Koulujen uskonnonopetus on minulle pieni pala kurkussa. Tekee ihan oikeasti vähän pahaa laittaa oppilaita opiskelemaan raamatun satuja. Minulle eräs uskonnollisempi ohjaava opettaja koulutusaikana antoi pitämästäni uskonnontunnista tasan yhden palautteen: "Ne ovat Raamatun t a r i n o i t a eivätkä mitään satuja!"
Jepjep, satuja siis, tarinoita, who cares about the semantics.
Joudun keskustelemaan kirjan sisällöstä ja tarinanpätkistä. Miten Jesse oli sellainen heppu, että antoi kaikkien tulla hänen tykönsä blaablaa. Vaikka kuinka yritän tuoda taustalla olevia teemoja hyväksynnästä ja avarakatseisuudesta ja toisten kunnioittamisesta oppilaiden arkipäiväisiin kokemuksiin, on kuitenkin naaman edessä opetussuunnitelman mukainen kirja, joka näitä asioita käsittelee luterilaisuuden kautta.
Voisin erityisen miellyttävästi käsitellä näitä asioita ilman uskontokontekstia! Nyt uskonto kokee minun, ja monen muunikin opettajan, käsissä inflaation satutunniksi. Saduista lapset pitävätkin. Yritän olla liikaa korostamatta inhoani tunteja kohtaan, saati ärsyyntymistäni oppilaiden opiskelemiin teksteihin.
Otan ne satuina ja toivon, ettei totaalinen välinpitämättömyyteni näy. Teen siis virkavelvollisuuteni.
Oma lukunsa ovat seurakunnan päivänavaukset. Ne ovat onneksi monesti miellyttäviä lapsille ja aatteellisuus (=uskonto) pysyy taustalla. Mutta kuitenkin Jumala sitä ja Jesse tätä ja nyt rukoillaan, kun on saatu tämä virsi laulettua. Tietysti kaikille muihiin uskontokuntiin kuuluville täytyy järjestää valvonta, koska he eivät osallistu päivänavauksiin.
No, otsikon aiheeseen, pitkän saivartelun jälkeen. On pääsiäinen. Kristillinen juhlahan tämä, Jesse kuoli and so on, kinda like the idea, mutta teemme tänään(kin) oppilaiden kanssa pääsiäisaskartelua.
Virpomiskulttuuri on miellyttävää. Ei siksi, että pitäisin kakaroista, jotka heiluttelevat pajunoksia ovellani höyhenet pöllyten ja sitten kinuvat lisää sokeria palkaksi häiriöstä. Ei, vaan siksi, että virpominen on pakanallista. Suomalainen pääsiäinen on pakanallista. Noitia an all that, you know.
Tuottaa mielihyvää, että niin moneen suomalaiseen juhlaan kuuluu vielä suomalaisia pakanallisia (krissejen mielestä pakanallisia) on liittynyt niihin kaikkiin. Voin hyvillä mielin tuoda oppilaiden eteen vanhaa suomalaista perinnekulttuuria ja metsänjumalia ja taruolentoja ja antaa niille saman painoarvon kuin uskonnolle.
Onhan opetussuunnitelmassakin asiaa oman kulttuurin ja juurien tuntemisesta jne.
Uskontoa omalla tunnillaan, pakanaoppeja kaikilla muilla :)
9 kommenttia
aelae
13.4.2011 10:26
itseä harmittaa uskontotunneilla eniten se, että monopoli kaikkeen moraaliin, hyvyyteen, muiden hyväksyntään on uskonnolla. Muissa oppiaineissa (tai perus riitojen ratkomista lukuunottamatta niiden ulkopuolellakaan) niitä harvemmin tulee eteen, ainakaan ilman opettajan erityistä panostusta.
En ihmettelekään, kuinka monesti on itsestään selvyys, että ainoastaan luterilainen uskonnollinen=moraalinen ihminen. Sinua innostaakseni voin jatkaakin vielä: luterilainen uskonnollinen hetero (ja laitetaan nyt loppuun vielä: mies, ihan omaksi iloksi).
Riquman1990
13.4.2011 10:54
No, näkökulman uskonnonopetukseen sä voit ite valita: ei uskontoo tarvi opettaa niin, et se ois totta, vaan niin, et se nimenomaan EI oo totta. Veronmaksajana mua ärsyttää etenkin se, et useiden kymmenien uskontojen opettamiseen käytetään kymmenii miljoonii veronmaksajien rahaa joka vuos ja se, et luterilaiseen lahkoon pakkokastetut pakotetaan opiskeleen luterilaista harhaoppii, vaikka ET ois oppilaiden ja veronmaksajien kannalta parempi ratkasu.
Aboa
13.4.2011 22:46
Kuulutko itse kirkkoon? Täytyykö sinun opettaa uskontoa? Hassua.
Aineenopettajana en tuollaiseen ongelmaan tietenkään törmää. Usein oppitunneilla tulee uskonto puheeksi ja silloin mainitsen aina suoraan, etten kirkkoon kuulu. Monesti oppilaat haluavat kuulla asiasta lisää ja penäävät perusteluita, mitä heille sitten kerron. Uskonnollisia päivänavauksia kritisoin joka opekokous ja oph:n ohjeistuksen mukaan niissä ei saisi olla tunnustuksellisuutta, joiksi lasketaan mm. virret ja yhteinen rukoilu.
Torontosta
14.4.2011 03:56
Mopsi 22, kuinka opetat ka keskustelet uskonnosta niille kymmenille eri uskoille lapsille samaan aikaan. Opetetaanko siella vain lutherilaista kaikille, en usko. Roman Catholics/Greeck Orthodocks, Muslim, Buddhist jne.
mopsi22
14.4.2011 07:32
Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei ole este, sillä kuten itsekin totesit aboa, on uskonnonopetus tunnustuksellitonta (ainakin teoriassa). Sitä siis voivat opettaa kaikki, poikkeuksena ne, jotka kuuluvat muihin kirkkokuntiin. He saavat (pyynnöstä tai automaattisesti) vapautuksen.
En tiedä, onko minulla edes mahdollisuutta kieltäytyä uskonnonopetuksesta, sillä se kuuluu opetettavien aineiden joukkoon ja opetussuunnitelmaan.
Sijaisena en edes unelmoi kieltäytyväni, jos joskus töitä haluan. Paskaa lastataan niin kauan, että on virka ja mahdollisuus todeta, että btw en aio opettaa uskontoa. Silloinkin, rehtori voi sen määrätä tekemään...
mopsi22
14.4.2011 07:33
Torontosta: Suomessa jokainen saa oman uskontonsa opetusta, jos se on mahdollista. Ketään ei pakoteta opiskelemaan uskontoa. On vaihtoehtojakin.
aelae
14.4.2011 18:54
kirkkoon kuuluvan on opiskeltava.
ja kyllä siellä uskonnonkirjassa totena kerrotaan, että kerro huolesi taivaan isälle, niin hän auttaa sinua. Ja sitten mennäänkin sinne aamunavaukseen kuulemaan jumalasta, rukoilemaan ja vetämään parit virret.
en sitten oikein tiedä.. Jos tämä kaikki on tunnustuksetonta, niin mitä olisi tunnustuksellinen?
mopsi22
14.4.2011 19:54
Joulukirkko.
mopsi22
14.4.2011 19:55
Ja niille herttaisille naispapeille on kamalan vaikea ärhennellä, kun koululle tulevat ystävällisesti pitämään aamunavausta.