Mopsi's

Tässä taas pohjalla käyneenä, noin niin kuin mielialaltani, olen todennut itsesäälin ja "masentumisen" olevan jossain määrin addiktoivia tiloja. Nyt olen taas hieman piristynyt, mistä lie johtunee. Talvikin tuntuu vain pimenevän päivä päivältä.

Kuitenkin kaipaan melankoliaa ja itsesääliä. On jotenkin mukava (?) elää niin, ettei millään tunnu olevan mitään väliä. Sivuvaikutuksena on tosin jatkuva vitutus ja aivojen laiskistuminen ja apatoituminen. Ehkäpä masentumisessa helpottavaa on maailman syyttäminen omista ongelmista; syiden ulkoistaminen niin sanoakseni. Eihän ongelmat tai ajatuskulut mihinkään ole päästäni hävinneet ja varmasti jokin tai joku tönäisee minut taas ennalta-arvaamatta "alas masennukseen". Nykyinen lievä tyytyväisyys on vain väliaikaista huomion kiinnittämistä muihin asioihin, väliaikaista itsensä harhauttamista.

En valitettavasti muista mistä luin/kuka sanoi, mutta joku kysyi, onko onnellisuus olotila, jota ei voi saavuttaa, vaikka kaikki siihen pyrkivätkin. Onko onnellisuus vain yleisesti hyväksytty harha, jota kaikki tavoittelevat, mutta eivät - ainakaan kestävää onnellisuutta - löydä.

Masentava, mutta jotenkin järkeeni käypä ajatus.

Olen tässä taas viimeaikoina pohtinut kysymystä siitä, voiko olla ajattelua ilman kieltä ja käsitteitä (ajatus ei siis todellakaan ole minun omani, saati rajoittunut vain kasvatustieteen alueelle) ? Pohdinta on keskeinen kasvatustieteissä ja opettajana, kun täytyy ymmärtää, miten mieli toimii ja miten siihen voi vaikuttaa.

Tietysti käsite ajattelu ei ehkä ole mitenkään selvärajainen, vai osaako joku antaa sille kattavan tai edes lähellä kattavaa olevan sisällön?

En ole varsinaisesti päätynyt mihinkään ratkaisuun asian tiimoilta. Korkeintaan olen erittäin vahvasti sen kannalla, ettei em. voi erottaa toisistaan. Mielipiteitä?!

No, serkut tulivat ja menivät ja hauskaakin oli. Harmittaa vaan asua kerrostalossa - iänikuiset hiljaisuussäännöt vaivaavat. Olisi mukavaa olla omakotitalo, niin ei tarvitsisi aina häätää ihmisiä pois. Tosin nyt(kin) hekoteltiin puoli kolmeen - naapurin iloksi :)

Olen lihonnut 1,5 kiloa!

Toki olen pari viimeistä viikkoa taas nauttinut kulinaarisista nautinnoista vapaammin ja liikkunut (huonon sään vuoksi) vähemmän.

Olen hieman neuroottinen painoni suhteen. Lukioaikana oli vielä 102 kg:n huippupaino :S. Parissa vuodessa karistin siitä 36 kg ja kevyimmillään painoin 66 kg (olen keskimittainen, huimat 175 cm). Tuossa vaiheessa totesin lihasharjoittelun tarpeen, kun oli vähän löysä olo ;)

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, painan 71, 5 kg (jossa siis se 1,5 kg liikaa!) ja on vähän lihasmassaakin siunaantunut. Kehtaan, ehkä, jo olla ilman paitaa näkyvillä. En kyllä aina sitäkään. En ole päässyt irti lihavasta ruumiinkuvastani.

Ihmiset ympärillä ovat alkaneet "huolehtia" siitä, että painoni olisi pudonnut "ehkä vähän liikaa?". Itse olen vahvasti sitä mieltä, että olen "lihava" tai ainakin, että mukana on painoa hieman liikaa; aina on varaa pudottaa. Tuo 1,5 kg ja siitä eroon pääseminen suorastaan määrittää tämän viikon ohjelmani.

