olematta mahdollisimman macho. Tunteiden näyttäminen on merkki säälittävästä heikkoudesta. Vain olemalla kova miehen uskotaan pystyvän huolehtimaan itsestään ja perheestään. Vaihtoehtoisuudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Poikkeuksia ei ole eikä niitä sallita. En päässyt enää hyvästelemään Mehdiä. Jos elän vielä parisen vuotta ja satun palaamaan Agadiriin, tiedän löytäväni tuon aurinkoa ja iloa täynnä olevan pojan syljeskelemästä nahkatakki päällä kadunkulmasta.

Auringon ja appelsiinien Agadir vetää puoleensa myös laumoittain vanhoja eurooppalaisia homomiehiä. Suurimpaa osaa näistä tuntuu yhdistävän kiinnostus marokkolaisiin nuorukaisiin. Euroopasta ei kuulemma enää saa eikä jalka nouse omanikäisessä seurassa. Marokossa taas en ole kuullut kenenkään saaneen ilman rahallista sponsorointia. Jopa turistinaisia bongailevat rantaleijonat olettavat tytön maksavan jokaisen ravintolalaskun alusta loppuun plus palkkion seuranpidosta. Transututtavani Clara tapasi pimeässä kivan miehen, joka kehui tätä kauniiksi. Mies tarjosi ilmaista seksiä ja vei lopulta villapaidan kun rahaa ei kuulunut kun sitä kuitenkin vaadittiin. Näin siis meillä Agadirissa.

Homoseksuaalisuus on virallisesti kiellettyä ja arka aihe. Miesten välinen seksi on tavallista, mutta se naamioidaan joko tahallaan tai tahattomasti fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen naisen puutteessa. Jos joudut joskus hankaluuksiin lomareissullasi, et missään vaiheessa saa myöntää olevasi homoseksuaali. Sen jälkeen sellisi avainta ei enää löydy mistään. Satuit vaan Fatiman puutteessa erehtymään.

Vanhoja eurooppalaisia miehiä aktiivisesti metsästävien parikymppisten marokkolaisten määrä on häkellyttävän suuri. Meillä Suomessa prostituoitu mielletään toivottomaksi tapaukseksi, joka on turvautunut viimeiseen keinoonsa. Agadirissa taas nuoret miehet suhtautuvat pieneen sivutuloonsa kuin mihin tahansa työhön. Seksiä ei useinkaan mielletä syvällisenä, moniulotteisena asiana eikä sen harrastamiseen vaadita siinä kulttuurissa 500-sivuista käyttökirjaa ja vuosien valmistelua.

En silti suosittele kenellekään seksimatkaa Marokkoon. Viimeisen parin vuoden aikana siellä ollaan huomattu että homoilla on helppo rahastaa. Homoseksuaalisuus on ankarasti kiellettyä ja jokaista lainrikkojaa voidaan rangaista järjettömällä lunnasvaatimuksella. Turistipoliisin aikaa vievin homma on bongata lakia rikkovia turisteja. Poltat pilveä tai harrastat homoseksiä ja virka-asuinen poliisi sattuu "yllättäen" paikalle. Lopulta virut odottamassa oikeudenkäyntiä likaisessa pienessä sellissä kymmenen muun vangin kanssa. Huhujen mukaan syytteistä yleensä luovutaan kun tuomarille ja avustajille on siirretty tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja rahaa (riippuen kuinka varakkaaksi sinut uskotaan). Onneksi Masalla ei olisi edes varaa maksaa. Tädin kuolema saastaisessa ja ahtaassa sellissä olisi pirteä positiivinen yllätys meille kaikille!