Tässä taas pohjalla käyneenä, noin niin kuin mielialaltani, olen todennut itsesäälin ja "masentumisen" olevan jossain määrin addiktoivia tiloja. Nyt olen taas hieman piristynyt, mistä lie johtunee. Talvikin tuntuu vain pimenevän päivä päivältä.
Kuitenkin kaipaan melankoliaa ja itsesääliä. On jotenkin mukava (?) elää niin, ettei millään tunnu olevan mitään väliä. Sivuvaikutuksena on tosin jatkuva vitutus ja aivojen laiskistuminen ja apatoituminen. Ehkäpä masentumisessa helpottavaa on maailman syyttäminen omista ongelmista; syiden ulkoistaminen niin sanoakseni. Eihän ongelmat tai ajatuskulut mihinkään ole päästäni hävinneet ja varmasti jokin tai joku tönäisee minut taas ennalta-arvaamatta "alas masennukseen". Nykyinen lievä tyytyväisyys on vain väliaikaista huomion kiinnittämistä muihin asioihin, väliaikaista itsensä harhauttamista.
En valitettavasti muista mistä luin/kuka sanoi, mutta joku kysyi, onko onnellisuus olotila, jota ei voi saavuttaa, vaikka kaikki siihen pyrkivätkin. Onko onnellisuus vain yleisesti hyväksytty harha, jota kaikki tavoittelevat, mutta eivät - ainakaan kestävää onnellisuutta - löydä.
Masentava, mutta jotenkin järkeeni käypä ajatus.
7 kommenttia
martin
11.12.2007 22:32
iloisia merkkejä tekstissäsi!
mopsi22
11.12.2007 22:41
Ärsyttävää olla hyvällä tuulella ;)
stellagrrrl
11.12.2007 22:48
minulle negatiiviset tunteet ovat hyvin kielellisiä, artikuloituja. onnen tunne on fyysinen, vaikeasti ilmaistava paitsi pomppimalla tai menemällä iholle. iloni on katseessa ja kehossa. ehkäpä tästä syystä koen olevani älyllisempi huonolla tuulella, ja sehän on tietysti tällaiselle akateemiselle narsistille oivallinen olotila...
mopsi22
11.12.2007 23:00
Hmmm...kiinostavaa stellagrrrl
En ole asiaa noin miettinytkään. Tosin olen ihminen, joka elää pitkälti päänsä sisällä. Siksi mielialan muutokset ovat rankkoja, niitä kun on vaikea purkaa saati päästä niitä karkuun. Itselläni on kuitenkin ehkä juuri toisin päin: onnllisuuteni näkyy hymyilynä ja iloisuutena ja puheliaisuutena; mieli mustana olen nyrpeä ja vittumainen, jos ylipäätään puhun. Älykkyyteni ei ainakaan pääse oikeuksiinsa (mikä älykkyys, kysyisiväymuutamat ihanat ystäväni ;)
kesäpoika
11.12.2007 23:08
Ihanaa. Ensimmäisen kerran mä näen jonkun olevan kanssani samaa mieltä siitä, että masentuminen (ja monet muutkin psyykkiset sairaudet) ovat sitä, kun joku jää jumiin itseensä ja omiin ajatuksiinsa, eikä löydä tietä ulos.
Sitä ei varmaan tietoisesti voi välttää tai hallita, jos paha olo tulee, se vain tulee. Yritän silti kaikkeni, etten alkaisi elää elämääni istuen nurkassa tutkiskelemassa itseäni.
mopsi22
11.12.2007 23:14
Jep! Siinähän se ydin onkin...
martin
11.12.2007 23:55
Niinpä.