Järkeni sanoo minulle - peilin edessä seisoessani -, että olen normaalipainoinen, joskus jopa sana hoikka ilmestyy mieleen. Toisaalta tunnepuoli on vahvasti sitä mieltä, että painoa olisi vielä pudotettavaksi. Loogisena ihmisenä - tai ainakin sellaisena itseäni pitävänä - on tuo järki- ja tunnepuolen ristiriita ärsyttävä. En pysty hyväksymään sitä, minkä järki sanoo!

Sen verran yritän pitää järjen kädessäni, etten onnistu kehittämään syömishäiriötä itselleni. Jotenkin surrealistinen olo, kun painavina päivinäni en voinut ymmärtää, miten joku voi vain olla syömättä tai syödä liian vähän. Nyt ymmärrän :/

Lienee tämä nykykulttuuri ulkonäköön kohdistuvine paineineen vaikuttanut minuunkin. Masennun aina, kun silmiini osuu "täydellisesti" muotoutuneita yksilöitä, miehiä tai naisia. Raivostuttaa tuntea itsensä riittämättömäksi ja huonoksi. Minkäs teet?

Tuli mieleeni - yhdyssana on yhdyssana -ryhmää selaillessani Facebookissa - eräs 4.-luokan oppitunti, jonka pidin aikaisemmin syksyllä. Osoitin itselleni liian pilkunviilauksen vaarat...

Yksi pojista selitti innokkaasti jotain omaa kokemustaan muun luokan ja tietysti opettajan kuunnellessa. Hän oli enemmän tai vähemmän innostunut saamastaan huomiosta, kun kaikki häntä kuuntelivat. Tarinan lähentyessä loppuaan, hän yhdessä lauseessa käytti sanaa HYVEMPI.

Silloin, ennen kuin ajatus ehti aivoihin asti, päästin suustani: "siis PAREMPI, ei HYVEMPI. Sellaista sanaa kuin HYVEMPI ei ole olemassa."

Poika-parka kadotti täysin ajatuksensa keskeytyksestäni johtuen - ja opettajankin aivot tajusivat pedagogisen idioottimaisuutensa. Kuka nyt menee keskeyttämään innokkaan lapsen, joka kertoo kokemuksistaan, mitättömän kielioppijutun takia!

Tunsin itseni suorastaan mainioksi opettajaksi :S

Työssäoppimista parhaimmilaan...

Ajatelimme, serkukset siis kaikki yhdessä, että kun olemme kaikki jo (melkein) täysi-ikäisiä, olisi kiva alkaa säännöllisesti kokoontua. Siis muutenkin kuin niissä pakollisissa sukujuhlissa.

Minun penthouseni valikoitui pitokohteeksi, serkut kun eivät kaikki ole vielä päässeet ihailemaan pettämätöntä makuani sisustuksen osalta ;)

Nyt alistan ranneliikkeen lukijoiden pohdintaan seuraavat ongelmat:

Teen 3 pitsaa tarjottavaksi. Joukkoon tulee yksi kasvissyöjä, joten yksi pitsoista on hänelle muokattu. Nyt kysynkin, millaisia täytteitä voisin käyttää?

Keittelen joka tapauksessa tomaatti-valkosipulikastikkeen kaikkiin pitsoihin, mutta millaisia kasvispitsoja olette syöneet? En ole ennen tehnyt, ja olisi kiva siihen laittaa muutakin kuin paprikaa ;)

Ja millaisia lempitäytteitä teillä yleensä on; ei pelkästään kasvissyöjäystävällisiä? Millaisia "erikoisia", mutta toimivia täytteitä olette kohdanneet? Minulla on paineita tarjota hyvää ruokaa, joskin perushyvät pitsat menee aina kaupaksi. Olisi kiva kuitenkin kokelilla jotakin uutta :)

Waiting for ideas!

