Vauva

Pyörähdimme Porvoossa tuttavapariskunnan luona. Aurinko paistoi ja ajomatkakin sujui ongelmitta, kun ei käyttänyt navigaattoria (oletteko huomanneet, että tien vieressä on sellaiset kyltit, joissa lukee, mihin tietä pitkin oikein pääsee?!).

Tuttaville on pyörähtänyt jälkikasvua joulun tienoilla ja nyt noin nelikuukautinen pallero pyörii jaloissa.

Siskon moniongelmaisten lasten (sairastelua, allergioita, perinnöllistä rasitetta jne.) jälkeen oli mukava huomata, että joillekuille siunaantuu myös helppoja vaaveja. Vai mitä sanotte vauvasta, joka on pääasiassa iloinen (paitsi kun nälkä iskee) ja nukkuu mukavasti aamupäivään asti.

Ehkä näin vain parhaat puolet tai sitten uhmaikä hoitaa pehmeimmät kulmat vähän terävämmiksi. Tai sitten olimme mussukan kanssa vain niin pahuksen mukavaa seuraa, että vaavi oli hyvällä tuulella :)

___

Totesin kuitenkin, että ehkä en halua lasta itselleni, ainakaan nyt. Ja jos joskus tuleekin sellainen olo, että voisi kokemustaan elämästä jakaa ja katon tarjota jollekulle, luulen, että kyseessä on sijoituslapsi tai sitten adoptio. Minulla ei ole tarvetta pilata kenenkään elämää omilla geeneilläni.