Tulin äitini luokse, kun nainen itse on poissa viikonlopun, viettämään yksinäisyyttäni vaihteeksi erilaisiin maisemiin.

Eilen illalla avasin pullon punaviiniä, joka osoittautui huokeasta hinnastaan huolimatta oikein tasapainoiseksi tuttavuudeksi.

Nyt lauantaiaamuna laitoin saunan lämpeämään. Lojuminen kuumassa suihkussa ilman kiirettä. Leppoisat, koivuntuoksuiset löylyt. Talven kuivattaman ihon helliminen. Hämärässä makoilu, kaadellen välillä lisää vettä kiukaalle. Rentoutuminen.

Elämän pieniä nautintoja :)

olen äidin kieli friikki joka pyrkii noudattamaan kieli oppi sääntöjä netti keskusteluissakin yritän muistaa laittaa isot alku kirjaimet pilkut pisteet ja muut yhdys merkit oikeisiin paikkoihin

Ymmärrän täysin nettikeskusteluissa käytetyn puhekielisen tekstin käytön. Onhan kyseessä tavallaan "vapaa keskustelu", jossa sallittakoon "rento tyyli".

Kuitenkin olisi kiva saada tekstistä ja kirjoittajan ajatuksista selvää, ja mielellään vielä ensimmäisellä lukukerralla. Fakta on, että jos ei tekstistä vaivatta selvää saa, jää se lukematta ja kirjoittajan ajatukset välittämättä.

Pilkkuja nu¤%en (kun muutakaan ei ole ;) jätän teille hyvän linkin:

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/index.html

edit: Ranneliikkeessä käytetään kiitettävää kieltä! ;)

Polttoaineen verotus kiristyy (?!): bensalle lupaavat hieman alle 10 % ja dieselille 14 % korotuksen. Kuten julkisuudessakin todettu, on odotettavissa kuljetuskustannusten nousun siirtyvän kulutushyödykkeisiin; siis myös ruoan hintaan.

Sähkön hinnannoususta on ainakin oma yhtiöni ilmoittanut, mutta lienee yleisesti nousussa muillakin yhtiöillä.

Oma vuokarani nousee taas (hemmetin vuosittainen indeksikorotus!) vuoden alusta muutaman kympin.

Autoilevan ja ruokaa syövän, yksityiseltä sektorilta vuokraavalle ja oman sähkönsä maksavalle opiskelijalle ovat em. ihan mukavia lisämenoja elinkustannuksiin. Sitä nauraa partaansa opintorahan korotukselle (noin 40 € miinus verot, tulee voimaan syksyllä 2008), kun tuon summan syö yksistään jo vuoden 2008 vuokrankorotus. Saan suurinta mahdollista tukea (opintoraha+asumislisä), jotka tekevät yhteensä verojen jälkeen (10%) noin 437 €/kk (ensi syksynä noin 475 €). Ei tuolla elä (vuokra yksistään vuoden alusta 477 € ja siihen päälle sähkö+kotivakuutus+puhelin+netti+televisiolupa).

Vituttaa vaan, kun valtio ei tarpeeksi anna, mutta sitten rankaisee työnteosta opiskelijaa, joka yrittää omatoimisesti kattaa peruselinkulujaan (ja maksaa myös niitä veroja). Se mitä saa tuen lisäksi tienata vuodessa, on aika mitätön summa.

Jo pelkästään ruoka, jos haluaa syödä terveellisesti esim. paljon hedelmiä, salaatteja, kalaa ja kanaa, lohkaisee ison osan varoista. Toki viinin voisi useammin jättää Alkon hyllyyn.

Ärsyttävää elää opiskelijana...vaikka elintasoni ihan mukava onkin.

Ikävästä keskustelusta voi lähteä pois.

Tylsän kanavan voi vaihtaa kaukosäätimellä.

Pahanmakuisen ruoan voi jättää syömättä.

Itsestään ei kuitenkaan pääse eroon. Lienee turhaan etsiä ovea ulos oman pään sisältä. Ei sitä ole.